Enni Id
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Enni Vilhelmina Id (30. tammikuuta 1904 Padasjoki – 4. huhtikuuta 1992 Padasjoki) oli suomalainen Padasjoen Kellosalmella asunut naivistinen itseoppinut taidemaalari.[1]
Id aloitti maalaamisen vasta vanhemmalla iällä muurarina toimineen Eetu-miehensä kuoltua vuonna 1966.[1] Id maalasi öljyväreillä kovalevypohjalle. Maalauksissaan Id kuvasi perinteistä maaseudun elämää, kissa-aiheita ja kukka-asetelmia. Hän maalasi myös Padasjoen Seitniemellä sijainneen kotimökkinsä huoneiden sisäseinät ja huonekalut kuvilla, joissa kissat kurkistelevat kukkakuvioiden ja lehväornamenttien keskeltä.[2]
Taidenäyttelyitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Idin töitä oli esillä ensimmäisen kerran 1973 Helsingin Taidehallissa pidetyssä naivistisen taiteen näyttelyssä.[1] Näyttelyn ansiosta hän tuli laajemmin tunnetuksi ja sai näkyvyyttä erityisesti muutaman vuoden ajan, jolloin hän osallistui ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin Suomessa. Id osallistui myös vuonna 1974 Tanskan Aalborgissa järjestettyyn pohjoismaisten naivistien näyttelyyn. Hän tuli valituksi näyttelyyn 11 muun suomalaisen taiteilijan kanssa.[2]
Yksityisnäyttelyn Id järjesti vuonna 1973 Turussa Brahen Galleriassa sekä Helsingin Taidepisteessä vuonna 1975. Padasjoen taiteen kesäkatselmuksiin eli Ars Arrakoski -näyttelyihin hän osallistui 1980-luvulle saakka.[1]
2000-luvulla hänen teoksiaan on esitelty useissa ITE-taiteen näyttelyissä. Enni Idin maalauksia on muun muassa Oulun taidemuseon naivistisen taiteen kokoelmassa ja Kiasmassa.[1][3] Taideteostensa tekijänoikeudet hän testamenttasi Lions-yhdistykselle.[4]
Elämästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Enni Id syntyi vuonna 1904 ja oli avioton lapsi.[2][4] Hänen vanhempansa olivat kartanon vuokratilallisia.[2] Idillä oli useampia sisaruspuolia ja perheessä oli kova kuri.[2][4]
Hänen piti jo lapsena työskennellä muun muassa paimenena, eikä maalaamista tai leikkimistä tuolloin sallittu, vaan siitä seurasi fyysinen rangaistus.[2][4] Ennin kerrotaan nuorena polttaneen viinaa ja joutuneen siitä vankilaan mutta isäpuolen auttaneen hänet pois sieltä.[4]
Id karkasi nuorena kotoa Helsinkiin, jossa hän kävi karjatalouskoulua sekä työskenteli tätinsä ompeluliikkeessä.[2]
Ensimmäisen kerran Id avioitui vuonna 1929. Hän meni naimisiin tuolloin Kaarlo Hiekkarinteen kanssa, joka oli ammatiltaan mekaanikko. Pari asui Helsingin Kalliossa, mutta Hiekkarinne kuoli muutaman vuoden kuluttua. Takaisin Padasjoelle Id muutti vuonna 1936.[4]
Enni Id meni uudelleen naimisiin vuonna 1939, tuolloin muurari Edvard Idin kanssa.[4] Enni Idillä ei ollut lapsia kummastakaan avioliitosta.[1]
Id maalasi täysipäiväisesti vasta yli 60-vuotiaana, kun Edvard-mies oli kuollut.[3] Mies ei ollut suvainnut maalaamista vaan oli paheksunut sitä.[4] Enni Id sai maalausvälineet lahjaksi opettajaperheeltä, joka vietti kesää Padasjoella.[3]
Enni Id eli viimeiset vuotensa kunnan vanhainkodissa. Hänen kuvaillaan olleen vireä ja jatkaneen maalaamistaan myös silloin.[2] Id kuoli keuhkokuumeeseen 4. huhtikuuta 1992 Padasjoella.[1]
Id oli värikäs ja huomiota herättävä persoona sekä suoranainen paikallinen kuuluisuus. Osa ihmisistä paheksui ja piti häntä kummajaisena.[2] Kotilieden lehtiartikkelissa häntä kuvaillaan "rivosuiseksi sahdinkeittäjäksi".[4]
Taiteilijakoti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enni Idin kotitalo sijaitsee Padasjoella noin viiden kilometrin päässä kirkonkylältä, osoitteessa Kellosalmentie 579.[1][4] Rakennuksessa on 35 neliötä ja sitä voi luonnehtia ulkoisesti vaatimattomaksi.[4] Sisältä Id on maalannut rakennuksen seinät täyteen taidettaan.[2]
Enni Id testamenttasi tonttinsa ja mökkinsä kunnalle.[2] Mökki on nykyisin Kellosalmi-Seitniemen kyläyhdistyksen omistuksessa, joka pitää mökkiä avoinna yleisölle kesäaikaan ja tilauksesta.[1] Kellosalmi valittiin Päijät-Hämeen vuoden kyläksi 2016.[5] Tärkeä peruste palkinnolle oli yhdistyksen pitkäjännitteinen työ taiteilijakodin pelastamiseksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry: Enni Id - Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry:n verkkosivut. 14.7.2020. Kellosalmi-Seitniemi-Virmailan kyläyhdistys Ry. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k Aira Heinänen: Itenet.fi - Enni Id Itenet.fi-verkkosivu. 14.7.2020. Maaseudun Sivistysliitto ry. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b c Oulun taidemuseo: Heinäsen taidesäätiön naivistinen kokoelma naivistit.ouka.fi-verkkosivusto. 14.7.2020. Oulun taidemuseo. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k Riitta Lehtimäki: Värikäs ite-taiteilija Enni Id Kotiliesi.fi. 07.08.2015. Otava Media. Viitattu 14.7.2020.
- ↑ a b Suvi Turunen: Padasjokelainen kyläyhdistys Vuoden kyläksi Päijät-Hämeessä Yle.fi-verkkosivusto. 26.4.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 14.7.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laatuaika Oy : Panoraamakuvia Enni Idin mökistä ulkoa ja sisältä
- Kellosalmi-Seitniemen kyläyhdistys: kuvia Enni Idin mökistä
- Ite-taide Enni Id
- Enni Id Oulun taidemuseossa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Marja-Terttu Kivirinnan vuonna 2018 kirjoittama kirja Enni Idistä, tietue Finna.fi-palvelussa
|
