Everglades

Evergladesin pohjoisrajalla on Okeechobeejärvi, johon laskee Kissimmeejoki. Järvi laskee hyvin hitaasti virraten etelään, ja vettä alue saa myös sateista. Järvi on vain neljän metrin korkeudella merenpinnasta, joten yli 150 kilometrin virtausmatkalla ei ole juuri lainkaan pudotusta. Koko suo onkin yhtä tulvatasankoa, 80 kilometrin levyinen ja noin yhden metrin syvyinen joki, joka virtaa kohti etelää paikoin vain 30 metriä vuorokaudessa.^[1]

Koko vuoden aikana Evergladesissa sataa 130–150 senttimetriä. Sadekaudella toukokuusta marraskuuhun alue on enimmäkseen matalan veden peitossa, mutta kuivalla kaudella vesi vetäytyy puroiksi ja pieniksi altaiksi, ja saaret laajenevat.^[2]

Evergladesin hallitseva kasvi on ruokomainen sahalehtinen jamaikanisotaarna. Se muodostaa tiheitä ja laajoja kasvustoja, joiden mukaan seutua on kutsuttu ”Ruohojoeksi”. Evergladesissa on monia muitakin ekosysteemejä, kuten mangrovemetsiä. Myös eläimistö on hyvin rikas; näyttävimpiä eläimiä ovat alligaattorit, krokotiilit, manaatit ja floridanpuumat. Kaikkiaan Evergladesissa elää yli 50 matelijalajia, 40 nisäkäslajia, 350 lintulajia, 15 sammakkoeläinlajia ja 300 kalalajia.^[3]

Yksi Evergladesin suurimmista uhista ovat ulkomaiset vieraslajit, jotka syrjäyttävät kotoperäiset lajit ja vievät eläimiltä ruoan ja pesimäpaikat. Suolla elää myös paljon karanneista lemmikki- ja kotieläimistä syntyneitä populaatioita.^[4]

Koska Everglades on kauttaaltaan hyvin alavaa maata, alue on ollut viimeisten miljoonien vuosien ajan useasti merenpinnan alapuolla. Kallioperä on enimmäkseen kalkkikiveä, joka on muodostunut merieläinten jäänteistä.^[5] Viimeisellä jääkaudella Evergladesin alue oli viileää autiomaata. Suoksi alue on muuttunut vasta viimeisten 10 000 vuoden aikana.^[6]

Intiaaneja alkoi muuttaa pysyvästi Evergladesiin noin 5000 vuotta sitten. Suurimmat heimot olivat calusat lännessä ja tequestat idässä. Intiaanit tekivät työkalunsa luusta, puusta ja simpukoista ja liikkuivat kanooteilla. Portugalilaiset löysivät paikalle vuonna 1513, minkä seurauksena jotkin heimot pakenivat syvemmälle sisämaahan. 1700-luvulla jäljellä ei enää ollut juurikaan intiaaneja. Evergladesissa yhä asuneita heimoja alettiin kutsua yhteisnimityksellä seminolet. Eurooppalaiset siirtolaiset alkoivat kuivattaa Evergladesia viljelytarkoituksiin 1880-luvulla ja metsästää sen villieläimiä ruoaksi. Hupenevaa suota alettiin 1900-luvulla myös suojella. Evergladesin kansallispuisto perustettiin vuonna 1934, joskaan siihen ei kuulu koko suoaluetta.^[7]

• Frisch, Nate: Everglades National Park. Creative Education, 2013. ISBN 9781608181957