Zhao Ziyang

Zhao syntyi varakkaaseen maanomistajan perheeseen Henanin provinssissa. Hän liittyi kommunistien nuorisoliittoon vuonna 1932 ja työskenteli kommunistipuolueen virkailijana Kiinan-Japanin sodan aikana (1937–1945). Guangdongissa hän sai nimeä puolueen sisällä vuonna 1951 ja esitteli useita maataloudellisia uudistuksia. 1960-luvulla hän oli jo Guangdongin provinssin puoluesihteeri.

Kulttuurivallankumouksen aikana Zhao poistettiin Guangdongin puoluejohtajan virastaan, koska hän kannatti Liu Shaoqin uudistuksia. Hänet marssitettiin Kantonin läpi aasinhattu päässään ja vuonna 1971 Zhao määrättiin työskentelemään Sisä-Mongoliaan.

Vuonna 1973 Zhou Enlai palautti Zhaon kunnian ja vuonna 1975 lähetti hänet Kiinan suurimpaan provinssiin, Sichuanniin ensimmäiseksi puoluesihteeriksi. Täällä hän teki maatalouteen radikaaleja ja onnistuneita markkinasuuntautuneita uudistuksia, jotka johtivat nopeaan tuotannon lisääntymiseen. Hänestä tuli kommunistipuolueen keskuskomitean jäsen vuonna 1973. Deng Xiaoping asetti hänet Politbyroon varajäseneksi vuonna 1977 ja täysivaltaiseksi jäseneksi vuonna 1979. Hän liittyi kommunistipuolueen politbyroovaliokuntaan vuonna 1982.

Kuuden kuukauden varapääministeriyden jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi vuonna 1980 ja tämän lisäksi kommunistipuolueen pääsihteeriksi tammikuussa 1987.

Puolueen pääsihteeriksi nimittämisen jälkeen hän kannatti talousuudistuksia ja avointa ulkomaanpolitiikkaa toistuvasti. Hänen talousuudistuksiaan kritisoitiin inflaation aiheuttamisesta. Li Peng seurasi Zhaoa pääministeriksi vuonna 1987.

Tiananmenin aukion tapahtumat vuonna 1989 sinetöivät hänen kohtalonsa ja tekivät mahdottomaksi minkäänlaisen liikkeen kohti demokraattisuutta. Kun Kiinan kommunistijohtajat Deng Xiaoping, Yang Shangkun, Li Peng ja Hu Qili viimeistelivät suunnitelmiaan poikkeustilan julistamisesta ja Tiananmenin aukion protestien murskaamisesta, Zhao, silloinen kommunistipuolueen pääsihteeri, marssi opiskelijoiden sekaan ja puhui heille ja pyysi heitä lopettamaan ennen kuin oli liian myöhäistä

Tapahtumia seuranneessa valtataistelussa Zhaolta poistettiin kaikki hänen virka-asemansa. Zhaon motiiveja tekoonsa ei vieläkään tiedetä. Joidenkin mielestä hän meni aukiolle toivoen sovinnollisen eleen antavan hänelle vaikutusvaltaa kovan linjan miehiä vastaan, kuten pääministeriä Li Pengiä. Zhao oli opiskelijaliikkeen kasvaessa edustanut huomattavasti maltillisempaa linjaa suhteessa liikkeeseen kuin puolueen vanhoilliset. Osittain hänen valtiovierailunsa Pohjois-Koreaan oli jättänyt aloitteen vanhoillisten käsiin. Verilöylyn jälkeen Zhao määrättiin kotiarestiin, jonka jälkeen hän oli tiukan valvonnan alla. Hän kuitenkin sai esimerkiksi pelata golfia kaupungin kentillä, joten arestin olosuhteet lienee olleet kohtuulliset. Virallisesti häntä ei tuomittu, koska tällöin olisi jouduttu kyseenalaistamaan myös hänen talouspoliittiset saavutuksensa, joita Deng Xiaoping piti hyvinä.

Zhao kutsui poliittista uudistusta "suurimmaksi sosialismia koettelevaksi kokeeksi". Hän uskoi, että taloudellinen kehitys oli epäsuorasti yhteydessä demokratisoitumiseen. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1986 Zhaosta tuli ensimmäinen korkea-arvoinen kiinalainen johtaja, joka kuulutti muutoksen perään, tarjoten mahdollisuutta vaaliehdokkuudelle kylätasolta jopa keskuskomitean jäsenyyteen asti. Hänen talouspoliittiset linjauksensa olivat aikaan ja paikkaan nähden myös uudistusmielisiä. Hän laati "alustavan edistysvaiheteorian" kehityssuunnaksi sosialistisen järjestelmän muuttamiselle, joka loi pohjan Kiinan nykyiselle kehitykselle.

1980-luvulla Zhao leimattiin monien silmissä marxismin revisionistiksi. Hän kannatti valtion läpikuultavuutta ja kansallista dialogia, joka sisälsi tavallisia kansalaisia päätöksentekovaiheessa; tämä teki hänestä suositun kansan keskuudessa. Sichuanissa, jossa Zhao toimeenpani taloudellisia rakenteenmuutoksia 1970-luvulla, hänestä oli sanonta: "yao chi liang, Zhao Ziyang". Tämä sanaleikki hänen nimestään tarkoittaa vapaasti käännettynä "jos haluat syödäksesi, etsi Ziyang käsiisi."

Syrjäyttämisensä jälkeen Zhao eli 15 vuotta kotiarestissa. Vuoden 2004 helmikuussa hän sairastui keuhkokuumeeseen, joka johti vakavaan keuhkojen vajaatoimintaan. 6. huhtikuuta, mahdollisten Zhaon kuolemaa seuraavien järjestyshäiriöiden estämiseksi valtion turvallisuusjoukot määrättiin hälytystilaan. 15. tammikuuta 2005 uutislähteet raportoivat Zhaon vaipuneen koomaan ja hän kuoli kahta päivää myöhemmin pekingiläisessä sairaalassa.

Zhaon muistelmat ilmestyivät jälkikäteen vuonna 2009 kiinaksi ja englanniksi nimellä "Prisoner of the State: The secret Journal of Zhao Ziyang". Hän saneli ne alun perin ääninauhoille.^[1]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zhao Ziyang Wikimedia Commonsissa