Andrea del Verrocchio
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Andrea del Verrocchio (1435 Firenze – 7. lokakuuta 1488 Venetsia)[1] [2] oli italialainen kuvanveistäjä, kultaseppä ja taidemaalari, joka työskenteli Firenzessä Lorenzo de Medicin hovissa. Hänen oppilaistaan kuuluisimpia ovat Leonardo da Vinci ja Sandro Botticelli,[2] mutta Verrocchio vaikutti myös Michelangeloon. Hänen tyylinsä on lähinnä varhaisrenessanssia, ja sille on ominaista luonnollisuus ja välittömyys.[3]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verrocchion alkuperäinen nimi oli Andrea di Michele di Francesco de’ Cioni, mutta valmistuessaan kultasepäksi hän otti kisällivuosiensa mestarin nimen. Verrocchio tunnetaan ennen kaikkea oppilaidensa takia.
Verrocchio sai tilauksia Medici-suvun jäseniltä Firenzessä. Tilaukset sisälsivät antiikin teosten restaurointia, rintakuvia, marmorisen vesialtaan koristelua ja merkittäviä monumentteja. Piero ja Giovanni di Bicci de’ Medicin hautamuistomerkki San Lorenzon sakaristossa (1472) on tehty pronssista ja vihreästä marmorista. Ylevän arvokas monumentti poikkeaa aikansa manieristisesta toscanalaisesta tyylistä. Medici-suvulle Verrocchio veisti myös pronssiteoksen Daavid (1476), joka on nykyisin Barcellon museossa Firenzessä. Sen olemuksessa on ironista jännitettä.[1]
Vuosina 1475–1780 Verrocchio teki reliefin Johannes Kastajan teloitus, jossa hän asetti rinnakkain herkän nuorukaisen ja raakalaismaisen teloittajan hahmon. Teos on Firenzen tuomiokirkon museossa.[1] Hänen muista töistään tunnetuimpia ovat Bartolomeo Colleonin ratsastajapatsas[2], joka paljastettiin vuonna 1496 Venetsiassa[3], sekä pronssipatsaat Kristus ja Apostoli Tuomas. Vuodesta 1475 alkaen Verrocchion töissä korostuvat jännitteiden ja ekspressiivisyyden tavoittelu sekä upealla tekniikalla toteutetut yksityiskohdat. Hänen töissään yhdistyvät ehjät sommitelmat, tekninen taituruus ja ilmaisuvoima.[1]
Verrocchio kuoli 1488 tehdessään Bartolomeo Colleonin ratsastajapatsasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7788, art. Verrocchio, Andrea del. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
- ↑ a b c Andrea del Verrocchio Encyclopedia Britannica. (englanniksi)
- ↑ a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 355-360. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1