Tervingit

Tervingit, myös thervingit, olivat goottien germaanikansaan kuulunut heimo, joka asui 300-luvulla Dnestrin ja Tonavan välisellä alueella. Heistä muodostui myöhemmin visigooteiksi kutsuttu kansa.^[1]

Gootit lienevät asuneet alun perin nykyisen Puolan alueella, josta he siirtyivät vähitellen etelämmäs, lähelle Rooman valtakunnan rajoja. Gootit eivät olleet etnisesti yhtenäinen ryhmä, vaan pikemminkin eri germaaniheimojen yhteenliittymä. Roomalainen historioitsija Ammianus Marcellinus kutsui lännempänä 300-luvun alussa asuneita gootteja tervingeiksi, ja sen oletetaan olleen heimon alkuperäinen nimi. ^[2]

Tervingit tekivät ajoittain ryöstöretkiä Rooman provinssien alueille. Keisari Konstantinus I taivutteli tervingit vuonna 332 sopimukseen, jossa he tunnustivat Rooman yliherruuden ja suostuivat vuotuista korvausta vastaan puolustamaan Rooman rajaa. Tervingeistä tuli siten Rooman foederateja eli liittolaisia.^[1]

Piispa Wulfila käännytti osan tervingeistä areiolaiseen kristinuskoon. Kaikki eivät kuitenkaan omaksuneet kristinuskoa. Yksi vaikutusvaltaisimmista kristinuskon vastustajista oli tervingien kuningas Atanarik. Hänen johdollaan tervingien joukot hyökkäsivät Tonavan yli. Keisari Valens onnistui kuitenkin torjumaan hyökkäyksen. Tervingit menettivät sen jälkeen solmitussa rauhassa foederatin aseman. ^[1]

Vuonna 375 hunnit ja alaanit tunkeutuivat ensin idempänä asuneiden greutungien ja sitten tervingien maille. Atanarik vei osan tervingeistä turvaan Transilvanien vuoristoon. Loput tervingeistä pakenivat kristinuskon omaksuneiden Fritigernin ja Alavivuksen johdolla Tonavan eteläpuolelle keisari Valensin luvalla. Tervingeistä tuli jälleen Rooman foederateja. ^[1]

Rooman valtakuntaan siirtyi kuitenkin myös suuri määrä hunneja pakenevia greutungeja. Syntyi levottomuuksia, ja roomalaiset vangitsivat Fritigernin ja Alavivuksen. Fritigern pääsi vapaaksi luvattuaan rauhoittaa tilanteen. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja tervingit ja greutungit ottivat haltuunsa koko Traakian. Vuonna 378 roomalaisten ja goottien välillä käytiin Adrianopolin taistelu, jossa roomalaiset kärsivät murskatappion ja itse keisari Valens kuoli.^[1]

Vuonna 382 keisari Theodosius I sai aikaan rauhansopimuksen tervingien kanssa. Vuonna 395 tervingit valitsivat kuninkaakseen Alarik I:n, joka yhdisti tervingit ja heihin liittyneet greutungit visigoottien kansaksi. ^[1]