mur

mur m.

1. seinä
2. muuri

mur (mu’r; gen mur, part murtõ, mon nom murūd)

1. suru
2. murhe

• LEL nominityyppi 84 (mu’r) mur

• [LEL]Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.

Verkkoversio: LEL 2012

mur -en

1. muuri

mur m. (monikko murs[luo])

1. seinä

   Les murs ont des oreilles – Seinillä on korvat.

2. muuri

   la chute du mur de Berlin – Berliini muurin murtuminen

• muraille

• mur Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

mur yl. (2) (yks. määr. muren[luo], mon. epämäär. murar [luo], mon. määr. murarna [luo])

1. muuri

murgröna, stödmur

• mur Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

mur yl. (yks. määr. muren[luo], mon. epämäär. mur, mon. määr. murene [luo])

1. seinä

væg