Phuket

Phuket on Thaimaan suurin saari, ja se sijaitsee Andamaanienmeressä Malakan niemimaasta länteen. Se on 49 km pitkä.^[2] Saari on enimmäkseen vuoristoista vuorten kulkiessa saaren länsiosassa pohjoisesta etelään. Phuketin vuoret muodostavat eteläpään vuorijonolle, jonka pituus on 440 km Kran kannaksesta. Vuoriston korkein kohta on Khao Phra Mi (1 138 m), mutta saaren korkein kohta on Mai Tha Sip Song 529 metriä merenpinnan yläpuolella.

Metsä peittää 70 prosenttia saaresta. Läntisellä rannalla on useita hiekkaisia rantoja, idässä puolestaan mutaisempia rantoja. Lähellä eteläisintä kärkeä on Laem Promthep, suosittu auringonlaskun näköalapaikka.

Naapuriprovinsseja ovat Phang Nga ja Krabi.

Phuket on jaettu kolmeen piiriin (amphoe), jotka puolestaan on jaettu 17 kuntaan (tambon) ja 103 kylään (muban).

1. Mueang Phuket
2. Kathu
3. Thalang

Tinakaivostoiminta on ollut saaren tärkein tulonlähde 1600-luvulta lähtien. Useita kiinalaisia työskenteli kaivoksilla ja heidän vaikutuksensa Phuketin kulttuurissa näkyy yhä. Tinan hinnan alennettua kaivostoiminta on kuihtunut. Nykyään Phuketin talous nojaa kahteen elinkeinoon: kumipuuviljelmiin (jotka tekevät Thaimaasta yhden maailman suurimmista kumin tuottajista) ja turismiin.

1980-luvun jälkeen Phuketista on tullut Thaimaan yksi tärkeimmistä turistien houkutuksista ja useimmat länsirannikon hiekkarannat ovat kehittyneet turistikeskuksiksi, joista suosituimpia ovat Patong, Karon ja Kata. Patongin alue tunnetaan etenkin vilkkaasta yöelämästään ja seksiturismistaan.^[3]

Phuketin historian merkittävin tapahtuma oli burmalaisten hyökkäys 1785, jonka jälkeen kuningas Taksin löi heidät takaisin. Brittiläisen Itä-Intian kauppakomppanian kapteeni Sir Francis Light lähetti ohi mennessään tiedon paikalliselle hallintoväelle Burman joukkojen valmistautumisesta hyökkäykseen. Kunying Jan, äskettäin kuolleen kuvernöörin vaimo, ja hänen sisarensa Mook kokosivat joukot, ja kuukauden mittaisen hyökkäyksen jälkeen Burman joukkojen oli vetäydyttävä 13. maaliskuuta 1785. Näistä kahdesta naisesta tuli paikallisia sankarittaria ja he saivat Rama I:ltä kunnioittavat nimet Thao Thep Kasatri ja Thao Sri Sunthon.

Kuningas Chulalongkornin vallan aikana Phuketista tuli hallinnollinen keskus tinaa tuottaville eteläisille provinsseille. Vuonna 1933 Phuketin monthon purettiin, ja saaresta tuli oma provinssinsa (changwat).

Saaren vanhoja nimiä ovat Ko Thalang ja Jung Ceylon, englanninkielinen väännös malesialaisesta nimestä Tanjung Salang.

Vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksessä Phuket kärsi suuria vaurioita ja noin 250 ihmisen vahvistettiin kuolleen Phuketin rannikolla.

Vuonna 2017 provinssissa oli arviolta 537 900 asukasta (vuonna 2017).^[1] Noin 35 % väestöstä on kiinalaisia (14 % koko maan väestöstä) ja 35 % muslimeja (4 % koko maassa). Suurin uskontokunta on buddhalaisuus.

Saaren pääkaupunki on Phuket, mutta suurin kaupunki on Patong.^[2]

Provinssin sinetti esittää provinssin kahta sankaritarta, joiden nimet ovat Thao Thep Kasattri ja Thao Sri Sunthon.

Provinssin puu on Pterocarpus indicus (engl. Burmese Rosewood) ja provinssin kukka on Bougainvillea.

•  
  Phuketin kaupunkia.
•  
  Suuri buddhapatsas saarella.
•  
  Näkymä Karonin turistikylään.
•  
  Tsunamin tuhoja Patongilla 2004.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Phuketin provinssi Wikimedia Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Phuket Wikivoyagessa (englanniksi)
• The Thaiger