Edvard Musta prinssi

Edvard syntyi Woodstockin palatsissa Oxfordshiressa. Vuonna 1333 hän sai Chesterin jaarlin, vuonna 1337 Cornwallin herttuan ja vihdoin 1343 Walesin prinssin arvon. Hän hallitsi nimellisesti vuosina 1339, 1340 ja 1342 isänsä Edvard III:n ollessa sotaretkillä.

Edvard toimi englantilaisten komentajana satavuotisessa sodassa. Hän oli lahjakas sotilasjohtaja ja kunnostautui jo Crécyn taistelussa vain 16-vuotiaana 1346. Kymmenen vuotta myöhemmin, syksyllä 1356, prinssi Edvard oli sotaretkellä Etelä-Ranskassa, missä hänen armeijansa ryösti ja hävitti vaurasta aluetta. Kesällä 1356 prinssi Edvard lähti joukkoineen marssimaan pohjoiseen Normandiaa kohti. Hän johti englantilaiset voittoon Poitiers'n taistelussa, jonka aikana Ranskan kuningas Juhana II joutui vangiksi. Prinssi Edvard toi vankinsa Lontooseen keväällä 1357.^[1][2]

Prinssi Edvard jatkoi Edvard III:n aloittamaa tapaa käyttää harjoitettuja pitkäjousimiehiä. Walesilaisen pitkäjousen kantomatkan ja tulinopeuden ylivertaisuus mannermaiseen jalkajouseen nähden oli suurimpia tekijöitä Englannin satavuotisen sodan alkumenestyksiin. Yhtenä ensimmäisistä Edvard otti joukoilleen käyttöön yhtenäisen univormun. Edvardin terveys oli mennyt sotaretkillä, ja hän kuoli jo vuonna 1376 ehtimättä nousta Englannin valtaistuimelle. Kuninkuuden peri Edvardin poika, josta tuli kuninkaana Rikhard II.

Nimityksen Musta prinssi (engl. Edward the Black Prince tai vain Black Prince) Edvard sai 200 vuotta kuolemansa jälkeen; aikalaiset eivät sitä käyttäneet. Nimityksen alkuperä on epäselvä; joidenkin mukaan se tulee hänen käyttämästään mustasta haarniskasta.^[1] Kyseessä voi olla myös ranskalaisten kronikoitsijoiden viittaus Edvardin ranskalaisille aiheuttamiin tappioihin. Aikalaiset käyttivät hänestä nimeä Edward of Woodstock (Edvard Woodstockilainen) syntymäpaikan Woodstockin mukaan.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard Musta prinssi Wikimedia Commonsissa