keisari

From Old Norse keisari, from Middle Low German keiser, from Old High German keisar, keisur, originally from the Latin name Caesar.

• IPA^(key): /ˈkʰaiːsaɹɪ/
• Rhymes: -aisaɹɪ

keisari m (genitive singular keisara, plural keisarar)

1. emperor, czar

Declension of keisari
m1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	keisari	keisarin	keisarar	keisararnir
accusative	keisara	keisaran	keisarar	keisararnar
dative	keisara	keisaranum	keisarum	keisarunum
genitive	keisara	keisarans	keisara	keisaranna

• keisarabiti
• keisaradrotning
• keisaradømi
• keisaraeyga
• keisarakrúna
• keisaraligur
• keisaraskurður

Borrowed from Old Swedish keysar, keysare, from Middle Low German keiser, from Old High German keisar, keisur, from Proto-Germanic *kaisaraz, from Latin Caesar. Doublet of tsaari.

• IPA^(key): /ˈkei̯sɑri/, [ˈk̟e̞i̯s̠ɑ̝ri]
• Rhymes: -eisɑri
• Syllabification^(key): kei‧sa‧ri

keisari

1. emperor

Inflection of keisari (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		keisari	keisarit
genitive		keisarin	keisarien keisareiden keisareitten
partitive		keisaria	keisareita keisareja
illative		keisariin	keisareihin
		singular	plural
nominative		keisari	keisarit
accusative	nom.	keisari	keisarit
	gen.	keisarin
genitive		keisarin	keisarien keisareiden keisareitten
partitive		keisaria	keisareita keisareja
inessive		keisarissa	keisareissa
elative		keisarista	keisareista
illative		keisariin	keisareihin
adessive		keisarilla	keisareilla
ablative		keisarilta	keisareilta
allative		keisarille	keisareille
essive		keisarina	keisareina
translative		keisariksi	keisareiksi
abessive		keisaritta	keisareitta
instructive		—	keisarein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keisari (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keisarini keisarini accusative nom. keisarini keisarini gen. keisarini genitive keisarini keisarieni keisareideni keisareitteni partitive keisariani keisareitani keisarejani inessive keisarissani keisareissani elative keisaristani keisareistani illative keisariini keisareihini adessive keisarillani keisareillani ablative keisariltani keisareiltani allative keisarilleni keisareilleni essive keisarinani keisareinani translative keisarikseni keisareikseni abessive keisarittani keisareittani instructive — — comitative — keisareineni second-person singular possessor singular plural nominative keisarisi keisarisi accusative nom. keisarisi keisarisi gen. keisarisi genitive keisarisi keisariesi keisareidesi keisareittesi partitive keisariasi keisareitasi keisarejasi inessive keisarissasi keisareissasi elative keisaristasi keisareistasi illative keisariisi keisareihisi adessive keisarillasi keisareillasi ablative keisariltasi keisareiltasi allative keisarillesi keisareillesi essive keisarinasi keisareinasi translative keisariksesi keisareiksesi abessive keisarittasi keisareittasi instructive — — comitative — keisareinesi first-person plural possessor singular plural nominative keisarimme keisarimme accusative nom. keisarimme keisarimme gen. keisarimme genitive keisarimme keisariemme keisareidemme keisareittemme partitive keisariamme keisareitamme keisarejamme inessive keisarissamme keisareissamme elative keisaristamme keisareistamme illative keisariimme keisareihimme adessive keisarillamme keisareillamme ablative keisariltamme keisareiltamme allative keisarillemme keisareillemme essive keisarinamme keisareinamme translative keisariksemme keisareiksemme abessive keisarittamme keisareittamme instructive — — comitative — keisareinemme second-person plural possessor singular plural nominative keisarinne keisarinne accusative nom. keisarinne keisarinne gen. keisarinne genitive keisarinne keisarienne keisareidenne keisareittenne partitive keisarianne keisareitanne keisarejanne inessive keisarissanne keisareissanne elative keisaristanne keisareistanne illative keisariinne keisareihinne adessive keisarillanne keisareillanne ablative keisariltanne keisareiltanne allative keisarillenne keisareillenne essive keisarinanne keisareinanne translative keisariksenne keisareiksenne abessive keisarittanne keisareittanne instructive — — comitative — keisareinenne third-person possessor singular plural nominative keisarinsa keisarinsa accusative nom. keisarinsa keisarinsa gen. keisarinsa genitive keisarinsa keisariensa keisareidensa keisareittensa partitive keisariaan keisariansa keisareitaan keisarejaan keisareitansa keisarejansa inessive keisarissaan keisarissansa keisareissaan keisareissansa elative keisaristaan keisaristansa keisareistaan keisareistansa illative keisariinsa keisareihinsa adessive keisarillaan keisarillansa keisareillaan keisareillansa ablative keisariltaan keisariltansa keisareiltaan keisareiltansa allative keisarilleen keisarillensa keisareilleen keisareillensa essive keisarinaan keisarinansa keisareinaan keisareinansa translative keisarikseen keisariksensa keisareikseen keisareiksensa abessive keisarittaan keisarittansa keisareittaan keisareittansa instructive — — comitative — keisareineen keisareinensa

• keisarinna

• “keisari”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

From Old Norse keisari, from Middle Low German keiser, keisar keisur originally from the Latin name Caesar.

• IPA^(key): /ˈcʰei̯ːs̠arɪ/
• Rhymes: -eiːsarɪ, -arɪ

keisari m (genitive singular keisara, nominative plural keisarar)

1. emperor, czar; a sovereign ruler of a state who outranks all other sovereigns in said state, usually one who has power over kings.

Declension of keisari
m-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	keisari	keisarinn	keisarar	keisararnir
accusative	keisara	keisarann	keisara	keisarana
dative	keisara	keisaranum	keisurum	keisurunum
genitive	keisara	keisarans	keisara	keisaranna

• deila um keisarans skegg
• gjaldið keisaranum það sem keisarans er
• keisaraskurður
• keisaraviður
• Rómarkeisari

Borrowed from Old Saxon *keisar, *keisari, from Proto-West Germanic *kaisar (“emperor”). Doublet of Kjárr.

keisari m

1. emperor

• Icelandic: keisari
• Faroese: keisari
• Norwegian:

  Norwegian Bokmål: keiser

  Norwegian Nynorsk: keisar

• Old Swedish: keysar, keysare
  • Swedish: kejsare
  • → Finnish: keisari
• Danish: kejser
• Gutnish: kaisare

• “keisari”, in Geir T. Zoëga (1910) A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press