Hagiografia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Hagiografia (myös hagiologia) tarkoittaa pyhimysten elämistä kertovaa kirjallisuutta (pyhimyselämäkerrat) tai sellaisen kirjallisuuden kirjoittamista. Hagiografisen kirjallisuuden tarkoitus oli kirjata kirkon tärkeiden jäsenten elämää mallina tuleville sukupolville, jolloin historialliset tosiasiat jäivät usein toissijaisiksi henkilöiden esimerkillisyyden esittelyyn verrattuna. Hagiografiat yhdistävätkin historiaa, inspiroivia tarinoita sekä legendoja.

Hagiografian historia sai alkunsa 100-luvulla kirkon marttyyrien, askeettien ja munkkien marttyyritarinoina. Hagiografioiden kulta-aika oli keskiajalla, jolloin lähes kaikista kirkon pyhistä henkilöistä tuotettiin ylistäviä elämäkertoja. Hagiografiat sisälsivät kuitenkin myös historiallisia tapahtumia ja keskiajalla hagiografit olivat tärkeässä asemassa historian tutkijoina. Nykyisinkin hagiografiat ovat arvokas historiallisen tiedon lähde ja kuvastavat eri aikakausien elämänkatsomuksia ja esteettisiä käsitteitä.

Esimerkiksi Athanasios Suuren Antonios Suuren elämä on yksi kuuluisimmista ja luetuimmista hagiografisista teoksista.^[1]

Termiä hagiografia on alettu käyttää myös halventavana terminä tavallisia elämäkertoja kohtaan, jos kritisoija kokee kirjoitusten olevan liian epäkriittisiä tai tarpeettoman ylistäviä ja nostavan kohteensa pyhimysten tasolle.

• Synaksarion
• Hagiografiset saagat

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hagiografia Wikimedia Commonsissa

• Simo Heininen: Luterilaisen hagiografian synty. STKS 159, 1988