Jaakko Jokelin
Jaakko Kalevi Jokelin (5. syyskuuta 1923 Kuusankoski – 5. tammikuuta 1985) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän teki neljän vuosikymmenen mittaisen uran maakuntateattereissa.
| Jaakko Jokelin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jaakko Kalevi Jokelin |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1923 Kuusankoski |
| Kuollut | 5. tammikuuta 1985 (61 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Puoliso | Aili Jokelin |
| Lapset |
Rauli Jokelin Renny Jokelin Sari Jokelin |
| Sukulaiset | Jantso Jokelin |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Jokke Jokelin |
| Aktiivisena | 1945–1985 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura
muokkaaJokelin aloitti näyttelijän uransa 1945 Hämeenlinnan työväenteatterista. Hän vaihtoi työpaikkojaan tiuhaan tahtiin: Kymin Yhteisteatteri 1946–1947, Mikkelin Teatteri 1947–1948 ja Lohjan työväenteatteri 1948–1951. Vuosina 1951–1953 Jokelin toimi Uudenkaupungin työväenteatterin johtajana. Sen jälkeen hän siirtyi Itä-Suomeen Varkauden työväenteatterin johtaja-näyttelijäksi 1953–1955. Jokelin palasi näyttelemään Lohjalle vuosiksi 1955–1958, minkä jälkeen hän toimi pari vuotta vapaana taiteilijana. Vuosina 1960–1962 Jokelin johti Myllykosken Teatteria. Sitä seurasi pitkähkö kiinnitys ohjaajana Riihimäen Teatteriin 1962–1971 ja kaksi lyhyempää kiinnitystä ohjaajana Kajaanin kaupunginteatteriin 1971–1973 ja Rauman kaupunginteatteriin 1973–1975. Vuodesta 1975 aina kuolemaansa saakka Jokelin työskenteli Seinäjoen kaupunginteatterissa.[1][2]
Jokelinin roolitehtäviä olivat muun muassa Halme (Täällä Pohjantähden alla), Topi Romppainen (Punainen viiva) ja pääministeri (Lemmen lakko). Jokelin näytteli myös Aleksis Kiven romaaniin perustuvassa tuotannossa Seitsemän veljestä. Hänen roolinaan oli Simeoni.[1][3][4]
Jokelinin ohjauksia olivat muun muassa Anna Liisa, Huhtikuu tulee, Jeppe Niilonpoika, Juurakon Hulda, Naimisessa on riskinsä ja Roinilan talossa.[1][3][4]
Jaakko Jokelinilla oli sivurooli elokuvissa Sissit (1963), Täällä Pohjantähden alla (1968), Akseli ja Elina (1970) ja Syksyllä kaikki on toisin (1978). Ensimmäisen ja viimeisen ohjasi Mikko Niskanen, kaksi muuta ovat Edvin Laineen ohjauksia Väinö Linnan suurteoksesta.[5]
Jokelin menehtyi Seinäjoen kaupunginteatterin pukuhuoneessa ennen Monte Cristo -näytelmän alkua.[6]
Perhetausta
muokkaaJaakko Jokelinin vanhemmat olivat paperityöntekijä Juho Jokelin ja Hilma Jokelin. Hän avioitui teatteripuvustaja Aili Lindhin kanssa 1949. Pariskunta sai 1950-luvulla kolme lasta, joista Rauli ja Sari päätyivät teatterialalle.[1] Rennystä tuli toimittaja.
Lähteet
muokkaa- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
- Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5
- Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 189
- ↑ Sari Jokelin: “Syyssonaatissa tunnustellaan äärirajoja” Seinäjoenkaupunginteatteri.fi. Seinäjoen kaupunginteatteri. Viitattu 7.3.2020.
- ↑ a b Teatterin maailma 1965, s. 191 ja 192
- ↑ a b Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974, s. 266
- ↑ Jaakko Jokelin Elonetissä.
- ↑ Huhuu! Täällä asuu kummitus! - Seinäjoen tunnetuin aave on nuorisotalon eli Vanhan teatterin lämpiöön kuollut näyttelijä Epari. 29.10.2021. Viitattu 9.4.2023.