Tamminkainen
Tamminkainen[1] eli tammihärkä (Lucanus cervus) on kampasarvisiin kuuluva kovakuoriainen, joka elää metsissä vanhojen puiden ja kuolleiden runkojen koloissa.
| Tamminkainen | |
|---|---|
 Koiras ja naaras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Yläheimo: | Turilasmaiset Scarabaeoidea |
| Heimo: | Kampasarviset Lucanidae |
| Alaheimo: | Lucaninae |
| Suku: | Lucanus |
| Laji: | cervus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaTamminkainen on Euroopan kookkain kovakuoriainen.[1] Kuoriainen on kauttaaltaan kiiltävä. Pää ja keskiruumis ovat mustat kun peitinsiivet ovat tummanruskeat. Koirasyksilöt on vaivatonta tunnistaa niiden suurista, hieman hirven sarvia muistuttavista yläleuoista. Koiraiden leukojen koko ja muoto vaihtelevat suuresti yksilöittäin. Naaraiden leuat ovat normaalit[1] ja etummaisen raajaparin sääret ovat leventyneet. Koiraiden pituus leukoineen voi olla jopa 100 mm, kun naaraiden pituus vaihtelee 40–45 mm.
-
Lucanus cervus ♂
-
Lucanus cervus ♀
Toukat muistuttavat suuresti muiden lehtisarvisten heimoon kuuluvien kuoriaislajien toukkia. Ne ovat paksuja, väriltään vaaleita ja c-kirjaimen muotoisia. Pää on punaruskea ja toukan etupäässä on kolme paria punaruskeita jalkoja.
Levinneisyys
muokkaaKeski- ja Etelä-Euroopassa tavattava kuoriainen. Suomea lähimpänä lajia tavataan hyvin harvinaisena Etelä-Ruotsissa[1] ja Latviassa. Suomessa esiintyvän karvarin (Prionus coriarius) koirasta saattaa sen paksujen tuntosarvien vuoksi erehtyä luulemaan tamminkaiseksi.
Vanhojen, pystyyn lahoavien puiden poistaminen metsistä metsänhoidon yhteydessä on tehnyt tamminkaisesta esiintymisalueellaan uhanalaisen. Uhanalaisuutensa vuoksi laji mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä II.[2]
Elinympäristö ja elintavat
muokkaa
Aikuisia tamminkaisia tavataan toukokuun lopulta elokuun alkuun. Laji on aktiivinen pääasiassa iltaisin. Koiraat taistelevat naaraista kookkaiden leukojensa avulla.[3] Täysikasvuiset kuoriaiset eivät nauti kiinteää ravintoa, mutta kykenevät juomaan marjojen ja hedelmien mehua sekä mahlaa. Kuoriainen on kuitenkin nauttinut pääosan aikuisena tarvitsemastaan ravinnosta toukkana ja sen elämä kestää parista viikosta kuukauteen.
Toukat elävät lahoavien puiden, pääasiassa tammien (Quercus robur), sisällä puuainesta syöden ja toukkakehitys kestää neljästä kuuteen vuotta. Yhden gramman painoinen toukka voi nauttia yli 22 cm³ puuta vuorokaudessa ja sen ruuansulatusta auttaa suolistossa elävä, selluloosaa hajottava bakteerikanta.[4] Toukka kykenee tuottamaan ääntä eturaajojensa avulla, mutta tämän merkitystä ei tunneta. Täysikasvuiset toukat koteloituvat maaperään ja kotelovaihe kestää noin kolme kuukautta.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Sandhall, Åke; Lindroth, Carl H.: Kovakuoriaiset: kovakuoriaisten ulkonäkö, kehitysvaiheet, elintavat ja käyttäytyminen, s. 69. Suomentanut Syrjämäki, Jaakko. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09087-5
- ↑ http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31992L0043:FI:HTML
- ↑ http://maria.fremlin.de/stagbeetles/photos_lc_mt.html
- ↑ http://entomologia.rediris.es/gtli/engl/four/e/bioluen.htm
- ↑ http://maria.fremlin.de/stagbeetles/lindex.html