Ivar Heikel

Ivar August Heikel (16. tammikuuta 1861 Uusikaarlepyy^[1] – 8. lokakuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen antiikintutkija (filologi) ja Helsingin yliopiston klassisen kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, joka toimi myös Helsingin yliopiston rehtorina.

Heikelin vanhemmat olivat pitäjänapulainen, varapastori August Heikel ja Aurora Emilia von Knorring ja puoliso vuodesta 1894 Hildur Ingeborg Landén. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1878 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1883 ja lisensiaatiksi 1885. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1886. Heikel toimi yliopiston kreikkalaisen kirjallisuuden professorina 1888–1926 sekä yliopiston rehtorina kahteen otteeseen 1907–1911 ja 1920–1922. Hän toimi myös opettajana useissa eri kouluissa 1880-luvulta 1930-luvulle.^[1]

Heikel oli pappissäädyn jäsen säätyvaltiopäivillä 1904 ja 1905 ja kirkollikokouksen edustaja 1913 ja 1918.^[1]

Heikel julkaisi useita tieto- ja sanakirjoja sekä suomeksi, ruotsiksi että saksaksi:^[1]

• Filologins studium vid Åbo Universitetet, 1894
• Eusebius Werke I, 1902
• Sosialismi, 1907
• Eusebius Werke VI, 1913
• Platon, 1919
• Retorik, 1923
• J. L. Runeberg, 1926
• De kristna och den antiska hegendomen, 1927
• Lyhyt ruotsin kielioppi, 1928, 1930
• Ruotsinkielen oppijakso I-II, 1929
• Stilistik, 1929 (suomennettu)
• Kortfattad latinsk-svensk ordbok, 1932
• Grekisk-svensk ordbok til Nya Testamentet, 1934 (Anton Fridrichsenin kanssa)
• Latinalais-suomalainen sanakirja, 1935
• Helsingin yliopisto 1640–1940, 1940
• Minnen från min levnad I–III, 1945–1947

Heikel myös käänsi useita teoksia sekä suomeksi että ruotsiksi, kuten Eusebioksen kirkkohistorian.^[1]

• HEIKEL Ivar August. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
• Väisänen, Maija: Heikel, Ivar August (1861–1952). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.