Qigang Chen

Qigang Chen (kiin. 陈其钢, Chén Qígāng; s. 28. elokuuta 1951 Shanghai) on kiinalaissyntyinen, Ranskan kansalaisuuden vuonna 1992^[1] saanut säveltäjä.^[2]

Chen opiskeli Keskusmusiikkikonservatoriossa kulttuurivallankumouksen alkaessa vuonna 1966. Hän joutui kolmeksi vuodeksi "ideologiseen uudelleenkoulutukseen", mutta vuonna 1977 pääsy konservatorioon sallittiin taas ja Chen opiskeli siellä viiden vuoden ajan Luo Zhongrongin johdolla. Vuonna 1983 hän pääsi kilpailuvoiton ansiosta ulkomaille ja jatkoi opintojaan Olivier Messiaenin johdolla.^[3] Hän oli Messiaenin viimeinen ja aikanaan ainoa oppilas vuosina 1984–1988 Messiaenin jo vetäydyttyä tehtävistään Pariisin konservatoriossa.^[4]

Cheniltä ovat tilanneet teoksia muiden muassa Radio France, Deutsche Kammerphilharmonie Bremen, Stuttgartin radion sinfoniaorkesteri, Montrealin sinfoniaorkesteri ja Koussevitzky Foundation. Hän oli vuosina 2004–2006 Strasbourgin filharmonisen orkesterin nimikkosäveltäjä ja toimi vuonna 2008 musiikkijohtajana Pekingin olympialaisten avajaisseremoniassa. Chenin teoksia ovat esittäneet muiden muassa Lang Lang, Herbie Hancock, Alison Balsom, Maksim Vengerov, Yo-Yo Ma, Edo de Waart, Roger Norrington ja Yu Long. Teosten joukossa ovat Er Huang pianolle ja orkesterille, Luan Tan (muunnelmia orkesterille), viulukonsertto La joie de la souffrance ja trumpettikonsertto Joie eternelle.^[3] Tuotantoon kuuluu myös esimerkiksi sinfonioita, kamarimusiikkia, elokuvamusiikkia ja lauluja.^[5]

Chen jakaa työelämänsä Pekingin ja Pariisin välillä. Kiinalaisen kansanmusiikin vaikutus hänen tuotantoonsa on ollut huomattava. Naxos ja Deutsche Grammophon^[6] ovat julkaisseet hänen teostensa levytyksiä.^[3]