Bulgarian turkkilaiset

Turkkilaisia kansoja, kuten bulgaareja, tataareja ja kumaaneja muutti nykyisen Bulgarian alueelle jo ennen osmanien Bulgarian valloitusta. Maan nykyiset turkkilaiset polveutuvat kuitenkin enimmäkseen Osmanien valtakunnan aikana 1400-luvulta 1500-luvulle Anatoliasta etenkin Dobrudžan, Traakian ja Makedonian alueille muuttaneista turkkilaisista. Heidän määränsä kasvoi osmanien kaudella jatkuneen muuttoaallon, korkeamman syntyvyyden ja paikallisen väestön heihin sulautumisen johdosta. Ennen Bulgarian itsenäistymistä vuonna 1878 he muodostivat noin 35 prosenttia Bulgarian väestöstä. Ennen Turkin sotaa vuosina 1877–1878 heitä oli Makedonia ja Dobruja mukaan lukien noin 1,6 miljoonaa. Sodan kuluessa heistä kuitenkin noin puolet kuoli tai karkotettiin alueelta. Sodan jälkeenkin heitä muutti pois sekä Bulgarian että osmanien painostuksesta. Balkanin sotien ja ensimmäisen maailmansodan rajojen muutoksien vuoksi heidän määränsä väheni edelleen noin kymmeneen prosenttiin koko väestöstä.^[2]

Maailmansotien välisenä aikana turkkilaisilla oli Bulgariassa omia kouluja ja muita kulttuurilaitoksia. Toisen maailmansodan jälkeen valtaan nousseet kommunistit kansallistivat koko koulujärjestelmän, ja esimerkiksi uskonnollinen opetus kiellettiin. Kommunistivallan alussa kuitenkin julkaistiin esimerkiksi turkkilaista kirjallisuutta ja sanomalehtiä. Turkkilaisen vähemmistön hyvä kohtelu nähtiin propaganda-aseena Turkkia vastaan. Vuonna 1968 Bulgaria kuitenkin allekirjoitti Turkin kanssa maahanmuuttosopimuksen, joka lisäsi merkittävästi turkkilaisten muuttoa Turkkiin. Maasta muutti pois noin 130 000 turkkilaista. Sopimuksen vanhennuttua vuonna 1978 Turkki kieltäytyi uusimasta sitä toiseksi kymmenvuotiskaudeksi. 1980-luvulla bulgarialaisten pieni syntyvyys ja pelko turkkilaisten mahdollisista poliittisista vaatimuksista sai maan aloittamaan turkkilaisvähemmistön bulgarialaistamistoimenpiteet. Turkkilaisen kirjallisuuden tuotanto lopetettiin, ja lehdistö siirtyi ensin kaksikieliseksi ja sittemmin yksinomaan bulgariankieliseksi. Talvella 1984–1985 turkkilaisia myös pakotettiin vaihtamaan nimensä bulgarialaisiksi.^[2]

Ahmed Doganin johdolla perustettiin vuonna 1985 turkkilaisten kansallinen vapautusliike, joka ajoi turkkilaisten kulttuurisia ja uskonnollisia oikeuksia. Maassa tapahtui asiaan liittyviä terrori–iskuja, mutta Doganin johtama liike kiisti syyllistyneensä niihin. Kun Pristoessa ja Kaolinovossa sekä muualla Bulgariassa tapahtui levottomuuksia alkukesällä 1989, Bulgarian hallinto alkoi järjestelmällisesti siirtää noin 350 000 turkkilaista Turkkiin. Seurauksena oli monin paikoin väkivaltaisuuksia ja arviolta satoja kuolonuhreja. Bulgarian media väitti pakkosiirrettyjä Turkkiin matkustaneiksi turisteiksi tai turkkilaisen propagandan uhreiksi. Pakkosiirrot vahingoittivat Bulgarian ja erityisesti kommunistisen puolueen mainetta, mikä oli osasyynä Todor Živkovin eroon marraskuussa vuonna 1989. Turkkilaisia alkoi myös palata maahan Turkin puoleisilta pakolaisleireiltä.^[2]

Kommunistien menetettyä vallan turkkilaisen vähemmistön oikeudet palautettiin suurimmaksi osaksi. Turkkilaiset alkoivat jälleen perustaa omia poliittisia järjestöjä, joista tärkein on Dviženie za Prava i Svobodi. Maaliskuussa 1990 turkkilaiset ja pomakit, jotka olivat joutuneet bulgarialaistamaan nimensä, saivat palauttaa nimensä alkuperäisiksi. Vuonna 1991 puolestaan sallittiin turkin kielen opetus kouluissa ja islamilaiset toisen asteen oppilaitokset. Oikeuksien palauttamisen ansiosta noin puolet karkotetuista turkkilaisista oli palannut Bulgariaan.^[2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bulgarian turkkilaiset Wikimedia Commonsissa