Donald Rumsfeld

Rumsfeld syntyi 9. heinäkuuta 1932 Jeannette Kearsleyn (o.s. Husted) ja George Donald Rumsfeldin poikana. Hänen isänsä oli amerikansaksalaisesta suvusta, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin 1870-luvulla. Donald kasvoi Winnetkassa Illinoisissa.

Rumsfeld opiskeli Princetonin yliopistossa, jossa suoritti alemman tutkinnon 1954. Hän palveli Yhdysvaltain laivastossa 1954–1957 ilmailukouluttajana. Koulutuksensa jälkeen hän lensi Grumman F9F Pantheria. Rumsfeld oli aktiivisessa reservissä aina vuoteen 1975, jolloin hänestä tuli puolustusministeri.

Vuonna 1957 hän tuli Washingtoniin kongressimiehen apulaiseksi. Investointipankkiuran jälkeen hänet valittiin edustajainhuoneeseen Illinoisista vuonna 1962 ja uudelleen 1964, 1966 ja 1968.

Rumsfeld erosi kongressista vuonna 1969, jotta hän voisi työskennellä presidentti Richard Nixonin hallinnossa. Samana vuonna hän sai työkseen Office of Economic Opportunity -viraston uudistamisen ja uudelleenorganisoimisen. Nixon nimitti Rumsfeldin neuvonantajakseen joulukuussa 1970.

Helmikuussa 1973 hän muutti Brysseliin Nato-edustajaksi.

Rumsfeld pyydettiin takaisin Washingtoniin Nixonin erottua elokuussa 1974. Uusi presidentti Gerald Ford nimitti hänet valkoisen talon kansliapääliköksi. Hän toimi virassa vuosina 1974–1975. Rumsfeld nimitettiin puolustusministeriksi 20. marraskuuta 1975. Hän toimi tehtävässä tammikuuhun 1977 asti. Samana vuonna hän sai Presidential Medal of Freedom -kunniamerkin. ^[3]

Puolustusministeriuransa jälkeen Rumsfeld siirtyi vuosiksi 1977–1985 lääkeyhtiö G.D. Searleen, jossa hän oli toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana. Hän oli myös 1990–1993 General Instrument Corporationin toimitusjohtaja ja puheenjohtaja. Ennen uutta ministerinasemaansa Rumsfeld oli lääketehdas Gilead Sciencesin johtokunnan puheenjohtaja. Ennen tätä hän johti ballististen ohjusten uhkaa ja avaruuspuolustusta käsitteleviä komissioita.

George W. Bush nimitti Rumsfeldin puolustusministeriksi 20. tammikuuta 2001. Varapresidentiksi vallittu Dick Cheney oli aiemmin suositellut Rumsfeldia Bushille. Bushin kaudella Rumsfeld oli erittäin näkyvä henkilö, koska hän johti Pentagonia, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja vuonna 2003 Irakiin. Erityisesti arvosteltiin hänen lausuntojaan Bagdadin pommituksen aikana. Retoriikassaan ennen Irakin sotaa Rumsfeld jakoi Euroopan maat sotaa vastustavaan ”vanhaan Eurooppaan” ja Yhdysvalloille myötämieliseen Itä-Eurooppaan eli ”uuteen Eurooppaan”.^[4]

Rumsfeldiä arvosteltiin voimakkaasti Irakin sodan aloituksen ja kulun vuoksi. Rumsfeldin suhdetta Pentagonin kenraaleihin pidetään huonona, ja eläkkeelle jääneet kenraalit vaativat hänen eroansa.^[5][6][7][8]

Ronald Reaganin hallinnon aikaan Rumsfeld auttoi Saddam Husseinia saamaan kemiallisia aseita. Rumsfeld mahdollisti Husseinin ostaa yhdysvaltalaisilta yrityksiltä pernaruttoa ja paiseruttoa.^[9][10] Vuonna 2003 toimiessaan puolustusministerinä, Rumsfeld osasi kertoa minkälaisia aseita Husseinilla on käytössään.^[11]

Demokraattien välivaalivoiton jälkeen 8. marraskuuta 2006 republikaanilähteet ilmoittivat Rumsfeldin eroavan.^[12] Yhdysvaltain senaatti valitsi joulukuussa Rumsfeldin seuraajaksi keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajana vuosina 1991–1993 toimineen Robert Gatesin äänin 95–2.^[13] Gates vannoi virkavalan ja aloitti tehtävässä 18. joulukuuta.^[14]

Rumsfeld vaikutti useissa konservatiivisissa ja uuskonservatiivissa ajatushautomoissa, kuten Center for Security Policy, Hoover Institution, Project for the New American Century, Freedom House, RAND Corporation ja Committee for the Free World.

Donald Rumsfeld perusti 2007 The Rumsfeld Foundation -säätiön. Se keskittyy julkisella palvelulla työskentelevien ihmisten rohkaisemiseen Yhdysvalloissa. Ulkomailla säätiö on tukenut muun muassa vapaiden talousjärjestelmien kasvua. Rumsfeld tuki säätiön toimintaa myös itse. Tammikuusta 2014 lähtien säätiö on sponsoroinut yli 90 yhteistyökumppania Keski-Aasiassa. Se on lahjoittanut 1,2 miljoonan dollarin edestä opintotukia ja stipendejä. Säätiö on lahjoittanut myös 2,4 miljoonaa dollaria veteraanien tukemiseen.^[15]

•  
  Laivaston luutnanttina (ylärivissä oikealla) 1955
•  
  Presidentti Nixonin neuvontantajana 1971
•  
  Urheilullinen Rumsfeld vuonna 1974
•  
  Presidentti Fordin työhuoneessa, paikalla mm. ulkoministeri Henry Kissinger
•  
  Puolustusministerin virkavala (1975)
•  
  Puolustusministerinä 1976
•  
  Ronald Reagan nimittää Rumsfeldin Lähi-idän edustajaksi 1983
•  
  Presidentti Ford tapaa kansliapäällikkönsä Rumsfeldin ja Cheneyn vuonna 1975
•  
  Varapresidentti Dick Cheney ja entinen puolustusministeri Rumsfeld presidentti Fordin hautajaisissa 2007

•  
  2002
•  
  2002
•  
  Presidentti Bush ja keskeisiä ministereitä (2006)
•  
  Cheney ja Rumsfeld, 2003
•  
  Bush ja Rumsfeld Pentagonin edustalla syyskuun 12. päivänä 2001
•  
  Matkalla Irakiin 2003
•  
  Keskustelemassa Irakin tilanteesta 2003
•  
  Afganistan 2002
•  
  Qatarissa 2003
•  
  2003
•  
  2002
•  
  2002
•  
  2003
•  
  Keskustelutilaisuudessa 2003
•  
  2003
•  
  Kansalaistapaaminen (2003)
•  
  Vuonna 2003
•  
  USS Carneyn kannella (2002)
•  
  Eritrea 2002
•  
  Rumsfeld tapaa Yhdysvaltain joukkoja Qatarissa, 2002
•  
  Rumsfeld kättelee Irakin poliisin iskujoukon loukkaantuneita jäseniä (2005)
•  
  Rumsfeld seuraajansa Robert Gatesin kanssa 2010
•  
  Kuwait 2002
•  
  2004
•  
  Bush ja Rumsfeld 2006
•  
  Ikääntynyt Rumsfeld tapaa ikääntyneen Bushin vuonna 2019

•  
  Lehdistötilaisuudessa (2003)
•  
  Median edustajien kanssa (2005)
•  
  David Frostin haastattelussa (2005)
•  
  2002

•  
  Rumsfeld tapaa Saddam Husseinin (1983)
•  
  Dolly Partonin kanssa (2005)
•  
  Vladimir Putin, 2001
•  
  Tony Blair, 2002
•  
  C.I.A:n johtajan George H. W. Bushin seurassa (1976)
•  
  Pekingissä 2005
•  
  Kuwait 2004
•  
  Saudi-Arabiassa (2003)
•  
  Suomen puolustusministeri Jan-Erik Enestam (2001)
•  
  Puolustusministeri Seppo Kääriäisen kanssa (2006)
•  
  Pentagonissa (2005)

• Elämäkerta Valkoisen talon sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Elämäkerta Puolustusministeriön sivuilla