Viestijoukot

Viestitoiminta puhelimella kenttäoloissa edellyttää kenttäpuhelinta ja puhelinkaapeleita, joilla kenttäpuhelin yhdistetään toiseen puhelimeen joko suoraan tai kenttäpuhelinkeskuksen välityksellä. Kenttäpuhelinlinja rakennetaan laskemalla selässä kannettavan kelankantotelineen kelalta parikaapelia maahan. Esikuntien alueilla sekä tienylityksissä Suomessa kaapeli nostetaan ylös puunrunkojen varaan johdintankoa hyväksi käyttäen. Kaapeliyhteydet ovat yleensä turvassa salakuuntelulta, mutta niiden kestävyys tykistötulen vaikutuksen alaisena ei ole hyvä. Radioyhteyksien osoittauduttua epävarmoiksi tai epäluotettavaksi ja puhelinkaapeliyhteyksien katkettua, joudutaan turvautumaan taistelulähettien käyttöön tai, mikä harvinaisempaa, viestiyhteydet korvaaviin henkilökohtaisiin tapaamisiin viestitysmuotona.

•  
  Saksalaista kenttäkaapelilinja vetoa ensimmäisen maailmansodan aikana ennen kuin yhden hengen kelankantoteline on tullut käyttöön
•  
  Vuodelta 1927 peräisin oleva neuvostoliittolainen kenttäpuheli UNA F-28, jollaiset otettiin 1928 työläisten ja talonpoikien puna-armeijan käyttöön
•  
  Vuodelta 1941 peräisin oleva neuvostoliittolainen kenttäpuhelinkeskus FIN-6
•  
  Vuodelta 1933 peräisin oleva kenttäpuhelinkaapelikela ja kelankantoteline

Puhelinviestitoimintaan suomen kielessä viitataan nykyään teletoimintana. Esimerkiksi puhelinjoukkue, joka on ennen vetänyt kuparisia yksiparisia parikaapeleita ja moniparisia kuparisia kenttäkaukokaapeleita, on nykyään pääasiassa myös valokaapelien vetämiseen sotilasopetettu telejoukkue. 1960-luvulta alkaen Suomessa sotatoimiyhtymien, prikaatien, suurimmat radiolaitteet ovat olleet puhelinviestitoiminnan yhteydessä hoidettavia, koska ne liittyvät oleellisesti puhelintoiminnan kenttäpuhelinkeskuksiin. Pitkiä 20 – 50 kilometrin yhteyksiä muodostavia radioita on kutsuttu suuntaradioiksi, myöhemmin linkkiradioiksi. Suomessa vuodesta 1980 alkaen ovat kenttäviestijärjestelmiä, joita nykyään kutsutaan englanniksi taistelunjohtajärjestelmiksi ovat olleet jalkaväkiprikaati malli 1980:n viestijärjestelmä, yhtymän viestijärjestelmä-1. Sen uudistettu versio yhtymän viestijärjestelmä-1M ja yhtymän viestijärjestelmä-2. Kainuun prikaatissa on kokeiltu uutta suomalaista Bittiumin, entisen Elektrobitin, toteuttamaa M12-järjestelmää välivaiheena Karjalan prikaatissa kokeltavan M18:n esiasteena. Vaikka kenttäviestijärjestelmän keskeisenä osana olisivatkin olleet linkkiradiot keskuksineen, kanavointilaitteineen sekä lähetinlaitteineen niin silti järjestelmään kuuluvat myös kokonaisuutena radioviestitoiminnan kenttälinkkiradioita pienemmät radiolaitteet ja asemat. 1990-luvulta alkaen kenttäviestiverkkojen digitalisoiminen on vähitellen hävittänyt rajaa radio- ja puhelinpuoleen, koska puheestakin on tullut dataa.

Viestitoiminta radiolla tarjoaa puhelimen käyttöä nopeamman tavan muodostaa yhteyksiä. Haittapuolena on ajoittain radiosäästä johtuva heikko kuuluvuus, radiohäirintä ja signaalitiedustelu. Radioyhteyden edellytyksiin vaikuttaa radiosään lisäksi myös aallonpituus sekä maasto, jonka ylitse radiosignaalin on kuljettava.

Aikaisemmin monissa maissa radioamatööriltä edellytettiin sähkötystaitoa, jotta kyettiin muodostamaan sähkötystä harjoittavien kansalaisten joukko sopivaksi ase- tai puolustusvoimien reservin sotilasradiosähköttäjäksi. Sähkötyksen merkitys on vähentynyt 1990-luvulla, koska on siirrytty digitaalisiin kenttäviestiverkkoihin taistelunjohtamisjärjestelmänä. Kuitenkin sähkötyksellä kapeakaistaisen ja hitaana radiolähestysmuotona voi varmuutensa vuoksi olla edelleen merkitystä mm. maavoimien kaukotiedustelussa, tiedustelu- ja sissitoiminnassa. Edelleen HF-radioaaltoalueen kenttäradioissa on SSB-puhemuodon lisäksi myös sähkötysmahdollisuus. Näin ollen sähkötys vähäisessä määrin on edelleen äärimmäisissä tapauksissa käytettävä radiolähettämisen muoto sissiradisteilla.

•  
  Ensimmäisen maailmansodan aikainen saksalainen maavoimen kenttäsähkötysasema
•  
  Saksalainen radioryhmä, merkinantoryhmä, panssaroituine ajoneuvoineen Lapissa jatkosodan aikana

•  
  Pohjois-Atlantin liiton Stanagin mukainen taktinen merkki viestijoukoille, jollainen on käytössä myös rauhankumppanuusmaissa. Komento-, valvonta- ja tietojärjestelmissä G1-G6, viestitoiminnan tunnus on G6 (Stanag)G6.
•  
  Fernmeldetruppen kokardi, Saksan liittotasavalta
•  
  Voiska svjazin tunnus, Venäjän federaatio
•  
  työläisten ja talonpoikien puna-armeijan viestijoukkojen tunnus vuodelta 1936, jota muunneltiin vähäisesti kertoja, Neuvostoliitto
•  
  Royal Corps of Signalsin kokardi, Yhdistynyt kuningaskunta

Suomessa sotilasradioita on mm. sotamuseossa, entisessä entisessä Suomen valtakunnallisessa viestimuseossa, joka on liitytnyt yhdessä Suomen Tykistömuseoon ja Pioneerimuseoon Museo Militariassa Hämeenlinnassa. Sotilasradioita on myös Kouvolan Miljöö- ja Radiomuseossa, Kouvolan Putkiradiomuseossa, jossa on erillinen sotilasraidoiden osasto. Kymen viestikilta järjestää Kouvolan kaupungissa keväisin sotilasradiopäivän.

• Harola, Jussi: Menomatkalla radiohiljaisuus – Ilmavoimien taktinen viestitoiminta talvi- ja jatkosodassa. Koala-kustannus, 2021. ISBN 978-952-229-218-6.
• Harola, Jussi: Yhteys! Tiedonanto- ja viestivälineitä Suomen puolustusvoimissa. Koala-kustannus, 2013. ISBN 978-952-229-146-2.