Sfinksi
Sfinksi (m.kreik. σφίγξ, sfinks, ’kuristaja’) on taiteessa ja mytologiassa kuvattu ihmispäinen symbolieläin, jolla oli leijonan ruumis ja joskus myös siivet. Ensimmäiset tunnetut sfinksiveistokset valmistettiin muinaisessa Egyptissä. Egyptiläinen sfinksi kuvasi yleensä faaraon tai muun tärkeän henkilön kasvoja, sekä leijonan ruumista, jolla pyrittiin korostamaan patsaan esittämän henkilön voimaa ja mahtia. Myöhemmin kreikkalaiset omaksuivat sfinksin osaksi tarustoaan. Heidän sfinksinsä oli yleensä naispuolinen. Kreikkalaisilla sfinksi sai siivet ja kehittyi haudanvartijasta kuoleman vertauskuvaksi ja mytologiseksi taruhirviöksi. Sfinksejä löytyy myös Mykenen, Assyrian, Persian ja Foinikian kuvataiteesta ja kuvanveistosta. Rooman kautta sfinksiaihe levisi myöhemmin romaanisiin pylväänpäihin, barokkipuutarhoihin ja empirehuonekaluihin.[1]
| Sfinksi | |
|---|---|
 |
|
| Ominaisuudet | |
| Tuntomerkit | naisen pää, suden tai leijonan ruumis, kotkansiivet, käärmeen häntä, torahampaat |
| Kotipaikka | Afrikka |
| Asuinpaikka | Fikion-vuori muinaisen Kreikan kaupungin Theban lähellä |
| Kansanperinne | |
| Kansanperinteen alkuperä |
egyptiläinen ja kreikkalainen tarusto |
| Suhteet | |
Egyptissä
muokkaaSfinksi keksittiin muinaisessa Egyptissä, missä sillä oli miehen tai uroseläimen pää sekä nemes, faaraon käyttämä päänkoriste. Nubiasta tunnetaan paljon ihmiskasvoisia sfinksejä, joilla on urosleijonan harja. Uuden valtakunnan aikana sfinksin pää oli joskus pässin pää, joka edusti Amon-jumalaa.[2]
Ensimmäisen sfinksin syntyaikaa ei tiedetä. Sfinkseistä tunnetuimman, Gizan sfinksin, jotkut tutkijat ajoittavat aina faarao Khufun aikaan noin 2500 eaa.[2]
Gizan sfinksi
muokkaa
- Pääartikkeli: Gizan sfinksi
Kuuluisin sfinksi sijaitsee Gizan kolmen pyramidin vieressä. Se on noin 20 metriä korkea ja 73,5 metriä pitkä.[3] Sfinksin arvellaan esittävän neljännen dynastian aikana hallinnutta (2558–2532 eaa.) faarao Khafrea.[4] Kasvojen leveys on 4,15 metriä ja ne oli alkujaan maalattu punaisilla, sinisillä ja vihreillä väreillä. Sfinksi on hakattu peruskalliosta ulkonevaan kalkkikiveen.
Muita egyptiläisiä sfinksejä
muokkaaMuinaisessa Theban kaupungissa on Karnakin ja Luxorin temppeleitä yhdistävä sfinkseillä reunustettu käytävä. Kolmen kilometrin pituisen käytävän molemmin puolin on koko matkalta vierekkäin sfinksejä, joilla on Amon-jumalaa kuvaava pässin pää.[5] Nykyisin al-Kabbashin tienä tunnetulla käytävällä oli alun perin yli tuhat sfinksiä. Käytävän kunnostushanke aloitettiin vuonna 2005.[6] Luxorissa on myös useiden faaraoiden kunniaksi pystytettyjä sfinksejä.[7]
Myös muinaisen Memfiksen kaupungin lähellä on alabasterista kaiverrettu sfinksi.[5]
Minolaisessa ja mykeneläisessä kulttuurissa
muokkaaSfinksejä esiintyi Egyptin lisäksi myös muualla Lähi-idän ja itäisen Välimeren kulttuureissa. Minolaisessa ja mykeneläisessä kulttuurissa sfinksejä alkoi esiintyä toisen vuosituhannen eaa. alusta alkaen. Varhaisimmat esimerkit löytyvät savisista kohokuvalaatoista, joita käytettiin saviastioiden koristeena, sekä kreetalaisissa kultaisissa puvunkoristeissa. Myöhemmältä ajalta tunnetaan saviastioihin liitettyjä kolmiulotteisia sfinksejä sekä sfinksiä esittävä fresko Pylokselta. 1200-luvulta eaa. tunnetaan Kyprokselta saviastioita, jotka oli ilmeisesti valmistettu Kreikan mannermaalla, ja joissa oli maalattuja sfinksin siluetteja, usein pareittain ja heraldisesti sommiteltuna. Sfinksejä käytettiin paljon myös mykeneläisissä norsunluukaiverruksissa, usein laatoissa ja pienissä kannellisissa lippaissa.[2]
Assyriassa ja Persiassa
muokkaa
Assyrian ja Persian taiteessa sfinksille kuvattiin yleensä siivet ja miehen pää. Palatsien ulkopuolella seisoi usein pari suuria kivestä veistettyjä siivekkäiden härkien muotoisia sfinksejä, jotka suojasivat pahoilta voimilta. Persiassa sfinksejä nähtiin usein matalissa kohokuvissa seinissä ja porteissa, esimerkkeinä Susassa 500-luvulta eaa. ja Persepolisissa 300-luvulta eaa. peräisin olevat miehenpäiset sfinksit, joilla on jumalalliset sarvekkaat pääkoristeet.[2]
Kreikassa
muokkaa
Ensimmäiset sfinksit ilmestyivät Kreikan veistoksiin orientalisoivalla kaudella 600-luvulla eaa. Ne tehtiin savesta ja liittyvät erityisesti Kreetaan. 500-luvulta eaa. alkaen kreikkalaiset sfinksit veistettiin kivestä. Näitä veistoksia käytettiin votiivilahjoina ja ne nostettiin usein korkeiden joonialaisten tai doorilaisten pylväiden nokkaan ja sijoitettiin pyhäkköalueille kuten Delfoihin ja Olympiaan. Sfinksejä kuvattiin myös usein hautasteelojen päällä, jolloin ne maalattiin kirkkain värein. Votiivilahjojen sfinksit katsoivat aina eteenpäin ja hautasteelojen sfinksit aina sivulle. Kolmas tapa käyttää sfinksejä oli pyhäkköjen vesialtaiden koristelluissa kivijaloissa.[2]
Kreikkalaiset kuvasivat sfinksin yleensä naishahmoisena ja siivekkäänä. Heidän uskomuksensa mukaan sfinksi ryösti nuoria poikia ja oli läsnä verisissä taisteluissa. Joissakin taruissa sfinksi kyseli kreikkalaisilta sankareilta arvoituksia: jos ei tiennyt vastausta, sfinksi muutti onnettoman uhrinsa kiveksi. Kun joku tiesi vastauksen, kaikki vapautuivat loitsusta. Klassisella kreikkalaisella kaudella sfinksi inhimillistyi. Sen kasvot kuvattiin tyyninä ja kauniina ja sille veistettiin usein myös rinnat.
Kreikkalainen sfinksi oli huonon onnen ja tuhon demoni. Kreikan tunnetuin sfinksimyytti kuuluu kertomukseen Oidipuksesta.[2] Boiotialainen Theban kaupunki kärsi hirviöstä, joka sulki tien. Hirviötä kutsuttiin Sfinksiksi. Sillä oli leijonan ruumis ja naisen ylävartalo. Se makasi kyyristyneenä kiven päällä ja esti kaikkia sinne aikoneita matkustajia kulkemasta. Sfinksi esitti heille arvoituksen sillä ehdolla, että ne, jotka pystyvät ratkaisemaan sen, selviävät matkasta turvallisesti, mutta ne, jotka epäonnistuivat, tulisi tappaa. Yksikään ei ollut vielä onnistunut ratkaisemaan sitä ja kaikki oli tapettu. Nämä hälyttävät kertomukset eivät pelottaneet Oidipusta, vaan hän eteni rohkeasti arvoitusta kuulemaan. Sfinksi kysyi häneltä: ”Mikä eläin on se, joka aamulla kulkee neljällä jalalla, keskipäivällä kahdella ja illalla kolmella jalalla?” Oidipus vastasi: ”Ihminen, joka lapsuudessa konttaa käsillä ja polvillaan, aikuisuudessa kävelee pystyssä ja vanhuudessa sauvan avulla.” Sfinksi oli niin tyrmistynyt arvoituksensa ratkaisemisesta, että se putosi alas kalliolta ja menehtyi.[8] Oidipusmyytin antiikinaikaisissa kuvituksissa sfinksi esiintyykin usein.[2]
Muita tunnettuja kreikkalaisia sfinksejä olivat Parthenonilla sijainneen kuvanveistäjä Feidiaan veistämän Athene Parthenoksen kypärän kolme sfinksiä sekä Olympian Zeus-patsaan jalkoja koristaneet kolme sfinksiä.[2]
Lähteet
muokkaa- Kämäräinen, Aki et al. (toim.): Suomen ja maailman taide – Hakemisto, Sanasto. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10729-8
- Schoch, Robert M.: Voices of the rocks. Thorsons, 2000.
- Tieteen kuvalehti 13/1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ Kämäräinen 1986, s. 137
- ↑ a b c d e f g h Mark Cartwright: Sphinx Ancient History Encyclopedia. 8.9.2012. Viitattu 20.2.2018.
- ↑ Great Sphinx of Giza Sacred Destinations. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Sphinx Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.12.2015.
- ↑ a b http://collections.lib.uwm.edu/cdm/ref/collection/agsafrica/id/4744
- ↑ Katherine Hignett: Ancient Egypt: New Sphinx Statue Uncovered in Historic Luxor City Newsweek. 10.8.2018. Viitattu 12.8.2018.
- ↑ New sphinx discovered in Luxor Egypt Today. 9.8.2018. Viitattu 12.8.2018.
- ↑ Bulfinch, Thomas: Bulfinch's Mythology. Lee & Shepard, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2023). (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sfinksi Wikimedia Commonsissa
- Sphinx. Theoi Greek Mytology. (englanniksi)