Sukelluspuku

Märkäpuku valmistetaan yleensä neopreenistä, ja sen paksuus on 2–8 mm. Sisäpuolelta kangasvahvisteinen ihonmyötäinen puku on yleensä varustettu vetoketjulla ja täyttyy ohuella paikallaan pysyvällä vesikerroksella sisäpuolelta. Lämmöneristyskyky perustuu neopreenin sisältämiin ilmakupliin ja vedenpitävyyteen. Paineen alaisena (sukellettaessa) neopreeni puristuu kasaan ja menettää lämmöneristyskykyään. Suomessa laitesukelluksessa suositeltava neopreenipaksuus on 7 mm. Suomessa märkäpukuja valmistaa Helsingissä Finn-Suit.

Erittäin lämpimissä vesissä käytetään märkäpuvun materiaalina (dive skin) myös pelkkää Lycra-kangasta. Tällöin estetään vain ihon ohi virtaavan veden suuri vaikutus lämmönhukkaan ja suojataan ihoa korallin aiheittamilta naarmuilta, varsinaista lämmöneristyskerrosta puvussa ei ole.

Kuivapuku on vesitiivis ja pysyy siis täysin kuivana. Kuivapuvussa eristäminen tapahtuu puvun alle puettavalla eristävällä vaatekerroksella ja puvun sisään jäävällä ja johdettavalla paineilmalla tai eristekaasulla. Kuivapuvun kaulassa ja hihansuissa käytetään ohuita kumi- tai silikonimansetteja estämään ilman pääsy puvusta ulos ja veden pääsy puvun sisään. Kuivapuvun materiaaleina käytetään neopreenia, kumia tai erilaisia laminaattikankaita (kumia, kangasta, ja muita materiaaleja kerroksina). Pukuun pukeudutaan kaasutiiviin vetoketjun kautta, joka ulottuu joko olkapäältä olkapäälle selässä tai lonkasta olkapäälle vatsan puolella. Käytössä on myös niin sanottu rullapuku, jossa yläosan (puseron) helma ja alaosan (housut) vyötärö ovat normaalia pidemmät, jolloin ne voidaan taittaa päällekkäin ja rullata vyötärölle vesi- ja ilmatiiviiksi liitokseksi.

Kuivapuvussa oleva kaasu puristuu kasaan sukelluksen aikana, jonka vuoksi syvyyden lisääntyessä sinne on lisättävä ilmaa tai kaasua, ja ylös noustessa laajentuva kaasu on poistettava poistoventtiilin kautta. Poistoventtili sijaitsee yleensä vasemmassa hihassa.

Kuumavesipuku on työ- ja raskassukelluksessa käytettävä kuivapuku, jossa kuivapuvun normaalien toimintojen lisäksi käytetään tukialuksesta johdettua kuumaa vettä puvun lämmitykseen. Kuumavesipukua käytetään kypäräsukelluksessa koska vaihtoehto, argon eristekaasuna, ei sovi hengitettäväksi. Kypäräsukelluksessa pukukaasu ja hengityskaasu tulevat samasta letkusta eikä niitä voida erotella. Kuumavesilämmitystä käytetään sen vuoksi, että työsukellukset ovat ajallisesti pitkiä. Kuuman veden ansiosta lämmitys on jatkuvaa. Argon ei lämmitä, se vain eristää jonkun verran ilmaa paremmin. Argonia käyttävät kuivapukusukeltajat joutuvat pidemmillä sukelluksilla käyttämään sähköllä toimivia lämpöliivejä lämpötasapainon säilyttämiseen. Kehon lämpötila vaikuttaa sekä kompressioon että dekompressioon, jolloin sukelluksen loppupuolella tapahtuva kehon lämpötilan lasku altistaa sukeltajantaudille.

Niin kutsuttu kova sukelluspuku on eräänlainen pienoissukellusveneen ja sukelluspuvun välimuoto. Sen sisällä vallitsee sama paine kuin meren pinnalla ja hengityskaasuna käytetään tavallista ilmaa. Kovalla puvulla voidaan sukeltaa jopa 700 metrin syvyyteen. Sen kanssa ei tarvita dekompressiota eikä siihen liity esimerkiksi sukeltajantaudin vaaraa, koska sukeltajaan vaikuttaa koko ajan normaali ilmanpaine. Kova puku on yleensä umbilikaalin välityksellä yhteydessä pintaan, mutta sukeltaja voi myös irrottautua siitä ja toimia itsenäisesti puvun omien ilmasäiliöiden varassa. Joissakin puvuissa on jopa oma potkureilla tai vesisuihkupropulsiolla toimiva liikutteluyksikkö. Kovista sukelluspuvuista tunnetuin on Jim-puku, joka on saanut nimensä sitä ensimmäisenä kokeilleen sukeltajan Jim Jarrettin mukaan.^[1]

Suomessa sukelluspukuja ovat valmistaneet ja toimittaneet muun muassa Optomec^[2], Sukeltaja-Apu, neopreenisia märkäpukuja valmistava Finn-Suit, trilaminaatti- ja polyuretaanikuivapukuja valmistava turkulainen Ursuk^[3] sekä luonnonkumisia kuivapukuja valmistava Sukelluspuku Loitokari Oy.^[4]

Maailman vanhin säilynyt sukelluspuku ”Wanha herra” on valmistettu vasikannahasta 1700-luvulla. Se on näytteillä Raahen museossa.^[5]