Kirkuk

Assyrialaiset ja babylonialaiset tunsivat Kirkukin nimellä Arrap-ha. Sassanidit kutsuivat sitä puolestaan nimellä Garmakán tai Beth Garmai. Ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella Kirkukin alue oli nestoriolaisuuden keskus ja Karkhán piispa toimi Beth Garmain metropoliittana. Samaa arvonimeä käyttää edelleen Kirkukin kaldealainen piispa. Osa Sassanidien šaaheista vainosi nestoriolaisia. Yazdegerd II surmasi tuhansia vuonna 445. Khosrau II:lla oli kristittyjä neuvonantajia ja hänen valtakaudellaan kristittyjen olot paranivat. Muslimivalloitusten jälkeen arabit alkoivat käyttää nykyisestä Kirkukin alueesta nimitystä Badjarma ja arabikirjailija Jakut kertoi Karkhína-nimisestä kaupungista, joka oli todennäköisesti Kirkuk. Kaupunki mainitaan kuitenkin selvästi historiankirjoituksessa ensimmäistä kertaa Timur Lenkin valtakaudella, jolloin Ali Yazdi mainitsee sen nimellä Zafarnama. Kaupunki vaihtoi omistajaa useita kertoja, kunnes se päätyi osaksi Osmanien valtakuntaa vuonna 1555 solmitulla Amasyan sopimuksella Persian kanssa. Persia hyökkäsi sittemmin useita kertoja kaupunkia vastaan ja piti sitä hallussaan vuosien 1743 ja 1746 välillä, jonka jälkeen se jäi lopullisesti Osmanien alaisuuteen.^[2]

1700-luvulla Kirkuk oli Shahrizurin piirin keskus, mutta vuoden 1871 uudistusten myötä kaupunki uudelleennimettiin Shahrizuriksi ja siitä erotettiin siihen kuulunut tasanko, joka liitettiin Sulaymaniyyaan. Kirkuk oli tärkeä varuskuntakaupunki ja se toimi suojana kurdeja vastaan. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Yhdistynyt kuningaskunta miehitti kaupungin 7. toukokuuta 1918. Britit evakuoivat sen viikkoa myöhemmin ja palasivat jälleen lokakuussa vain vähän aselevon solmimista aiemmin. Vuonna 1921 britit järjestivät äänestyksen, jolla Irakin hallitsijaksi nousi Faisal I. Kaupungin turkkilaiset eivät tästä pitäneet, vaan he pyrkivät yhdistämään alueen vastaitsenäistyneeseen Turkin tasavaltaan. Turkin aluevaatimukset Kirkukin ja Mosulin suhteet ratkaistiin lopulta Kansainliitossa, joka antoi alueet Irakille joulukuussa 1925.^[2]

Alueella tiedettiin olevan maaöljyesiintymiä jo ennen toista maailmansotaa, mutta ensimmäiset öljypumput aloittivat toimintansa 27. lokakuuta 1927 Baba Gurgurissa Kirkukin lähistöllä. Iraq Petroleum Company siirsi päämajansa Kirkukiin vuonna 1931. Saadakseen porausluvan Irakilta yhtiö rakennutti öljyputken, joka kulki yhtenä Hadithaan asti, jakaantui siellä kahtia ja kulki Tripoliin Libanonissa ja Haifaan Palestiinassa. 1970-luvulla rakennettiin vielä toinen putki Ceyhanin satamaan Välimerellä. Saddam Husseinin kaudella Irakin keskushallinto pyrki arabilaistamaan Kirkukia suojellakseen sen öljyntuotantoa. Tähän lukeutui esimerkiksi kurdien pakottaminen rekisteröitymään arabeiksi, heidän siirtonsa muualle Irakiin ja arabisiirtolaisten tuominen heidän tilalleen.^[2]

Kirkukin omistus on edelleen kiistakysymys Irakin Kurdistanin ja Irakin valtion kesken. Alueen omistuksesta on vaadittu kansanäänestystä, jota on kuitenkin jatkuvasti lykätty Irakin sisäisten levottomuuksien takia. Kesäkuussa 2014 kurdien joukot ottivat kaupungin haltuunsa sen jälkeen, kun Irakin armeijan joukot olivat vetäytyneet sieltä Isis-järjestön taistelijoiden etenemisen tieltä.^[3] Syyskuussa 2017 Irakin Kurdistan järjesti kansanäänestyksen itsenäisyydestä ja suuri valtaosa äänestäjistä äänesti itsenäisyyden puolesta. Äänestys järjestettiin myös Kirkukissa, joka on virallisen Kurdistanin ulkopuolella. Äänestys johti välien kiristymiseen keskushallinnon kanssa ja lokakuussa Irakin hallituksen joukot valtasivat Kirkukin.^[4]

Vuoden 1947 väestönlaskennan mukaan Irakin turkmeenit muodostivat Kirkukin väestön enemmistön. Turkmeenien alkuperä ei ole täysin selvä. Heidät saattoi tuoda Azerbaidžanista tai Itä-Anatoliasta aluetta suojaamaan esimerkiksi Seldžukit, Timur Lenk tai osmanisulttaanit. Kirkukissa turkmeenit ovat muiden kaupunkien asukkaiden tavoin sunnalaisia, kun taas maaseudulla he saattavat kuulua islamin muihin suuntauksiin. Vuoden 1947 laskennan mukaan 25 % kaupungin asukkaista oli kurdeja ja pienempiä vähemmistöjä olivat tuolloin syyrialais- ja kaldealaiskristityt, armenialaiset ja juutalaiset. Sittemmin kurdien määrä on noussut huomattavasti ja heistä tuli 1970-luvulla kaupungin enemmistö. Arabialaistamistoimien mukana kaupunkiin muutti suuri joukko arabisiirtolaisia. Monet turkmeeneista ovat sittemmin muuttaneet Bagdadiin, mikä on jättänyt enenevin määrin kaupungin kurdit ja arabit kilpailemaan keskenään.^[2]

Vuonna 2014 kurdit muodostivat erään arvion mukaan 53,4 % kaupungin väestöstä arabien muodostaessa 30,8 % ja turkmeenien 15,1 %.^[5]

Kirkukissa kesät ovat kuumia ja kuivia ja talvet viileitä ja sateisia. Kuuminta on heinäkuussa, jolloin päivän keskilämpötila vaihtelee 28 °C:n ja 43 °C:n välillä. Viileintä on tammikuussa, jolloin päivän keskilämpötila vaihtelee 5 °C:n ja 14 °C:n välillä. Suurin osa sateista saadaan marras- ja huhtikuun välisänä aikana. Touko- ja lokakuun välillä sadetta saadaan alle 30 millimetriä. Vuosittainen sadanta on noin 360 millimetriä.^[6]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirkuk Wikimedia Commonsissa

• Öljylähteestä suoraan laivaan johtaa maailman merkillisin öljyputki, Seura, 09.06.1937, nro 23, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot