20. sotasairaala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

20. sotasairaala (20. SotaS) toimi talvisodan aikana Kuopiossa ja Siilijärvellä.[1] Jatkosodan aikana sairaala toimi Kuopiossa, Lapinlahdella, Siilinjärvellä ja Suonenjoella.[2] Sairaala oli erikoistunut vaikeiden paleltumavammojen hoitoon ja muut sotasairaalat lähettivät näitä potilaita hoidettavaksi 20. sotasairaalaan. Sairaansijoja oli enimmillään 2450 jatkosodan päättyessä syksyllä 1944. Suurhyökkäyksen aikana sairaalan perustettiin 1000 kirurgista sairaansijaa kesäkuussa 1944.[3]

Talvisota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. sotasairaala perustettiin 13. lokakuuta 1939 Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin määräyksestä kun sodan syttyminen vaikutti todennäköiseltä[3] ja sen toiminta käynnistyi 30. marraskuuta 1939.[1]

Päällikkölääkärinä toimi lääkintämajuri, lääninsairaalan kirurgiylilääkäri Martti Hämäläinen. Ylihoitajana toimi sairaanhoitaja Maria Oksanen, hammaslääkäri oli Lauri Vuorenmies ja apteekkari Evald Piispanen. Sairaalan perustamissuunnitelmaan sisälsi 29 lääkärin ja 349 hoitohenkilökunnan tointa. Potilaspaikkoja suunnitelmassa oli 2810. Suunniteltua henkilökuntaa ei saatu täysilukuiseksi sairaalan toiminnan loppuun mennessä, mutta kokoon saatua henkilökuntamäärää pidettiin riittävänä. Isoin puute oli lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Lääkäreillä oli määräyksiä useisiin eri tehtäviin. Tehtävämääräykset eivät olleet kunnossa. Lääkintälotat olivat erittäin tärkeä osa hoitotyötä. Heidän lukumääränsä oli käytännöllisesti katsoen sama kuin sairaanhoitajien. Lääkintälottia sairaalassa työskenteli yhteensä 147. Lisäksi sairaalassa työskenteli asevelvollisuuttaan suorittavia miehiä esimerkiksi sairaankuljetustehtävissä. Siviilihenkilöitä toimi huoltotehtävissä ja sotilaspoikia toimi sairaalan lähetteinä.[3]

Talvisodan aikana tarvittavia materiaaleja ei ollut riittävästi ja sairaalan varastot olivat vajaita.[3]

Talvisodan aikana 20. sotasairaalan osastoja olivat:[1]
Osasto Sijainti Kuva Sairaansijat
5. Männistön uusi kansakoulu, Kuopio
  • Sisätautipotilaille 250 sairaansijaa
6. Leväsen vanhainkoti (Leväsen palvelukeskus), Kuopio
  • 160 sairaansijaa
7. Rajalan lepokoti, Kuopio
  • Kuntoutettiin kirurgsia potilaita
8. Niuvanniemen sairaala, Kuopio
9. Koivumäen kartano, Kuopio
10. Kuopion lääninsairaala, Kuopio
  • 192 kirurgista sairaansijaa
11. Harjamäen piirimielisairaala, Siilinjärvi
  • 300 kirurgista sairaansijaa
12. Tarinan sairaala, Siilinjärvi
13. Karjatalousopisto, Kuopio
14. Kuuromykkäinkoulu, Kuopio
16. Tyttölyseo, Kuopio
  • 300 sairaansijaa iho- ja sukupuolitautien potilaille
17. Päivärannan lastenkoti, Kuopio
  • 100 sairaansijaa. Aluksi kirurginen toipilasosasto. Sodan lopussa tartuntatutipotilaille.
18. Ukkokoti, Kuopio
  • 80 sairaansijaa kirurgisille potilaille


Potilaat saapuivat kenttäsairaaloista sairasjunilla juna-asemille ja heidät siirrettin osastoile pommitusvaaran johdosta öisin. Yhdessä yössä saapui potilaita 300, mikä oli yhden sairasjunan tavanomainen potilasmäärä. Sotasairaalan käytössä oli kahdeksan linja-autoa, jotka kätkettiin päiväksi viholliskoneilta kuusikkoon. Lisäksi käytössä oli muutamia pieniä ambulansseja. Siilinjärven juna-asemalla kuljetus tapahtui hevoskyydillä rekiä käyttäen. Hoito-osastoja oli korkeiden rakennusten ylimmissä kerroksissa, jonne potilaat jouduttiin kantamaan koska paaripotilaiden kuljetuksiin soveltuvia hissejä ei aina ollut. Lääkintävääpeli sai ilmoituksen puhelimitse sairaalajunan saapumisesta mahdollisen salakuuntelun vuoksi pelkistettyä. Se sisälsi vain pari sanaa: ”64 akselia”. Ilmoitus kertoi junan vaunujen akseleiden lukumäärän josta voitiin päätellä saapuvien potilaiden lukumäärä.[3]

Useimpien osastojen toiminta päättyi huhtikuun loppuun 1940 mennessä kun sota oli päättynyt. Osastot 10 (Lääninsairaala), 11 (Harjamäen piirimielisairaala) ja 17 (Päivärannan lastenkoti) jatkoivat toimintaansa vuoden 1940 loppuun saakka. Sotasairaalan poliklinikka toimi Osasto 10:n alaisuudessa Lääninsairaalan vanhalla puolella.[3]

Jatkosota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. sotasairaala perustettiin uudestaan kaksi päivää sodan syttymisestä 17. kesäkuuta 1941. Päällikkölääkärinä toimi lääkintämajuri Akseli Kiiskinen ja johtajalääkärinä Martti Hämäläinen. Ensiksi mainitussa tehtävässä lääkintämajuri Kiiskinen toimi alle vuoden ajan. Häntä seurasi lääkintämajuri Einari Miettinen. Akseli Kiiskinen palasi tehtävään takaisin 4. joulukuuta 1943.[3]

Myös jatkosodan aikana oli puutetta hoitotarvikkeista ja lääkkeistä. Esimerkiksi harsosidettä sai käyttää vain 0,5 metriä potilasta kohden päivässä. Syyskuussa 1941 sideharso oli uhkana loppua. Kaikki käytetetyt sideharsot pestin. Jatkokäyttöön kelpaamattomatkin otettiin talteen. Kesällä 1943 hoitajien sukat loppuivat ja hoitajille tuli lupa olla ilman sukkia. Rauhallisessa asemasotavaiheessa hoitohenkilökunnan ja psykiatristen potilaiden tuli osallistua sairaalan polttopuiden hankintaan niin että henkilökuntaan kuuluvien miesten tuli hakata halkoja 10 m3 ja naisten 3m3.[3]

Sairaalan yksi traagisin päivä oli kun Kuopiota pommitettiin 1. heinäkuuta 1941. Yksi pommeista osui väestönsuojan oviaukolle. Tässä useita kymmeniä lapsia ja aikuisia kuoli ja haavoittui.[3]

Jatkosodan aikana 20. sotasairaalan jaostosairaaloita olivat (17.6.1941-1.2.1945):[2]
Jaossairaala Sijainti Kuva Sairaansijat
I Kuopion lääninsairaala, Kuopio
II Niuvanniemen sairaala, Kuopio
III Leväsen vanhainkoti (Leväsen palvelukeskus), Kuopio
  • 150 – 120 sairaansijaa A-kirurgisille potilaille (17.6.1941–2.10.1942)
  • B-kirurginen yksikkö (16.6.1944–15.12.1944)
III Tyttölyseo, Kuopio
  • 150 sisätautisairaansijaa (28.12.1943–1.2.1945)
IV Päivärannan lastenkoti, Kuopio
  • 100 sairaansijaa B-kirurgisille potilaille
V Rajalan lepokoti, Kuopio
  • 110-80 sairaansijaa B-kirurgisille potilaille, pääosin kuntoutusyksikkö
VI Suonenjoen kunnalliskoti, Suonenjoki
  • 150 sairaansijaa B-kirurgisille potilaille
VII Suonenjoen maamies- ja emäntäkoulu, Suonenjoki
  • 300-200 sairaansijaa B-kirurgisille potilaille
VIII Harjamäen piirimielisairaala, Siilinjärvi
  • 300 A-kirurgista sairaansijaa
IX Tarinan sairaala, Siilinjärvi
  • 350 sairaansijan A-kirurgisille potilaille (17.6.41–15.1.42 ja uudelleen 22.6.44 alkaen)
  • väliajan 100 tuberkuloosisairaansijaa
X Männistön uusi kansakoulu, Kuopio
  • 150 sairaansijaa sisätautien potilaille
XI Kuuromykkäinkoulu, Kuopio
XII Karjatalousopisto, Kuopio
XIII (numero epävarma) Lapinlahden Kristillinen Kansanopisto, Lapinlahti
  • 300 sairaansijaa (keuhkotautipotilaille) (avattu 22.6.1944)
XIV Valkeisen koulu, Kuopio
  • 300 sairaansijan B-kirurgisille potilaille (avattu 23.6.1944)

Sairaalan poliklinikka toimi Jaostosairaala I:n alaisuudessa eli lääninsairaalan Vanhalla puolella. Poliklinikka muuttui 1. helmikuuta 1943 itsenäiseksi yksiköksi, mutta se toimi entisissä tiloissa.[3]

Sairaalan toiminta päättyi sodan loputtua valtakunnallisella määräyksellä 1. joulukuuta 1944. Sairaala siirtyi siviilihallinnon eli sisäasiainministeriöön kuuluvan lääkintöhallituksen alaisuuteen ja muutettiin sotavammasairaalaksi. 20. Sotavammasairaala suljettiin 27.lokakuuta 1945. Kuopion Sotavammapoliklinikan lopetti toimintansa vuoden 1947 alussa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sotapolku.fi - 20. Sotasairaala Kuopio www.sotapolku.fi. Viitattu 22.9.2024.
  2. ↑ a b Sotapolku.fi - 20. Sotasairaala Kuopio www.sotapolku.fi. Viitattu 22.9.2024.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Kärjä, Juhani: Kuopion sotasairaala – 20. SotaS www.kuopionisanmaallinenseura.fi. Kuopion Isänmaallinen Seura. Viitattu 24.9.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=20._sotasairaala&oldid=22742077”