Asevelvollisuus

Pääartikkeli: Luettelo valtioista asevelvollisuuden mukaan

Asevelvollisuus on voimassa monissa Aasian maissa sekä useimmissa entisen Neuvostoliiton, Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Lähi-idän maissa.^[2] Euroopasta laajamittainen asevelvollisuus on kylmän sodan jälkeen lähes kadonnut: Suomen lisäksi Kreikassa, Sveitsissä ja Kyproksella on laaja, suurinta osaa miehistä koskeva asevelvollisuus. Tanskassa ja Norjassa asevelvollisuus on kirjattu lakiin, mutta koska kyseisissä maissa palvelukseen ei pakoteta, ei niissä käytännössä ole asevelvollisuutta rauhan aikana.^[3][4] Liettuassa jokaisen ikäluokan miehistä noin kaksi prosenttia määrätään pakolliseen asepalvelukseen, mutta myös vapaaehtoiset voivat ilmoittautua.^[5] Nato-maista laajamittainen asevelvollisuus on käytännössä voimassa vain Kreikassa, Turkissa sekä Suomessa.

Valikoivassa asevelvollisuudessa palvelukseen velvoitetaan huomattavasti pienempi osa ikäluokasta kuin yleisen asevelvollisuuden tapauksessa. Valikoivaa asevelvollisuutta on kokeiltu Saksassa ja Ruotsissa. Valikoivan asevelvollisuuden kannalla Suomessa on ollut Vihreät.^[6]

Kesällä 2009 yhdessä viimeisistä puheistaan puolustusvoimain komentajana amiraali Juhani Kaskeala esitti näkemyksen, jonka mukaan nuorten erittäin huonon kunnon vuoksi Suomessa jo käytännössä toteutetaan valikoivaa asevelvollisuutta.^[7] Tosin jo ennen talvisotaa saatettiin joissakin kutsuntapiireissä vapauttaa noin puolet ikäluokasta, yleensä terveydellisiin tekijöihin vedoten. Tosiasiassa armeija halusi säädellä koulutettavien ikäluokkien määrää säästösyistä, mutta etenkin siksi että se ei halunnut kouluttaa joukkoja sodan ajan vahvuuden yli ("kirjavahvuus").

Asevelvollisuus koskee useimmissa sitä soveltavissa maissa vain miehiä, mitä on pidetty sukupuolten tasa-arvon vastaisena.^[8] On myös yleisen asevelvollisuuden perusajatuksen vastaista, jos velvollisuus ei koske kaikkia.

Lokakuussa 2014 Norja päätti ottaa käyttöön järjestelmän, jota se kutsuu sukupuolineutraaliksi asevelvollisuudeksi.^[9] Se koskee vuonna 1997 ja sen jälkeen syntyneitä miehiä ja naisia. Norjassa syntyi kyseisenä vuonna noin 60 000 henkeä, joista 10 000 valitaan aikanaan asepalvelukseen. Norjan puolustusvoimien henkilöstöosaston mukaan naisten pakottaminen armeijaan on kuitenkin epätodennäköistä, vaikka siitä tulee mahdollista.^[10] Jos asevelvollisuus toteutetaan valikoivana, tarkoittaa tämä yleensä sitä että palvelukseen huonosti motivoituneet saavat vapautuksen, ja käytännössä puolustusratkaisu muistuttaa vapaaehtoismallia.^[11]

Joissakin valtioissa, jotka ovat siirtyneet ammattiarmeijaan tai valikoivaan asevelvollisuuteen on kuitenkin ajateltu, että laajempi asevelvollisuus voidaan palauttaa sodan aikana tai sodan uhan lisääntyessä. Liettua palautti asevelvollisuuden vuonna 2015.^[12][13] Ikäluokan miehistä noin kaksi prosenttia määrätään pakolliseen asepalvelukseen.^[5]

Myös Ruotsi on harkinnut siirtymistä pienestä ammattiarmeijastaan valikoivaan asevelvollisuuteen^[14], joskin Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin mielestä Ruotsi voisi ottaa asevelvollisuusjärjestelyssään mallia Norjasta tai Tanskasta^lähde?, joissa kummassakaan ei käytännössä pakoteta palvelukseen.^[15] Periaatteessa kaikissa valikoivan asevelvollisuuden valtioissa varusmiespalveluksesta vapautetut ovat kouluttamatonta varareserviä, joka voidaan tarvittaessa määrätä asepalvelukseen. Myös Yhdysvaltain asevoimat pitää luetteloa asepalvelukseen soveltuvista miehistä, jotka voitaisiin määrätä armeijaan sodan aikana.

Pääartikkeli: Asevelvollisuus Suomessa

Suomen lain mukaan asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää kahdeksantoista vuotta. Asevelvollisuuteen kuuluvat kutsunnat, varusmiespalvelus, siviilipalvelus, kertausharjoitus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus.^lähde? Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta.

Aseellinen varusmiespalvelusaika on 165, 255 tai 347 päivää koulutuksesta riippuen ja aseeton 255 tai 347 päivää. Jos vakaumukseen perustuvat syyt estävät asevelvollista suorittamasta palvelusta, määrätään hänet suorittamaan siviilipalvelusta, jonka kesto on 347 päivää. Kokonaan palveluksesta kieltäytyvät tuomitaan ehdottomaan vankeuteen 173 päiväksi. Aseeton voidaan kutsua kertausharjoituksiin yhteensä enintään 75 päivän ajaksi.

Aikoinaan sotaväkeen pakottaminen (asevelvollisuus) oli mielivaltaista. 1300-luvun Italiasta 1700-luvun lopulle käytettiin lähinnä palkka-armeijoita. Ranskan vallankumouksen luisuessa maltillisilta radikaalien käsiin vuonna 1793 otettiin jälleen käyttöön sotaväkeen pakottaminen, jota korvautui 1800 efektiivisesti ammattiarmeijalla, ja vuoden 1814 Preussissa asevelvollisuus tuli nykymuodossaan käyttöön.^[2]

Aiemmin sotavoimat perustuivat yleensä palkka-armeijoihin, muun muassa Suomessa osin myös veroluonteiseen ruotujakoon, jossa tietty määrä taloja, eli ruotu oli velvollinen kustantamaan sotamiehen.

Ranskan suuren vallankumouksen ajauduttua sotiin, 19 fructidoria vuonna VI annettiin Jean-Baptiste Jourdanin nimeä kantanut asevelvollisuuslaki, jossa määrättiin "jokainen ranskalainen on sotilas ja velvollinen puolustamaan isänmaataan" (ransk. "Tout Français est soldat et se doit à la défense de sa patrie"). Asevelvollisuuden avulla armeijan koko kyettiin kasvattamaan lähes 20-kertaiseksi ancien regime -aikaisiin armeijoihin verrattuna. Ranskan asevelvollisuusarmeija löi useimmat Euroopan ammattiarmeijat. Tähän oli kaksi syytä: Ranskan asevelvollisuusarmeijoilla oli musertava numeerinen ylivoima, usein jopa kymmenkertainen, ja toisaalta Ranskan upseerikunta muuttui meritokratiaksi, jossa upseerin osaaminen, ei aatelisarvo, ratkaisi ylenemisen. Käytäntö levisi myöhemmin muihin maihin, ja militaristisen Preussin esimerkki oli tärkeimpiä esikuvia otettaessa asevelvollisuus käyttöön vuonna 1871, tosin keisarin määräyksestä.

Asevelvollisuus oli voimakkaasti kytköksissä nationalismiin, jolloin valtion etujen katsottiin olevan yksilön etuja korkeammalla. Suurien ammattiarmeijoiden aikakausi oli 1800- ja 1900-luvuilla, kulminoituen ensimmäiseen maailmansotaan ja erityisesti toiseen maailmansotaan. Yhdysvalloissa asevelvollisuus otettiin käyttöön vasta vuonna 1917, koska vastustus asevelvollisuutta kohtaan oli suurta Amerikan sisällissodan (1861–1865) aikaan. Yhdysvalloissa asevelvollisuus lakkautettiin Vietnamin sodassa koettujen tappioiden aiheuttamaan yleiseen vastustukseen. Nykyään puolustusvoimille kaluston tekniikka ja tulivoima ovat sotilaiden lukumäärää tärkeämpiä, minkä vuoksi asevelvollisuuden merkitys on länsimaissa pienentynyt. Myös suuren sotilaallisen hyökkäyksen uhka on monilla alueilla olematon. Asevelvollisuus voidaan kuitenkin käynnistää useimmissa maissa sotilaallisen hyökkäyksen uhatessa.

Vuonna 1808 sattuneen Gotlannin miehityksen johdosta 7 000 gotlantilaismiestä koulutettiin ja aseistettiin, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan. Vuonna 1812 maanpuolustuskoulutus laajennettiin valtakunnalliseksi, ja vuonna 1904 tuli Ruotsiin yleinen asevelvollisuus.^[16]

Vuonna 2009 Ruotsin porvarihallitus päätti lakkauttaa asevelvollisuuden. Ammattiarmeijan kooksi tulee 50 000 sotilasta.^[17] Ruotsi siirtyi ammattiarmeijaan 1. heinäkuuta 2010.^[18]

Vuonna 2013 tutkija Charlys Salonius-Pasternak ulkopoliittisen instituutin kommentissaan totesi seuraavasti:^[19]

"Maavoimat on käytännössä tuhottu; niiden resurssit ovat hyvin rajalliset, ja ne täyttävät rekrytointitavoitteensa vain vaivoin. Ilmapuolustuskapasiteettia on tuskin lainkaan. Ruotsi ei enää kykene puolustamaan itseään eikä turvaamaan Itämerta ympärillään."

Tämä oli osa suurempaa mediakeskustelua Ruotsin armeijan tilasta. Komentaja Göranson totesi Ruotsin vuotuisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa seminaarissa että uudistus on vielä kesken ja uudistus ei ole epäonnistunut.^lähde?

Pääartikkeli: Suomen asevelvollisuuden historia

Vesa Kanniaisen väitöstutkimus ”Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”^lähde?

Jotkut pitävät asevelvollisuutta kustannustehokkaana tapana järjestää maanpuolustus.^[20][21][22] Kustannustehokkuusväitettä perustellaan usein vuonna 2010 julkaistulla asevelvollisuuden vaihtoehtoja selvittäneellä Suomalainen asevelvollisuus -raportilla (ns. Siilasmaan raportti).^[23] Raportissa todetaan, että "Mielestämme asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky." Raportin kansantaloudellinen tarkastelu perustuu VATT:n Juha Honkatukian tekemiin laskelmiin^[24], mutta raportista on kuitenkin jätetty pois Honkatukian laskelmiinsa lisäämä huomio: "On korostettava, että tutkimuksessa tarkastellut vaihtoehdot eivät ole puolustuskyvyn suhteen yhteismitallisia, eikä tutkimuksen perusteella voida vielä esittää kustannustehokkainta tapaa esimerkiksi nykytasoisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi."

Asevelvollisuuden väitetään tuottavan useita hyötyjä, kuten kunnon kohoamista, sosiaalisia taitoja, esiintymiskykyä ja johtamistaitoja.^[25][26] Varusmiehet voivat kuitenkin oppia kyseisiä taitoja myös vapaaehtoismallissa, mikäli he suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina.^[27] Varusmiespalvelusta suorittaessa voi hankkia yksilöä hyödyttävää koulutusta, kuten esimerkiksi ammattikuljettajan tutkinnon, kuorma-auton ajokortin tai ensiaputaidot.^[28]

Puolustusvoimien antama johtajakoulutus saa vastaajilta hyvän arvosanan. Kotiutuvista upseerikokelaista 82 prosenttia on pitänyt saamaansa johtajakoulutusta vähintäänkin hyvänä.^[29]

Asevelvollisuutta vastustetaan monista lähtökohdista. Pasifistit vastustavat sotimista ylipäänsä. Monet liberaalit vastustavat pakkotyötä. Taloustieteilijät ovat laskeneet, että tehokkaammat puolustusvoimat saataisiin halvemmalla, jos asevelvollisuudesta siirryttäisiin palkkatyöhön. Jotkut katsovat asevelvollisuuden sitovan vanhentuneeseen ja maanpuolustuksellisesti tehottomaan armeijan koulutus- ja varustelumuotoon.

YK:n jäsenvaltiot ovat keskenään Yhdistyneiden kansakuntien Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sopineet, että "ketään ei saa pitää orjuudessa" ja, että "ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä". Samassa sopimuksessa on sovittu:^[30]

Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta: ... ... mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä;

YK:n ihmisoikeussopimuksessa asevelvollisuutta ei siis katsota orjuudeksi tai pakkotyöksi sopimukseen lisätyn poikkeuksen perusteella.

Monissa maissa, kuten useissa Länsi-Euroopan maissa, on turvallisuusympäristön analyysissä päädytty siihen, että sotilaallista koulutusta on tarve antaa vain osalle ikäluokasta muiden ollessa siitä vapautettu. Lisäksi joidenkin käsitysten mukaan asevelvollisuudella ei ole kestävää moraalista pohjaa.^[31]

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija tulee 1–2 prosenttia BKT:stä kalliimmaksi kuin ammattiarmeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5–3,5 prosenttia BKT:stä.^{lähde?[32][2]}

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi ammattiarmeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi.^lähde?

Poutvaaran mielestä asevelvollisuuden lakkauttaminen vahvistaisi kansantaloutta ja "vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko". Poutvaaran mukaan myös palkallisen varusmiespalveluksen työsopimukseen voidaan liittää sitoutuminen reserviin kuten muissakin maissa.^lähde?[2]

Asevelvollisuuden kustannuksia selvittäneessä Suomalainen asevelvollisuus -raportissa asevelvollisuuden kustannuksia verrattiin jatkuvasti palveluksessa olevista sotilaista muodostetun armeijan kustannuksiin.^[23] Asevelvollisuutta vastustavan Ohi on -kampanjan mukaan asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto olisi kuitenkin vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista varusmiehistä muodostettu reservi, ei miesvahvuudeltaan samansuuruinen jatkuvasti palveluksessa oleva ammattisotilasjoukko. Raportin väite, jonka mukaan asevelvollisuus olisi kustannustehokas maanpuolustustapa, ei Ohi on -kampanjan mukaan perustu tutkimustietoon, vaan on raportin kirjoittajien oma mielipide.^[33]

Asevelvollisuuden vastustajat väittävät nykyisen asevoimien teknisen kehityksen tehneen yleisestä asevelvollisuudesta paitsi kalliin myös hyödyttömän verrattaessa sen suorituskykyä tekniseen ammattiarmeijaan.^[34] Asevelvollisuuden vastustajat pitävät käsitystä asevelvollisuuden halpuudesta myyttinä, joka johtuu vaihtoehtoiskustannusten tuntemattomuudesta: he väittävät että yleinen asevelvollisuus käyttää enemmän resursseja verrattuna ammattiarmeijaan, esimerkiksi työvoiman käyttönä, kuin sillä säästetään rahaa.^[35]

Alankomaissa 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaminen laski siellä ansiotasoa keskimäärin viidellä prosentilla vielä kymmenen vuotta palveluksen jälkeen.^[36] Suomalais-saksalais-yhdysvaltalainen tutkimus Panu Poutvaaran, Katarina Kellerin ja Andreas Wagenerin tekemänä osoittaa, että nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Kielteinen kasvuvaikutus on sitä pahempi, mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä joutuu palvelukseen ja mitä pitempi keskimääräinen palvelusaika on.^[37]

Yhä isompi osa asejärjestelmistä on jouduttu siirtämään varusmiehiltä ammattisotilaille, koska palvelusajat eivät riitä käyttötaitoon tai sen ylläpitoon.^[38]

Kolmen professorin teoreettisen mallin perusteella asevelvollisuus vähentää korkeakoulutusta. Empiirinen data OECD-maista 1960-2000 vahvisti johtopäätöksen.^[39]

• Armeijaslangi
• Luettelo valtioista asevelvollisuuden mukaan
• Sotilasavustus

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Asevelvollisuus Wikimedia Commonsissa