Johannes Gutenberg

Gutenberg syntyi Mainzissa yläluokkaisen kauppiaan perheeseen ja oli perheen nuorin poika. Gutenbergit muuttivat Eltville de Rheiniin (Alta Villa) luultavasti vuonna 1411. Gutenbergin talo mainitaan Mainzissa juutalaisen kaupunginosan yhteydessä 1427. Johannes Gutenberg opiskeli tiettävästi vuonna 1419 Erfurtin yliopistossa, jonka opiskelijaluettelossa hänestä käytetään nimeä Johannes de Altavilla. Seuraavista viidestätoista vuodesta ei tiedetä, mutta maaliskuussa 1434 hänen kirjeestään voidaan osoittaa, että hän asui Strasbourgissa. Hän myös esiintyy kultaseppien luettelossa Strasbourgissa.

Vuonna 1439 Gutenberg osallistui metallipeilien valmistukseen. Vuoteen 1444 hän asui Strasbourgissa, enimmäkseen St. Arbogastin luostarissa.^[1]

Gutenbergiä pidetään kirjapainotaidon keksijänä. Hän ei varsinaisesti keksinyt mitään sellaista, mitä ei jo olisi ollut olemassa, mutta hän yhdisti kaikki elementit toimivaksi tekniseksi ratkaisuksi. Jo ennen Gutenbergiä Euroopassa oli jo painettu puuleimasimilla ja puulaatoilla kankaalle kuvia ja kuvioita sekä paperille esimerkiksi pelikortteja ja pyhimystenkuvia. Myös metallileimasimia oli käytetty esimerkiksi rahan lyömisessä.^[2] Gutenberg kehitti metalliset irtokirjakkeet, joita voitiin käyttää useaan kertaan. Hän kehitti painimen, laitteen painolevyn puristamiseksi paperia vasten. Hänen ajatuksensa lähteenä pidetään viinin puristamiseen käytettävää laitetta, jossa on samantapainen puristuskoneisto. Gutenberg kehitti myös musteen, joka oli tarpeeksi vahvaa kiinnittymään metalliin. Gutenbergin kirjapaino antoi mahdollisuuden nopeaan painotyöskentelyyn ja tiedon valtavaan lisääntymiseen renessanssiajan Euroopassa, jossa kirjat oli siihen asti jäljennetty käsin. ^[3]

Vuonna 1448 Gutenberg palasi Mainziin ja otti lainaa enoltaan Arnold Gelthuisilta perustaakseen kirjapainon. Vuonna 1450 kirjapaino oli toiminnassa ja painanut saksalaisia runoja - mahdollisesti kyseisten runojen ensimmäiset painokset. Gutenberg oli myös tekemisissä varakkaan Johann Fustin kanssa, jolta hän oli lainannut 800 guldenia. Peter Schöffer, josta tuli Fustin vävy, oli ollut kirjurina Pariisissa ja suunnitellut joitain kirjasinmerkkejä.

Gutenberg avasi myös kirjakaupan Hof Humbrectissa. Luultavasti tällä oli suora yhteys kirjapainon tuotantoon. Ei ollut selvää, että Gutenberg aloittaisi Raamattu-projektia, mutta hän lainasi Fustilta toiset 800 guldenia, ja työ alkoi 1452. Samaan aikaan kirjapaino tuotti kannattavaa tekstiä luultavasti latinalaisilla aakkosilla. Tämä on aiheuttanut spekulointia, että olisi ollut kaksi painoa: toinen tavallisille teksteille ja toinen Raamatulle. Eräs uuden painon hyödyllisimmistä yrityksistä oli tuhansien synnintunnustusten painattaminen kirkolle, dokumentoituna vuosilta 1454–1455. Vuonna 1455 Gutenberg julkaisi 42-rivisen Raamatun, Biblia latina vulgatan, joka yleisesti tunnetaan Gutenbergin Raamattuna. Niitä painettiin 180 kappaletta, joista useimmat paperille ja jotkut käsitellylle eläimen nahalle eli pergamentille.

Gutenberg ja Fust riitaantuivat vuonna 1455, sillä Fust vaati lainaamiaan rahoja takaisin. Gutenbergin velka oli kasvanut 2 000 guldeniin. Marraskuussa 1455 Gutenberg hävisi riitaoikeudenkäynnin. Oikeus määräsi, että Gutenbergin kirjapainon ja kirjakkeiden omistus siirtyy ensin Fustille ja sitten tämän vävylle Peter Schöfferille. Fustille siirtyivät kaikki oikeudet kirjapainon kirjamyynnistä ja puolet kaikista painetuista Raamatuista.

Vaikka Gutenberg oli joutunut konkurssiin, hän avasi pienen kirjapainon ja osallistui Raamatun painamistyöhön Bambergin kaupungissa 1459. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä hänen painamissaan teoksissa ei ollut Gutenbergin nimeä eikä painovuotta. On myös mahdollista, että suuri katolinen sanakirja, 300 kappaleen painos 700-sivuisesta teoksesta, olisi painettu hänen kirjapainossaan Mainzissa vuonna 1460.

Tänä aikana Fust-Schöeffer kauppa oli painanut ensimmäisen teoksensa "Mainz Psalterin" elokuussa 1457 ilman mainintaa Gutenbergista tai päiväyksestä.

Vuonna 1462 Mainz ryöstettiin kahden arkkipiispan kiistan aikana. Gutenberg pakeni kaupungista Eltvilleen. Gutenbergin saavutukset huomioitiin tammikuussa 1465 ja hänelle annettiin arvonimi arkkipiispa Nassaun määräyksestä. Arvonimi sisälsi stipendin. Gutenberg kuoli 1468, ja hänet on haudattu fransiskaanikirkkoon Mainzissa.

Vuosien 1450–1455 välillä Gutenberg painoi lukuisia tekstejä, mutta tarkempia tietoja niistä ei ole. Teksteihin ei ole painettu kirjoittajan nimeä eikä päiväystä: alkuperä on mahdollista saada selville vain muista lähteistä. Varmuudella lukuisat kirkon dokumentit sisältävät käskykirjeitä, ja myös kaksi synnintunnustusta on painettu. Jotkut painetut laitokset Aelius Donatuksen latinan kieliopista, Ars Minorista, ovat saattaneet olla Gutenbergin painamia. Ne on päivätty joko 1451–1452 tai 1455.

Vuonna 1455 Gutenberg painoi Raamatusta version, jossa oli 42 riviä kullakin sivulla. Kirjasivuja ei ollut sidottu, ja vuosiluvun "1455" oli merkinnyt kirjan selkään sen sitoja Pariisissa. Raamattu maksoi kappaleelta 30 floriinia,^[4] joka oli tavallisen papin kolmen vuoden palkka.

Painoksesta tunnetaan säilyneinä 48 jokseenkin täydellistä kappaletta. Niistä kaksi on Britannian kansalliskirjastossa, British Libraryssa.^[5]

Raamatusta tehtiin myös toinen, 36-rivinen painos joitakin vuosia ensimmäisen painoksen jälkeen. Se oli laajempi osa kopiosta^selvennä, josta se oli painettu, siten osoittaen vääriksi aikaisemmat spekuloinnit, että tämä olisi ollut kahdesta ensimmäisestä Raamatusta.^[6]

• Gutenberg-projekti

• Gardberg, Lars-Eric: Savitauluista laseriin: kirjapainotaidon historia. Avain, 2011. ISBN 978-951-692-852-7
• Grimberg, Kansojen historia osa 11, s. 469.