Rissalan lentoturma

Koneen lähdettyä Kuopion lentoasemalta kello 21.31 sen toinen moottori sammui. Ohjaaja pyrki kaartamaan takaisin kentälle, mikä on normaali toimintatapa, kun korkeutta ja ilmanopeutta on riittävästi. Rissalan turmakoneen ohjaaja kaarsi kuitenkin liian jyrkästi, jolloin DC-3 menetti nopeuttaan ja sakkasi. Kone pysähtyi lähes kokonaan ja putosi kylki edellä järveen. DC-3 pystyy lentämään yhdelläkin moottorilla, joten lentäjän virhettä on pidettävä pääsyynä turmaan.

Turman tutkinta perustui silminnäkijähavaintoihin ja turmakoneen moottorien tutkimukseen. DC-3:n ohjauslaitteista ei löytynyt vikoja. Mustien laatikoiden puuttuminen vanhasta lentokoneesta vaikeutti tutkintaa. Tutkinnan mukaan onnettomuuden alkusyy oli yhden sylinterin pakoventtiilikoneiston murtuminen koneen oikeassa moottorissa. Tutkijalautakunta oletti, että koneen miehistön huomio kiinnittyi itse moottorihäiriöön eikä lentämiseen yhdellä moottorilla. Oletettiin, että miehistö oli saanut vaikutelman alkavasta moottoripalosta ja ryhtynyt sen vaatimiin toimiin. Tällöin kalliita sekunteja oli menetetty eikä aikaa käytetty itse koneen ohjaamiseen, jolloin lennon loppuvaiheissa korkeutta on menetetty tuhoisin seurauksin.^[1]

Välittömästi onnettomuuden jälkeen ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Rauno Meriö, määräsi kaikki DC-3-koneet lentokieltoon, kunnes niiden turvallisuus olisi varmistettu.

Pudonnut kone, tunnukseltaan DO-10, oli presidentti Kekkosen nimikkokone. Kone rakennettiin Oklahoma Cityssä vuonna 1943. Se otettiin Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien käyttöön tunnuksella 42-92268. Kone siirrettiin Kiinan rintamalle 13.11.1943 ja edelleen Kuninkaallisille ilmavoimille 9.1.1944, jolloin se sai tunnuksen FL626. Kone palveli muun muassa Englannissa ja Etelä-Afrikassa. Sodan jälkeen kone myytiin Scottish Aviationille 23.4.1947 ja edelleen Sobelairille, joka rekisteröi koneen 20.2.1948 tunnukselle OO-SBF. Kone oli liisattuna lyhyen aikaa Sabenalle. Finnair osti koneen 21.9.1955.

Kone saapui Suomeen 27.10.1955 ja sai 21.4.1956 tunnuksen OH-LCJ, joka jäi lyhytikäiseksi. Se sai uuden tunnuksen OH-LCK 3.5.1956. Kone sai suuren rahtioven syyskuussa 1961 ja siirtyi rahtikoneeksi. Se vaurioitui Helsingissä myrskytuulen työnnettyä koneen päin Malévin Iljušin Il-18 -konetta. OH-LCK myytiin Ilmavoimille 5.3.1970 ja sai seuraavana päivänä tunnuksen DO-10. Sitä käytettiin Kuljetuslentolaivueessa laskuvarjojääkärien hyppykoneena. Se vaurioitui Fouga Magister FM-29:n oikean vakaimen kärjen osuttua DO-10:n oikeaan siivekkeeseen. 10.2.1976. Kone osallistui myös Yksi silta liikaa -elokuvan kuvauksiin.

Onnettomuus, jossa kuoli suuri määrä liike-elämän ja yhteiskunnan johtohenkilöitä, aikaisti DC-3-kaluston korvaamista nykyaikaisemmilla välineillä sekä Kuljetuslentolaivueen että Laskuvarjojääkärikoulun toiminnoissa vähintään kahdella vuodella. DC-3:n seuraajaksi valittiin Fokker F.27 -koneet. Rissalan lentoturman jälkeen Finnairin ja Ilmavoimien potkurikoneiden lentäjät saivat lisäkoulutusta hätätilanteiden varalta. Myös uusien lentäjien koulutusta kehitettiin käsittämään myös erilaisia hätätilanteita ja poikkeuksellisia tuuliolosuhteita.

Rissalan lentoturman muistotaulu on Utin lentoasemalla.

Tuleva tasavallan presidentti, silloinen SAK:n lakimies Tarja Halonen, oli maanpuolustuskurssin emäntä, ja hänen piti olla mukana lennolla, mutta hän oli viimeisillään raskaana ja lääkäri oli ehdottomasti kieltänyt häneltä matkustamisen lentämällä raskauden viimeisen kuukauden aikana. Niinpä Halonen jäi kotiin Helsinkiin. Lapsen isä kuuli asiasta radiouutisista kotona ja kertoi asiasta heti Haloselle. Halosen mukaan uutinen, kun hän ymmärsi sen koskeneen konetta, jolla hänenkin olisi pitänyt matkustaa, oli shokeeraava.^[1]

Onnettomuudessa kuollut kansanedustaja Kirsti Hollming oli turmakoneen matkustajana sattumalta. Hän ei kuulunut maanpuolustuskurssin osanottajiin, vaan oli Kuopiossa puhumassa paikallisten kokoomusnaisten tilaisuudessa. Menomatkalla Hollming oli tavannut kansanedustaja Arto Merisaaren, joka järjesti hänelle paikan onnettomuuskoneeseen, jotta Hollming ehtisi ajoissa seuraavana aamuna eduskunnassa pidettävään valiokuntakokoukseen.^[3]

• Risto K. Alanko, Oy Lohja Ab:n toimitusjohtaja
• kansanedustaja Kirsti Hollming (kok)
• eversti Aarno Hukari, Suomenlinnan rannikkotykistörykmentin komentaja
• ylijohtaja Aaro Kenttä, Tilastokeskus
• everstiluutnantti Tapio Kokkonen, Rannikkojääkäripataljoonan komentaja
• Pekka Lahdensuu, Vientitakuulaitoksen johtaja
• kansanedustaja Olavi Majlander (SKL)
• kansanedustaja Arto Merisaari (SKDL)
• Vaasan läänin maaherra Antti Pohjonen (SDP)
• lainsäädäntöjohtaja, oikeustieteen tohtori Kari Sinisalo, oikeusministeriö
• toimitusjohtaja Viljo Särkkä, Kemira Oy
• toimitusjohtaja Olli Varho, IBM
• lentokapteenit yliluutnantti Kari Halmetoja ja ylivääpeli Seppo Raninen, Kuljetuslentolaivue
• lentomekaanikko vääpeli Heikki Mannila, Kuljetuslentolaivue

^[4]

• Hyvönen, Jaakko: Kohtalokkaat lennot 1945–1988, s. 155–157. Kangasala: AR-kustannus Oy, 1995. ISBN 951-95821-5-0

• Lentoturman muistotaulu Utissa
• Silvola, Sakari: Jakso 6: Onnettomuus Rissalassa Yle - Radio, Muisti-sarja 6/6: Onnettomuus Rissalassa. 10.10.2013. Viitattu 3.10.2018.
• Ziemann, Marcus: Aikansa valtias DC-3 täyttää 80 vuotta – Finnair lennätti matkustajia vanhoilla sotakoneilla Yle - Uutiset. 17.12.2015. Viitattu 3.10.2018.
• Auramies, Jukka: "Oikea nuija pysähtyi", ehti lentäjä sanoa ennen koneen rysäystä järveen: Rissalan turmassa kuoli poliitikkoja ja yritysjohtoa – Tarja Halosella ja naiskansanedustajalla päinvastaiset kohtalot MTV3. 3.10.2018. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 3.10.2018.
• Kerttula, Suvi: Tarja Halonen jäi lääkärin neuvosta pois Helsingin-lennolta 1978 – kone putosi järveen ja räjähti Ilta-sanomat. 27.7.2017. Viitattu 3.10.2018.