Ivan Mazepa

Mazepan syntymävuoden on arveltu olleen vuosien 1629 ja 1644 välillä.^[3] Erään tiedon mukaan tarkka syntymäpäivä olisi 20. maaliskuuta 1639.^[4] Mazepa kuului ukrainalaiseen aatelissukuun, joka omisti tilan Kamenetsin (myöhempi Mazepyntsi) kylässä Bila Tserkvan seudulla. Hänen isänsä oli rekisteröity kasakka.^[5] Mazepa opiskeli Kiovan Mohyla-kollegiossa ja Varsovan jesuiittakollegiossa. Hän pääsi paašipojaksi Puolan kuninkaan Juhana II Kasimirin hoviin ja opiskeli kuninkaan lähettämänä asetaitoja Hollannin Deventerissä vuosina 1656–1659, minä aikana hän matkusteli myös muualla Länsi-Euroopassa. Palattuaan ulkomailta Mazepa oli muutamia vuosia Puolan hovin erikoistehtävissä Ukrainassa, kunnes palasi sukutilalleen vuonna 1663. Hän peri vuonna 1665 kuolleelta isältään Tšernihivin kuninkaallisen juomanlaskijan arvon.^[4]

Tunnetun legendan mukaan Mazepa olisi nuoruudessaan vietellyt Volyniassa Falbowski-nimisen puolalaisen maanomistajan vaimon, ja saatuaan tietää tästä aviomies olisi rankaissut Mazepaa sitomalla hänet takaperin villin hevosen selkään, mistä koettelemuksesta hän hädin tuskin selvisi hengissä. Juuri villihevostarina innoitti monia romantiikan ajan kirjailijoita ja taiteilijoita käsittelemään Mazepaa.^[3][4] Tarinan teki kuuluisaksi Mazepan aikalainen, puolalainen kronikoitsija Jan Chryzostom Pasek, mutta se on todellisuudessa sepitettä.^[4]

Mazepa asettui vuonna 1669 hetmani Petro Dorošenkon palvelukseen, ja toimi korkeissa asemissa tämän armeijassa ja esikunnassa.^[4] Dorošenko oli alkuaan Puolan tukema vastahetmani, joka valtasi tilapäisesti suuren osan Venäjän alaisesta kasakkahetmanaatista, mutta liittoutui myöhemmin Osmanien valtakunnan kanssa.^[6] Mazepa osallistui vuonna 1672 Dorošenkon sotaretkeen Puolaa vastaan. Matkustaessaan vuonna 1674 Dorošenkon lähettiläänä Mazepa joutui Zaporožjen kasakoiden eli zaporogien atamaanin Ivan Sirkon vangitsemaksi. Sirko luovutti hänet Dorošenkon viholliselle, Venäjän tukemalle hetmani Ivan Samoilovytšille. Mazepa voitti Samoilovytšin luottamuksen ja ryhtyi tämän palvelukseen. Mazepa osallistui Venäjän–Turkin sodan aikana vuosina 1677–1678 Samoilovytšin joukoissa taisteluihin Tšyhyrynistä. Vuodesta 1682 Mazepa oli hetmanaatin kenraalijesaul.^[4]

Mazepa kohosi hetmaniksi syrjäyttämällä esimiehensä Samoilovytšin salaliiton avulla. Kesken venäläisten kanssa Kolomak-joen luona käytyjen neuvottelujen Samoilovytš vangittiin ja vietiin vankina Moskovaan. Muutamaa päivää myöhemmin, 25. heinäkuuta 1687, kasakoiden yleiskokous valitsi Mazepan uudeksi hetmaniksi. Hän varmisti Venäjän tuen hyväksymällä niin sanotut Kolomakin pöytäkirjat, joissa hetmanaatti sitoutui luopumaan omasta ulkopolitiikasta ja diplomaattisuhteista ulkovaltoihin, vaikka vuoden 1654 Perejaslavin sopimus oli taannut sille oikeuden niihin. Sopimus sisälsi myös eräitä muita pieniä kavennuksia Ukrainan autonomiaan.^[7][4][8]

Mazepa oli pitkään erittäin uskollinen Venäjälle. Uudessa Venäjän–Turkin sodassa hän lähetti joukkojaan vuoden 1689 Krimin-sotaretkelle ja kukisti Krimin kanssa liittoutumista yrittäneiden zaporogien kapinan.^[4][7] Vuonna 1689 Mazepa oli myös sattumalta Moskovassa, kun nuori tsaari Pietari I syrjäytti valtataistelussa sijaishallitsijana toimineen sisarpuolensa Sofia Aleksejevnan. Mazepa oli alkujaan ollut Sofian tukija, mutta onnistui muodostamaan luottamukselliset suhteet myös Pietariin.^[7] Mazepan on arveltu alusta alkaen tavoitelleen Puolalle kuuluneen Dneprin länsipuolisen Ukrainan yhdistämistä hetmanaattiin ja laskelmoineen uskollisuuden Venäjälle olevan paras tie tämän päämäärän saavuttamiseksi.^[4]

Hetmanina Mazepa suosi taiteita, edisti koulutusta ja rakennutti paljon kirkkoja. Hänen valtakaudellaan myös kirjallisuus ja kansallinen kulttuuri kukoistivat Ukrainan hetmanaatissa. Hän rahoitti Uuden testamentin kääntämisen arabiaksi.^[4] Lisäksi Mazepa suosi ortodoksista kirkkoa ja maanomistajien yläluokkaa.^[7]

Vuonna 1700 puhjenneessa Ruotsin vastaisessa suuressa Pohjan sodassa Mazepa pysyi aluksi uskollisena Venäjälle, mutta alkoi vähitellen menettää uskoaan yhteistyöhön Venäjän kanssa.^[7] Ukrainan kasakat joutuivat nyt sotimaan Venäjän armeijan mukana kaukana kotiseudultaan, kuten Liivinmaalla. Mazepan joukot olivat mukana sodassa vuoden 1701 Erastferin taistelusta alkaen, tosin hän ei aluksi johtanut joukkojaan taistelukentällä itse.^[3] Kasakoiden tyytymättömyys lisääntyi, koska heitä käytettiin paljon kaikkein kuluttavimmissa taisteluissa ja esimerkiksi Venäjän uuden pääkaupungin Pietarin rakennustöissä.^[7]

Vuonna 1704 hetmanaatin armeija määrättiin Puolaan sotimaan Venäjän tukeman kuninkaan August II Väkevän puolesta Ruotsin tukemaa kilpailevaa kuningasta Stanislaw Leszczynskiä vastaan. Edetessään Puolaan Mazepan kasakat onnistuivat valloittamaan koko Puolalle kuuluneen läntisen Ukrainan. Mazepan ja kasakoiden pettymykseksi Pietari Suuri kuitenkin ilmoitti, että Dneprin länsipuolinen Ukraina palautettaisiin sodan jälkeen Puolalle, jos kuningas August pysyisi vallassa.^[7] Samaan aikaan Venäjän armeijan ukrainalaisille aiheuttamat rasitukset heikensivät myös Mazepan omaa suosiota.^[4][1] Mazepan kärsivällisyyttä koetteli sekin, että heinäkuussa 1706 Pietari Suuri määräsi hänet venäläisen kenraalin Aleksandr Menšikovin alaiseksi komentajaksi, mitä hän ei pitänyt arvolleen sopivana.^[3] Kun Ruotsin sotamenestys pakotti August II:n luopumaan Puolan kruunusta vuoden 1706 Altranstädtin rauhan yhteydessä, Mazepa alkoi vakavissaan harkita puolen vaihtamista sodassa ja aloitti salaisen yhteydenpidon ensin Stanislaw Leszczynskin ja sitten myös Ruotsin Kaarle XII:n kanssa.^[3][4]

Kun Ruotsin ja Puolan armeijat vuonna 1708 aloittivat hyökkäyksensä Ukrainan alueelle, Pietari Suuri kieltäytyi lähettämästä Mazepalle apujoukkoja hetmanaatin puolustamiseen. Tämä oli Mazepalle viimeinen pisara, joka sai hänet solmimaan salaisen liiton Kaarle XII:n ja Leszczynskin kanssa. Käänne tuli Pietari Suurelle täytenä yllätyksenä.^[7] Läheskään kaikki kasakat eivät olleet valmiita vaihtamaan puolta. Aluksi vain viitisentuhatta kasakkaa seurasi Mazepan mukana Gorkiin, jossa hän tapasi Kaarle XII:n ensi kerran lokakuussa 1708. Venäjän käynnistettyä vastahyökkäyksen Mazepa joutui marraskuussa 1708 perääntymään pois hetmanaatin alueelta, jolloin venäläiset valtasivat hänen pääkaupunkinsa Baturynin, polttivat sen maan tasalle ja joukkomurhasivat sen asukkaat. Samassa kuussa Venäjälle uskollisina pysyneet kasakat valitsivat Ivan Skoropadskyin kilpailevaksi hetmaniksi Hluh’ivissa. Kaarle XII:n lupaus Ukrainan itsenäisyydestä houkutteli kuitenkin Zaporožjen kasakat Mazepan puolelle.^[3][4][7] Maaliskuussa 1709 Kaarle XII allekirjoitti Mazepan ja zaporogien atamaanin Kost Hordijenkon kanssa liittosopimuksen, jossa Kaarle sitoutui olemaan solmimatta rauhaa Venäjän kanssa ennen kuin Ukraina olisi vapautettu Venäjän vallasta.^[4]

Mazepan kohtalon sinetöi Ruotsin liittouman tappio 8. heinäkuuta 1709 käydyssä suuressa Pultavan taistelussa, johon Mazepakin osallistui omien joukkojensa komentajana. Hän oli itse suositellut Kaarle XII:lle Pultavan kaupungin valtaamista.^[3] Tappion jälkeen Mazepa, kuningas Kaarle ja Hordijenko pakenivat kasakka-armeijan rippeiden kanssa turvaan Osmanien valtakunnan alueelle. Pietari Suuri vaati Ruotsilta rauhan ehtona petturina pitämänsä Mazepan luovuttamista hänelle. Mazepa oli tässä vaiheessa jo pahasti sairas, ja hän kuoli pian pakopaikassaan Benderissä, nykyisen Moldovan alueella.^[3][4]

Mazepa haudattiin Pyhän Yrjön luostariin Galaţissa Moldaviassa, mutta hänen hautansa on myöhemmin hävitetty. Pietari Suuren määräyksestä Venäjän ja Ukrainan ortodoksiset kirkot julistivat Mazepan kirkonkiroukseen.^[4] Kertoman mukaan Pietari Suuri oli myös suunnitellut perustavansa ”Juudaksen ritarikunnan” ja myöntävänsä sen mitalin Mazepalle, kun tämä saataisiin kiinni, mutta näin ei koskaan tapahtunut.^[9][10]

Mazepan petoksen seurauksena Pietari Suuren asennoituminen Ukrainan kasakkahetmanaatin itsehallintoon muuttui kielteiseksi ja tämä alkoi rajoittaa sitä eri tavoin. Mazepan kuoltua hänelle uskolliset kasakat valitsivat Pylyp Orlykin hetmaniksi maanpaossa. Orlyk jatkoi taistelua itsenäisen kasakkavaltion puolesta, kunnes hänen tärkein tukijansa Osmanien valtakunta solmi vuonna 1711 Prutin rauhan Venäjän kanssa. Hetmaniksi Ukrainassa jäi Venäjälle uskollinen Skoropadskyi. Pääosa zaporogeista uskaltautui palaamaan Venäjälle vasta vuosia Pietari Suuren kuoleman jälkeen, vuonna 1734.^[11]

Mazepa on ollut kiistelty hahmo Ukrainassa ja Venäjällä. Ukrainassa häntä on pääsääntöisesti pidetty kansallissankarina ja Ukrainan itsenäisyyden esitaistelijana. Osa myöhemmistä kansallismielisistäkin ukrainalaisista historioitsijoista on tosin pitänyt Mazepaa lähinnä kasakkaeliitin etuja ajaneena talonpoikien sortajana. Venäjällä Mazepa muistetaan ennen kaikkea epäluotettavana petturina. Hänet tuomittiin sekä Venäjän keisarikunnan että Neuvostoliiton historiankirjoituksessa.^[12]

Ukrainalainen pappi ja kirjailija Teofan Prokopovitš kirjoitti 1700-luvun alussa historiallisen näytelmän Vladimir, jonka hän omisti Mazepalle. Hän esittää Mazepan siinä Kiovan suuriruhtinaana.^[13] Mazepasta kerrotut tarinat innoittivat suuresti 1800-luvun eurooppalaisia kirjailijoita ja säveltäjiä. Englantilainen lordi Byron kirjoitti hänestä runoelman Mazeppa (1819) ja ranskalainen Victor Hugo samannimisen runon (1828). Myös venäläisen Aleksandr Puškinin runoelma Pultava (1828) käsittelee Mazepaa. Puolalainen Juliusz Słowacki kirjoitti hänestä näytelmän Mazepa (1839). Hän innoitti myös Franz Lisztin sinfonisen runon Mazeppa (1851) ja Pjotr Tšaikovskin oopperan Mazeppa (1884).^[12][4]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneessä Ukrainassa on pystytetty Mazepan näköispatsaat Mazepyntsiin (1994), Baturyniin (2009), Tšernihiviin (2009), Pultavaan (2016) ja Kolomakiin (2017). Mazepan kuva on lisäksi ollut kymmenen Ukrainan hryvnian setelissä vuodesta 1992.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Mazepa Wikimedia Commonsissa