Ruotsin ja Suomen raja

Pohjoisessa Ruotsin ja Suomen raja alkaa Norjan rajalta Kolmen valtakunnan rajapyykiltä, joka sijaitsee Koltajärvessä Kilpisjärven lähellä. Ensimmäiset 230 metriä raja kulkee suorin linjoin ja on merkitty rajamerkein.^[1] Raja jatkuu jokirajana aluksi pientä puroa Kuohkimajärveen ja Kuohkimajokea Kilpisjärveen, sitten Könkämäenoa, Muonionjokea ja Tornionjokea, yhteensä 555,50 kilometriä Tornioon saakka. Jokiraja kulkee jokien syvänneuraa pitkin, eikä sitä ole merkitty maastoon, vaan rajan paikka ilmenee rajankäynnissä tehdyistä rajakartoista.^[2][3]

Tornion kohdalla raja poikkeaa joesta: Tornion keskusta sijaitsee joen länsirannalla, mutta kuuluu Suomeen. Tornion ja Haaparannan kaupunkien välillä raja kulkee 4,03 kilometriä suorina linjoina, ja jatkuu edelleen suorin linjoin 25,31 kilometriä merirajana pääosin vesialueella, paikoin saarten yli. Raja jatkuu merirajana Perämerelle pisteeseen, jossa maiden aluevesirajat erkanevat.^[1]

Perämerellä ja Selkämerellä maiden aluevesiä erottaa kansainvälinen merialue.^[4] Ahvenanmerellä aluevesirajat jälleen kohtaavat, ja mailla on merirajaa noin 15 kilometriä.^[2] Raja halkaisee Märketin luodon, jossa on 470 metriä pitkä, rajamerkein merkitty mutkikas raja.^[1]

Kansainvälinen merialue maiden välillä on jaettu talousvyöhykkeisiin. Talousvyöhykkeiden raja merellä kulkee pääasiassa keskiviivaperiaatteen mukaisesti sovittujen koordinaattipisteiden välillä suorin linjoin. Rajoista on sopimukset vuosilta 1972 ja 1994.^[5][6] Vyöhykeraja jatkuu etelään Pohjois-Itämerelle pisteeseen, jossa se kohtaa Viron merivyöhykerajan. Merivyöhykerajojen kohtaamispisteestä on kolmenvälinen sopimus vuodelta 2001.^[7]

Ruotsin ja Suomen raja syntyi Haminan rauhassa vuonna 1809, kun Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Rajan kulku kuvattiin ylimalkaisesti rauhansopimuksen V artiklassa.^[3] Rajoiksi sovittiin Ahvenanmeri, Pohjanlahti, Tornionjoki sekä Muonionjoki. Meren saaret kuuluivat siihen maahan, jonka rannikko oli lähempänä. Tornionjoen suulla Pirkkiön saari, Röytän satama ja Tornion kaupunki sovittiin kuuluvaksi Venäjälle. Jokirajalle sovittiin syväväyläperiaate (syvänneura): rajan tuli kulkea syvimmässä virranuomassa (Thalweg). Raja kulki Muonionjokea ylös ja ”Kilpisjärven ohi Norjaan”.^[8]

»... elle suivra le cours du fleuve Muonio en passant devant Muonioniska, Muonio Öfreby, Palojoens, Kultane, Enontekis. Kelottijerfvi, Paitiko, Nuimaka, Raunula et Kilpisjaure, jusqu’à la Norvège. Dans le cours des rivières de Torneå et de Muonio, tel qu’il vient d’être désigné, les Iles situées à l’Est du Thalweg appartiendront à la Russie, et celles à l’Ouest du Thalweg à la Suède.^[9]»

Rajan kulku täsmennettiin vuoden 1810 rajanmäärityksessä ja myöhemmin tehtiin pieniä muutoksia.^[3]

Uutta rajaa käytäessä todettiin, että monilla kiinteistöillä oli tiluksia joen molemmin puolin. Kun näiden nautintaoikeudet säilytettiin, syntyi ns. suvereniteettisaaria eli alueita, jotka kuuluvat toisessa valtiossa olevalle kiinteistölle. Osa niistä on myöhempien rajamuutosten myötä menettänyt suvereniteettisaaren asemansa.^[10]

Märketin luoto todettiin kahtia jaetuksi vuonna 1811 laaditussa topografisessa kuvauksessa.^[11] Raja täsmennettiin kulkemaan (koordinaatein määritellyn) luodon keskipisteen kautta vuoden 1921 Ahvenanmaan sopimuksessa ja vuoden 1972 mannermaajalustasopimuksessa.^[12][5] Märketin vuonna 1885 rakennettu majakka jäi tällöin Ruotsin puolelle. Vuoden 1981 rajankäynnissä sovittiin rajaan mutka, jolla majakka saatiin Suomen alueelle.^[11][12]

Säännönmukaiset rajankäynnit on sovittu tehtäväksi 25 vuoden välein. Suomen itsenäisyyden aikana rajankäyntejä on tehty vuosina 1926–1927, 1956–1957, 1981 sekä 2006. Rajankäynneissä tarkastetaan rajan kulku, kunnostetaan rajamerkit sekä määritellään syväväylän sijainti ilmakuvauksin ja maastotutkimuksin. Syväväylä siirtyilee varsinkin vesistön leveillä, hiekkasärkkiä muodostavilla alueilla. Jos syväväylä on siirtynyt, voidaan rajaa siirtää vastaavasti. Esimerkiksi vuoden 2006 rajankäynnin perusteella rajaa siirrettiin monin paikoin, tyypillisesti 10–20 metriä, suurimmillaan yli sata metriä. Alueita siirtyi kokonaisuutena molempiin suuntiin yhtä paljon.^[1]

Koska Ruotsi ja Suomi kuuluvat molemmat Schengen-alueeseen, rajan saa ylittää mistä tahansa. Jos mukana on tullattavaa tavaraa, rajan saa silloinkin ylittää mistä tahansa, mutta tullausta varten on otettava yhteyttä tullitoimipaikkaan.^[13]

Koko jokirajan matkalla lähellä itärantaa kulkee Tornion ja Kilpisjärven välinen valtatie 21. Jokirajan ylittäviä siltoja on Kaaresuvannossa (seututie 959), Muoniossa (seututie 954), Kolarissa (seututie 943), Pellossa (seututie 937) ja Ylitornion Aavasaksalla (kantatie 98).^[14] Tornion keskustasta Haaparannalle rajan ylittää kolme tietä: Näräntie, Krannikatu ja eurooppatie E4 (Suomen puolella valtatie 29). Sillat Tornion keskustasta joen itärannalle eivät ylitä rajaa, vaan ovat kokonaan Suomen puolella.^[14][15] Haaparannalla on kaupunkien yhteinen linja-autoasema lähellä rajaa Ruotsin puolella.^[16]

Ensimmäinen rajan ylittänyt silta oli 700 metriä pitkä puusilta eli niin sanottu Handolinin silta, joka valmistui Tornion Suensaaren ja Haaparannan välille vuosina 1886–1887. Se korvattiin vuonna 1930 teräspalkkisillalla. Maantiesilta Suensaarelta Suomen puoleiselle mantereelle (ns. Hannulan silta) sen sijaan saatiin vasta vuonna 1939. Muut valtakunnanrajan ylittävät maantiesillat rakennettiin Ruotsin ja Suomen yhteistyöllä 1960–1980-luvuilla. Aavasaksan silta valmistui 1965, Pellon silta 1972, Kolarin silta sekä Kaaresuvannon silta 1980 ja Muonion silta 1985. Maiden välisten sopimusten nojalla Ruotsin valtio suunnitteli ja rakennutti Aavasaksan ja Kolarin sillat, Suomen valtio puolestaan Pellon, Kaaresuvannon ja Muonion sillat. Kustannukset jaettiin tasan.^[17]

Tornionjoen rautatiesilta ylittää joen ja valtionrajan.^[2] Sillan suunnittelu käynnistettiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen, ja se valmistui vuonna 1919. Sekä suunnittelusta että rakentamisesta vastasivat Ruotsin valtionrautatiet. Silta on 405 metriä pitkä, ja sillä on kahdet raiteet sekä Suomen että Ruotsin raideleveyksille. Sillan keskellä on laivaväylää varten kaksiaukkoinen kääntösilta, jonka pilarin kohdalla valtakunnanraja kulkee.^[17]

Ruotsin ja Suomen sähköverkot liittyvät toisiinsa kahdella 400 kilovoltin vaihtosähköyhteydellä Pohjois-Suomessa sekä kahdella Pohjanlahden alittavalla merikaapelilla (Fenno-Skan), joissa on tasasähköyhteys.^[18] Lisäksi Ahvenanmaalle on vaihtosähköyhteys Ruotsista.^[18][19]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin ja Suomen raja Wikimedia Commonsissa