Ludvig II (Unkari)

Ludvig oli isänsä Unkarin ja Böömin kuningas Vladislav II:n ja tämän kolmannen puolison, ranskalaisen kreivitär Anne de Foix-Candalen (1484–1506) ainoa poika. Hän syntyi keskosena ja häntä pidettiin aluksi lämpimänä teurastettujen eläinten ruhojen sisällä. Lapsena hän oli sairaalloinen, mutta häntä pidettiin toisaalta älykkäänä.^[1] Hänen äitinsä kuoli hänen syntymänsä jälkeen ja hän oli isänsä kuollessa vuonna 1516 vasta kymmenvuotias, joten käytännössä maata hallitsi aluksi parlamentin nimittämä kuninkaallinen neuvosto.^[2] Ludvig julistettiin täysi-ikäiseksi 11. joulukuuta 1521. Hän avioitui 13. tammikuuta 1522 Maria Itävaltalaisen kanssa,^[1] joka oli Burgundin arkkiherttua Filip Komean ja kuningatar Johanna Kastilialaisen toiseksi nuorin tytär.

Unkari oli Ludvigin noustessa valtaan lähellä anarkiaa ja sen taloustilanne oli katastrofaalinen: kuningas lainasi rahaa hovin ylläpitoa varten, mihin meni kolmannes valtion budjetista. Rajavartijoille ei ollut varaa maksaa palkkaa ja puolustuslinnoitukset rappeutuivat.^[2]

Unkarin ja Osmanien valtakunnan välillä vallitsi aselepo, josta huolimatta maiden rajoilla tapahtui jatkuvasti ryöstöretkiä ja kahakoita. Valtakuntana osmanit olivat huomattavasti Unkaria voimakkaampia. Esimerkiksi Unkarin asukasluku oli 1500-luvun alussa vain noin 4 miljoonaa, kun taas Osmanien valtakunnan asukasluku oli 12–13 miljoonaa. Osmaneilla oli myös suuri, nykyaikainen ja hyvin koulutettu armeija, jonka he saattoivat keskittää länteen osmanien otettua voiton safavideista vuonna 1514. Jatkuva osmanien uhka ja siihen varautuminen oli suuri syy Unkarin taloudelliselle ahdingolle. Maalla oli läheiset dynastiset siteet Habsburgien Itävaltaan. Osmanit pitivät kytköstä Kaarle V:een vaarallisena, minkä lisäksi Unkari muodosti tasankoineen portin kohti Keski-Eurooppaa, tai mahdollisen puskurin sen ja osmanien välille. Vuonna 1520 unkarilaiset päättivät rikkoa aselevon ja osmanien neuvottelija vangittiin. Tätä seurasi sulttaani Suleiman Suuren sotaretki Unkariin, jonka aikana Belgrad menetettiin osmaneille. Unkarilaiset menettivät kaupungin myötä myös maan etelärajaa suojanneen linnoitusketjun.^[3]

Muualla Osmanien valtakunnassa syttyneet kapinat pysäyttivät kuitenkin heidän etenemisensä kohti Unkaria joksikin aikaa. Kapinat kukistettuaan Suleiman Suuri palasi armeijoineen Unkarin vastaiselle uudelle sotaretkelle keväällä 1526. Kaarle V soti samaan aikaan Ranskaa vastaan, eikä hän voinut tukea Unkaria. Osmanit olivat myös solmineet rauhansopimuksen Puolan kanssa, eikä apua saatu näin tältäkään suunnalta. Unkarilaisten joukkojen kokoaminen osmaneja vastaan oli puolestaan hidasta. Osmanien edetessä Tonavan länsirantaa pitkin kohti Unkaria unkarilaiset päättivät asettua taisteluun Mohácsissa 29. elokuuta 1526. Osmanien armeijan koko lienee ollut unkarilaisiin verrattuna noin kaksinkertainen. Unkarilaiset luottivat kuitenkin raskaaseen ratsuväkeensä. Taistelussa he saivatkin aluksi jonkin verran menestystä, mutta myöhemmin taistelu kääntyi tappioksi. Joukkojensa mukana ollut kuningas Ludvig II yritti paeta taistelukentältä, mutta hän putosi ratsailta kevätsateiden takia tulvineeseen Csele-jokeen ja hukkui. Ruumiin löytäneet unkarilaiset kätkivät sen, jotta osmanit eivät voisi häpäistä sitä.^[3] Samassa taistelussa kuoli hänen avioton poikansa János Wass, jonka äiti Angelitha Wass oli Ludvigin äidin, kuningatar Anne de Foix-Candalen entinen kamaripalvelija.

Osmanit polttivat voittonsa jälkeen Pestin ja Budan kaupungit, mutta myöhemmin he joutuivat vetäytymään etenevän talven tieltä. Unkarin etelärajan linnoitukset he kuitenkin pitivät ja vetäytyvät osmanit veivät mukanaan myös 150 000 sotavankia. Ludvig II:n kuoleman jälkeen Unkarissa valittiin kaksi kuningasta. Valtiopäivät nimitti kuninkaaksi Transsilvanian vajda János Szapolyain ja István Bathoryn johtamat paronit valitsivat Kaarle V:n nuoremman veljen Ferninandin. Osmanien vielä myöhemmin palatessa Unkariin maa oli jakautunut kolmeen osaan, Unkarin tasankoa hallitsivat osmanit, Habsburgit maan länsi- ja pohjoisosia ja Transsilvaniasta tuli osmanien suojeluksessa ollut ruhtinaskunta.^[3]

Vaikka Ludvig II:n avioliitto vuodesta 1522 lähtien Maria Itävaltalaisen (1505–1558) kanssa jäi lapsettomaksi, hänellä oli luultavasti avioton lapsi Ludvigin äidin, kuningatar Anne de Foix-Candalen entisen hovinaisen Angelitha Wassin kanssa. Tätä poikaa kutsuttiin Jánosiksi. Tämä nimi esiintyy Wienin lähteissä joko muodossa János Wass tai János Lanthos. Entinen sukunimi on hänen äitinsä tyttönimi. Jälkimmäinen sukunimi voi viitata hänen ammattiinsa. "Lanthos" tarkoittaa "luutistia" tai "bardia". Hän sai säännöllisesti tuloja kuninkaallisesta valtiovarainministeriöstä ja hän sai itse lisää jälkeläisiä. János kuoli isänsä kanssa Mohácsin taistelussa 29. elokuuta 1526.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig II (Unkari) Wikimedia Commonsissa