Shōgi

Shogin alkuperä on tuntematon, mutta pelin on arveltu kehittyneen kiinalaisesta xiangqi-pelistä Nara-kaudella vuosina 710–794. Shogista tuli suosittua japanin yläluokan parissa Heian-kaudella 794–1185. Aluksi peliä pelattiin erikokoisilla laudoilla. Shogin nykymuoto on kehittynyt 9×9-laudalla pelatusta ”pienestä shogista” erotuksena suuremmilla laudoilla pelatuista muunnelmista. Pelin säännöt vakiintuivat Edo-kauden 1600–1868 alussa.^[1]

Shogissa kaksi pelaajaa pelaa toisiaan vastaan. Pelin tavoite on tehdä vastustajan kuninkaasta matti uhkaamalla sitä niin, että uhkausta ei voi torjua. Matin tekijä voittaa pelin.^[2]

Peli päättyy tasan, kun sama asema esiintyy neljännen kerran niin, että seuraavat kolme ehtoa toistuvat:^[3]

1. kaikki nappulat ovat samoissa ruuduissa
2. käsinappulat ovat samat
3. siirtovuoro on sama.

Shogia pelataan ruudukkolaudalla, jolla on 9×9 samanväristä ruutua.^[2]

Kummallakin pelaajalla on alkuasemassa 20 nappulaa. Nappulat ovat litteitä laattoja, joiden kärki asetetaan aina osoittamaan vastapelaajaa kohti. Nappuloissa on japaninkielisiä kirjoitusmerkkejä, jotka osoittavat niiden arvon.^[2]

Shōgin nappulat ja niiden suomenkieliset lyhenteet:

• Kuningas (1 kpl, lyhenne K)
• Kultakenraali (2 kpl, lyhenne G)
• Hopeakenraali (2 kpl, lyhenne H)
• Ratsu (2 kpl, lyhenne R)
• Peitsi (2 kpl, lyhenne P)
• Lähetti (1 kpl L)
• Torni (1 kpl, lyhenne T)
• Sotilas (9 kpl, lyhenne S)

Huomautukset

Kumpikin pelaaja asettaa nappulansa alla olevalla tavalla osoittamaan vastustajaa.

• Pelaajaa lähin rivi:
  • Kuningas keskelle
  • Kultakenraalit kuninkaan molemmille puolille
  • Hopeakenraalit kultakenraaleiden viereen
  • Ratsut hopeakenraaleiden viereen
  • Peitset kulmiin, ratsujen viereen

• Pelaajaa toiseksi lähin rivi:
  • Lähetti vasemman ratsun eteen
  • Torni oikean ratsun eteen

• Kolmanteen riviin pelaajasta katsottuna laitetaan 9 sotilasta

Aloitussiirron tekijää kutsutaan suomeksi mustaksi, toista pelaajaa valkoiseksi. Pelaajat siirtävät vuorotellen. Siirto voi olla joko oman nappulan siirto toiseen ruutuun, tai lyödyn nappulan pudotus tyhjään ruutuun.^[4]

Pelaaja lyö vastustajansa nappulan siirtämällä oman nappulansa sen ruutuun.^[2]

Pelaaja voi korottaa nappulansa siirtämällä sen korotusalueelle, joka on merkitty vastapuolen päätyyn. Korotettu nappula saa uusia siirtymismahdollisuuksia. Kun nappula korotetaan, se käännetään ylösalaisin. Korottamattomien nappuloiden teksti on musta, korotettujen punainen.^[2]

Pelaaja voi halutessaan palauttaa jonkin lyömänsä nappulan laudalle omana korottamattomana nappulanaan pudottamalla se johonkin tyhjään ruutuun kärki vastustajaa kohti. Pudotusnappulan sijoituksessa on joitain rajoituksia.^[2]

Shogin strategiat muistuttavat shakin strategioita. Shogin taktiikkaan lisäkerros tulee pudotussäännöstä, joka samalla tekee pelistä shakkia taktisemman. Shogin loppupelissä nappuloita on runsaammin kuin shakissa. Peliin kuuluu usein se, että kumpikin pelaaja hyökkää ja puolustaa samanaikaisesti eri puolilla lautaa.^[5]

Nappuloiden suhteellisista pistearvoista ei ole yhtenäistä käsitystä. Erään arvion mukaan ne ovat sotilas (1), peitsi (3), ratsu (4), hopea (5), kulta (6), lähetti (8) ja torni (10). Lisäksi korotettu sotilas, peitsi, ratsu ja hopea ovat 6 sotilaan arvoisia, lähetti 10:n ja torni 12:n.^[6]

Shogin puolustuksessa keskeistä on linnoitusten rakentaminen. Shogissa tunnetaan useita nimettyjä peruslinnoituksia. Avausvaiheessa pelaajat voivat sotilasrivistönsä takana rakennella puolustusasemia. Etenkin kuningas siirretään usein turvaan alarivin keskeltä. Myös useita hyökkäysstrategioita on tunnistettu, ja moni niistä perustuu nappuloiden pudottamiseen.^[7]

• Saari, Mikko: Aasialaiset lautapelit. Aviador, 2024. ISBN 978-952-381-2383

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shōgi Wikimedia Commonsissa