Suokukko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suokukko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Sirrit Calidris
Laji: pugnax
Kaksiosainen nimi

Calidris pugnax
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Philomachus pugnax
Alalajit
  • C. p. occidentalis
  • C. p. pugnax
Katso myös

  Suokukko Wikispeciesissä
  Suokukko Commonsissa

Suokukon munia.

Suokukko (Calidris pugnax, aiemmin Philomachus pugnax) on keskikokoinen kurppien heimoon kuuluva kahlaaja, joka herättää huomiota etenkin soidintanssillaan. Laji on Suomessa äärimmäisen uhanalainen.[2]

Aiemmin linnun suomenkielinen nimi on ollut myös suokulainen (Machetes Pugnax), jota käytetään edelleen meänkielessä.[3][4][5]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin vaihteleva. Koiras ja naaras hyvin erikokoisia. Soidinasussa koiras harmaa tai ruskea mustalla ja valkoisella kuvioinnilla, kuviot vaihtelevat paljon. Kaulan ympärillä tuuhea kaulus, jonka väri vaihtelee mustasta ruskean kautta kokovalkoiseen. Naaras ja nuori ovat ruskeansävyisiä. Musta nappisilmä, suora nokka, selässä ja niskassa tummaa kuviointia. Tummalla siivellä heikko vaalea siipijuova, yläperän sivuilla räikeät valkoiset soikiot. Talvipukuiset linnut ovat harmaampia.

Koiraan pituus on 31–34 senttiä ja paino 168–242 grammaa. Naaraan pituus on 25–26 senttiä ja paino 85–126 grammaa.[6] Suokukko on vaitelias. Ainoat äänet ovat hiljaisia kurahduksia. Soidintanssikin on äänetön tapahtuma.

Vanhin suomalainen rengastettu suokukko on ollut 13 vuotta 10 kuukautta 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin suokukko.

Suokukko pesii Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä. Se talvehtii Etelä- ja Länsi-Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa. Talvehtimisalueillaan ne muodostavat jopa miljoonan yksilön parvia. Muuttolintu, joka palaa Suomeen huhti–toukokuussa. Toukokuun alussa voi parhailla levähdyspaikoilla, kuten Mietoistenlahdella, tavata satojen yksilöiden parvia. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa koiraiden ja pesinnässään epäonnistuneiden naaraiden muutolla. Nuoret linnut muuttavat elo–syyskuussa.

Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 513 000 – 1 380 000 paria, joista 89 prosenttia Venäjällä.[7] Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 9 100 – 24 200 paria.[7] Suokukko pesii koko Suomessa, mutta on Etelä-Suomessa hyvin vähälukuinen ja yleinen Pohjois-Suomen suoalueilla. Laji on luokiteltu Suomessa vuodesta 2015 alkaen äärimmäisen uhanalaiseksi.[8] Venäjän Euroopan puoleisessa osassa arvioidaan pesivän 450 000 – 1 250 000 paria.[7] On arvioitu, että Euroopan kanta muodostaisi puolet koko maailman kannasta.[9]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suot ja kosteat niityt, missä ruoho on tarpeeksi lyhyttä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesinnästä huolehtii yksin naaras. Pesä kätketään maahan ja siihen tehdään 4 munaa. Haudonta-aika on noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja oppivat lentokykyisiksi 3 viikon iässä. Soidintanssissa urokset pörhistävät kaulassa olevan ”leijonanharjan”, nousevat pystyyn ja poseeraavat ja tanssivat erikoisissa asennoissa.

Suokukot syövät hyönteisiä ja matoja sekä muita selkärangattomia. Myös sammakot ja pikkukalat kuuluvat ruokavalioon. Niitä voi nähdä kyntöpellolla nyppimässä esillenousseita kastematoja.

  1. BirdLife International: Calidris pugnax IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  2. a b Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
  3. Suokulainen, Tietosanakirja 9. Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1917.
  4. Kirsti Aapala, Rakkaiden lintujen monet nimet, Kielikello 2/2004
  5. suokulainen, Meänkielensanakirja.com, viitattu 16.10.2020
  6. Suokukko Luontoportti.com. Viitattu 2.6.2014.
  7. a b c Calidris pugnax (Ruff) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)
  8. Suokukko – Calidris pugnax Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 19.9.2024.
  9. Calidris pugnax (Ruff) The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saurola, Pertti 1977: Suokukon muutosta rengaslöytöjemme valossa. – Lintumies 1.1977 s. 14–22. LYL.
  • Suokukko Lintukuva-verkkopalvelussa
  • ITIS: Philomachus pugnax (englanniksi)