BMC ADO17
| BMC ADO17 | |
|---|---|
 Morris 1800 vuodelta 1970 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja |
BMC British Leyland |
| Valmistusvuodet | 1964–1975 |
| Korimalli | 4-ovinen saloon |
| Luokka | ylempi keskiluokka |
| Muotoilija |
Alec Issigonis Pininfarina |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 5[1] |
| Moottori |
1798 cm3:n nelisylinterinen rivimoottori 2227 cm3:n nelisylinterinen SOHC-rivimoottori |
| Teho | 92 hv / 5300 rpm[2] |
| Vääntö | 13,7 kpm / 2100 rpm[2] |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | etuveto |
| Mitat | |
| Massa | 1170 kg |
| Pituus | 4170 mm |
| Akseliväli | 2690 mm |
| Leveys | 1700 mm |
| Korkeus | 1430 mm |
BMC ADO17 (Amalgamated Drawing Office, projekti 17) on isojen perheautojen sarja, jota valmisti British Motor Corporation (BMC) ja myöhemmin British Leyland. Se esiteltiin markkinoille vuonna 1964, ja sen valmistus jatkui vuoteen 1975 saakka. Automallia myytiin nimillä Austin 1800, Morris 1800 ja Wolseley 18/85 ja myöhemmin isommalla moottorilla nimillä Austin 2200, Morris 2200 ja Wolseley Six. Automalli valittiin Vuoden autoksi Euroopassa, mutta sen myyntimäärä jäi neljännekseen valmistajan kaavailuista[3]. Morris 1800 kuului hintaluokkaan 18 000 mk.[4]
Auton silmiinpistävin piirre oli ison korin pitkä akseliväli, minkä takia auton suunnittelussa ja markkinoinnissa korostettiin korin jäykkyyttä. Auton todella isot sisätilat oli saatu aikaan pitkän akselivälin lisäksi tuolloin harvinaisella poikittain sijoitetulla etumoottorilla ja etuvedolla, mikä noudatti pääsuunnittelija Alec Issigonisin Mini-mallista alkanutta tyyliä samalla tavoin kuin pari vuotta aiemmin lanseerattu pienempi henkilöauto Austin/Morris 1100. Auton 1,8-litrainen moottori oli kehitetty pari vuotta aiemmin esitellyn MGB-urheiluauton moottorista.[1][2]
Austin 1800:n koeajossa vuonna 1965 Tekniikan Maailma kehui auton sisätiloja, kaarrekäytöstä, Hydrolastic-jousitusta ja näkyvyyttä mutta moitti niukkaa maavaraa ja varustusta, jäykkää vaihteensiirtoa ja ohjauspyörän "linja-automaista" asentoa.[2]
Neljää vuotta myöhemmin, Saab 99:n ja kuuden sen kilpailijan vertailutestissä Morris 1800 S Mk II oli yhä ainoa tämän kokoluokan auto, jonka moottori oli edessä poikittain, vaikka seitsemästä autosta kolme olikin jo etuvetoisia. Saab 99:ään verrattuna Tekniikan Maailma totesi Morris 1800:n olevan paljon tilavampi ja uuden kaksoiskaasutinmoottorin ansiosta tehokkaampi, mutta kaikissa muissa arvioiduissa asioissa Saab vei voiton – erityisesti viimeistelyssä.[5]
Tämän automallin sivuovia ja pitkää akseliväliä käytettiin myös vuonna 1967 esitellyssä isossa Austin 3-Litre -henkilöautossa ja hatchback-mallisessa Austin Maxissa vuonna 1969. Siksi kaikki kolme mallia muistuttavat sivulta katsoen paljon toisiaan. Myös 3-Litren ja Maxin suosio jäi vaatimattomaksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Juurikkala, Jussi: Saammeko esitellä: Austin 1800. Tekniikan Maailma, 1964, nro 17, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d Juurikkala, Jussi ym.: TM koeajaa: Austin 1800. Tekniikan Maailma, 1965, nro 16, s. 38–43. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Something For The Weekend – BMC Landcrab Classic & Sport Car. 5.4.2013. Viitattu 15.2.2022.
- ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 255. Otava, 1966.
- ↑ Salo, Mauri ym.: Suuri TM-vertailu: Onko Saabista vastusta keskiraskaassa sarjassa. Tekniikan Maailma, 1969, nro 15, s. 12–25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Braithwaite-Smith, Gavin: The great British blunder: 50 years of the Austin Maxi motoringresearch.com. Arkistoitu 26.5.2019. Viitattu 15.2.2022., Internet Archive 26.5.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BMC ADO17 Wikimedia Commonsissa