Esirippu. Poirotin viimeinen juttu
| Esirippu. Poirotin viimeinen juttu | |
|---|---|
| Curtain: Poirot’s Last Case | |
 Suomennoksen kansikuva |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Agatha Christie |
| Kieli | englanti |
| Genre | Salapoliisiromaani |
| Kustantaja | Collins Crime Club |
| Julkaistu | 1975 |
| Ulkoasu | sidottu, nidottu |
| Sivumäärä | 224 |
| ISBN | 0-00-231619-6 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Anna-Liisa Laine |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1976 |
| Sivumäärä | 215 |
| ISBN | 951-0-07525-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu (engl. Curtain: Poirot’s Last Case) on Agatha Christien 1940-luvun alussa kirjoittama salapoliisikirja, jonka päähenkilönä on Hercule Poirot. Christie kirjoitti Esiripun toisen maailmansodan aikana turvatakseen tyttärelleen elannon, mikäli itse kuolisi pommituksessa. Käsikirjoitus suljettiin kassakaappiin ja julkaistiin vasta 1975 juuri ennen Christien kuolemaa. Christie "tappoi" Poirot’n, jottei hänen salapoliisilleen kävisi kuten Sherlock Holmesille eli joku toinen kirjailija kirjoittaisi kirjoja samalla hahmolla.[1] Kirjan julkaiseminen sai New York Timesin julkaisemaan etusivullaan Poirot’n kuolinilmoituksen, joka on sittemmin jäänyt ainoaksi laatuaan kyseisessä lehdessä.[2][3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poirot’n viimeinen tarina sijoittuu sinne, mistä kaikki alkoi – englantilaiseen Styles Courtin majataloon. Poirot’n ystävä Hastings toimii kirjan minä-kertojana. Poirot houkuttelee Hastingsin paikalle ja pian tämä saa kuulla todellisen syyn: Poirot sanoo tietävänsä talossa olevan murhaajan ja lisäksi tietää, kuka kyseinen murhaaja on, mutta ei tiedä, kenet tämä aikoo murhata. Poirot pyytää Hastingsia tarkkailemaan ympäristöään ja keksimään murhattavan muttei kerro hänelle murhaajan henkilöllisyyttä. Poirot itse ei enää tähän pysty, koska hän joutuu halvaantuneena olemaan pyörätuolissa ja kärsii lisäksi vakavista sydänoireista.
Poirotin ohjauksessa Hastings yrittää yhdistellä johtolankoja. Hyväuskoinen Hastings ei kuitenkaan halua ajatella pahaa muista kuin vihaamastaan casanovasta, joka vaikuttaa olevan liian kiinnostunut Hastingsin tyttärestä Judithista. Onko tämä sinisilmäisyys vaaraksi tutkimuksille? Murhasiko murhaaja myös Poirot’n, joka löytyy kuolleena huoneestaan ilman sydänlääkkeitään?
Vasta epilogissa kaikki tapahtumat valkenevat Hastingsille, ja tämä järkyttyy oikeutetusti kaikista käänteistä.
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hercule Poirot, belgialainen salapoliisi
- Kapteeni Arthur Hastings, Poirot’n ystävä ja Judithin isä
- Curtiss, Poirot'n uusi palvelija
- Tri John Franklin, tutkimuskemisti
- Barbara Franklin, tämän halvaantunut vaimo
- Judith Hastings, Franklinin laboratorioapulainen ja kapteeni Hastingsin itsenäinen tytär
- Hoitaja Craven, hoitaa Barbara Franklinia
- Sir William Boyd Carrington, entinen kuvernööri
- Majuri Allerton, casanova
- Colonel Toby Luttrell, Styles Courtin omistaja
- Mrs Daisy Luttrell, tämän vaimo
- Elizabeth Cole
- Stephen Norton
- George, Poirot’n entinen palvelija
Sovitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esirippu laskee (2013) on Hercule Poirot -televisiosarjan (Agatha Christie's Poirot) viimeinen osa. Siinä David Suchet on Poirot ja Hugh Fraser esittää Hastingsia. Esirippua ei ole aikaisemmin filmatisoitu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Esirippu.
- ↑ Haining, Peter. Agatha Christie: Murder in Four Acts (p. 17). Virgin Books 1990; ISBN 1-85227-273-2. (englanniksi)
- ↑ Poirot's obituary in the New York Times. (englanniksi), archive.org