hiatus

Learned borrowing from Latin hiātus (“opening”) (mid-16th century), from hiō (“stand open, yawn”).

• (US) IPA^(key): /haɪˈeɪtəs/
• (Philippines) IPA^(key): /hɐˈjaː.t̪ʊs/

• Audio (US):

  (file)

• Rhymes: -eɪtəs

hiatus (countable and uncountable, plural hiatus or hiatuses)

1. A gap in a series, making it incomplete.
2. An interruption, break or pause.

   The band decided to go on hiatus, citing creative differences.

   • 2023 December 13, Mel Holley, “Open access operations help to boost First's figures”, in RAIL, number 998, page 20:

     After a ten-year dividend hiatus, shareholder payments only re-started in July 2022.

3. An unexpected break from work.
4. (geology) A gap in geological strata.
   • 2012, Chinle Miller, “The Tectonic Forces of the Mesozoic”, in In Mesozoic Lands: The Mesozoic Geology of Arches and Canyonlands National Parks, Kindle edition, page 33:

     The beginning of the Mesozoic Era on the Colorado Plateau is marked by a regional hiatus or break of sedimentary deposition that lasted about 25 to 30 Ma.

5. (anatomy) An opening in an organ.

   Hiatus aorticus is an opening in the diaphragm through which aorta and thoracic duct pass.

6. (linguistics, uncountable) A syllable break between two vowels, without an intervening consonant. (Compare diphthong.)

   Words like reality and naïve contain vowels in hiatus.

7. A temporary absence from the public or the mainstream.

• (gap in series): break
• (interruption, break, pause): breather, moratorium, recess; see also Thesaurus:pause

• hiatic
• hiatus hernia

• Atushi, hutias

Internationalism (see English hiatus), ultimately from Latin hiātus.

• IPA^(key): /ˈhiɑtus/, [ˈhiɑ̝t̪us̠]
• Rhymes: -iɑtus
• Syllabification^(key): hi‧a‧tus

hiatus

1. (linguistics) A hiatus (syllable break between two vowels).
2. (anatomy) A hiatus (opening in an organ).

Inflection of hiatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		hiatus	hiatukset
genitive		hiatuksen	hiatusten hiatuksien
partitive		hiatusta	hiatuksia
illative		hiatukseen	hiatuksiin
		singular	plural
nominative		hiatus	hiatukset
accusative	nom.	hiatus	hiatukset
	gen.	hiatuksen
genitive		hiatuksen	hiatusten hiatuksien
partitive		hiatusta	hiatuksia
inessive		hiatuksessa	hiatuksissa
elative		hiatuksesta	hiatuksista
illative		hiatukseen	hiatuksiin
adessive		hiatuksella	hiatuksilla
ablative		hiatukselta	hiatuksilta
allative		hiatukselle	hiatuksille
essive		hiatuksena	hiatuksina
translative		hiatukseksi	hiatuksiksi
abessive		hiatuksetta	hiatuksitta
instructive		—	hiatuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hiatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hiatukseni hiatukseni accusative nom. hiatukseni hiatukseni gen. hiatukseni genitive hiatukseni hiatusteni hiatuksieni partitive hiatustani hiatuksiani inessive hiatuksessani hiatuksissani elative hiatuksestani hiatuksistani illative hiatukseeni hiatuksiini adessive hiatuksellani hiatuksillani ablative hiatukseltani hiatuksiltani allative hiatukselleni hiatuksilleni essive hiatuksenani hiatuksinani translative hiatuksekseni hiatuksikseni abessive hiatuksettani hiatuksittani instructive — — comitative — hiatuksineni second-person singular possessor singular plural nominative hiatuksesi hiatuksesi accusative nom. hiatuksesi hiatuksesi gen. hiatuksesi genitive hiatuksesi hiatustesi hiatuksiesi partitive hiatustasi hiatuksiasi inessive hiatuksessasi hiatuksissasi elative hiatuksestasi hiatuksistasi illative hiatukseesi hiatuksiisi adessive hiatuksellasi hiatuksillasi ablative hiatukseltasi hiatuksiltasi allative hiatuksellesi hiatuksillesi essive hiatuksenasi hiatuksinasi translative hiatukseksesi hiatuksiksesi abessive hiatuksettasi hiatuksittasi instructive — — comitative — hiatuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative hiatuksemme hiatuksemme accusative nom. hiatuksemme hiatuksemme gen. hiatuksemme genitive hiatuksemme hiatustemme hiatuksiemme partitive hiatustamme hiatuksiamme inessive hiatuksessamme hiatuksissamme elative hiatuksestamme hiatuksistamme illative hiatukseemme hiatuksiimme adessive hiatuksellamme hiatuksillamme ablative hiatukseltamme hiatuksiltamme allative hiatuksellemme hiatuksillemme essive hiatuksenamme hiatuksinamme translative hiatukseksemme hiatuksiksemme abessive hiatuksettamme hiatuksittamme instructive — — comitative — hiatuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative hiatuksenne hiatuksenne accusative nom. hiatuksenne hiatuksenne gen. hiatuksenne genitive hiatuksenne hiatustenne hiatuksienne partitive hiatustanne hiatuksianne inessive hiatuksessanne hiatuksissanne elative hiatuksestanne hiatuksistanne illative hiatukseenne hiatuksiinne adessive hiatuksellanne hiatuksillanne ablative hiatukseltanne hiatuksiltanne allative hiatuksellenne hiatuksillenne essive hiatuksenanne hiatuksinanne translative hiatukseksenne hiatuksiksenne abessive hiatuksettanne hiatuksittanne instructive — — comitative — hiatuksinenne third-person possessor singular plural nominative hiatuksensa hiatuksensa accusative nom. hiatuksensa hiatuksensa gen. hiatuksensa genitive hiatuksensa hiatustensa hiatuksiensa partitive hiatustaan hiatustansa hiatuksiaan hiatuksiansa inessive hiatuksessaan hiatuksessansa hiatuksissaan hiatuksissansa elative hiatuksestaan hiatuksestansa hiatuksistaan hiatuksistansa illative hiatukseensa hiatuksiinsa adessive hiatuksellaan hiatuksellansa hiatuksillaan hiatuksillansa ablative hiatukseltaan hiatukseltansa hiatuksiltaan hiatuksiltansa allative hiatukselleen hiatuksellensa hiatuksilleen hiatuksillensa essive hiatuksenaan hiatuksenansa hiatuksinaan hiatuksinansa translative hiatuksekseen hiatukseksensa hiatuksikseen hiatuksiksensa abessive hiatuksettaan hiatuksettansa hiatuksittaan hiatuksittansa instructive — — comitative — hiatuksineen hiatuksinensa

• (opening in an organ): aukko, avanne

• (linguistics): vokaaliyhtymä

• haisut, haitsu, hitaus

Learned borrowing from Latin hiātus (“opening”), from hiō (“stand open”).

• ^{(mute h)} IPA^(key): /ja.tys/
• (proscribed) ^{(aspirated h)}

• Audio:

  (file)

hiatus m (plural hiatus)

1. hiatus, gap

   Synonym: lacune

2. (phonetics) hiatus

• “hiatus”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

• hyātus (Medieval Latin)

From hiō +‎ -tus.

• (Classical Latin) IPA^(key): /hiˈaː.tus/, [hiˈäːt̪ʊs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /iˈa.tus/, [iˈäːt̪us]

hiātus m (genitive hiātūs); fourth declension

1. A hiatus, opening, gap, aperture, cleft

Fourth-declension noun.

Case	Singular	Plural
Nominative	hiātus	hiātūs
Genitive	hiātūs	hiātuum
Dative	hiātuī	hiātibus
Accusative	hiātum	hiātūs
Ablative	hiātū	hiātibus
Vocative	hiātus	hiātūs

• hiantia

• → Catalan: hiat
• → English: hiatus
• → French: hiatus
• → Italian: iato
• → Portuguese: hiato
• → Romanian: hiat
• → Spanish: hiato

• “hiatus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “hiatus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• hiatus in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
• hiatus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.

hiatus m (invariable)

1. Alternative form of hiato

hiatus n (plural hiatusuri)

1. Alternative form of hiat