Augusta von Sachsen-Weimar-Eisenach
| Augusta | |
|---|---|
| Preussin kuningatar ja Saksan keisarinna | |
 Kruununprinsessa Augusta, Franz Xaver Winterhalter 1853 | |
| Saksan keisarinna | |
| Valtakausi |
18. tammikuuta 1871 – 9. maaliskuuta 1888 |
| Kruunajaiset | 18. tammikuuta 1871 |
| Edeltäjä | Elisabet Ludovika, Preussin kuningatar |
| Seuraaja | Viktoria |
| Preussin kuningatar | |
| Valtakausi |
2. tammikuuta 1861 – 9. maaliskuuta 1888 |
| Kruunajaiset | 18. lokakuuta 1861 Königsbergin linnan kappeli |
| Syntynyt |
30. syyskuuta 1811 Weimar, Saksi-Weimar-Eisenach |
| Kuollut |
7. tammikuuta 1890 (78 vuotta) Berliini, Preussi, Saksa |
| Hautapaikka | Kuninkaallinen mausoleumi Charlottenburgin linnan puisto, Berliini |
| Puoliso |
Vilhelm I ( 1829; 1888) |
| Lapset |
Fredrik III Louise |
| Koko nimi | Augusta Maria Luise Catherina |
| Suku | Saksi-Weimar-Eisenach |
| Isä | Kaarle Fredrik |
| Äiti | Maria Pavlovna |
| Uskonto | protestanttisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Augusta Maria Luise Catherina von Sachsen-Weimar-Eisenach (30. syyskuuta 1811 Weimar – 7. tammikuuta 1890 Altes Palais, Berliini)[1] oli Preussin kuningatarpuoliso vuodesta 1861 ja Saksan keisarinna vuodesta 1871,[2] Preussin kuningas Vilhelm IV:n, myöhemmin Saksan yhdistyttyä vuonna 1870 keisari Vilhelm I:n aviopuolisona.[3][2][4]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli suurherttua Karl Friedrich von Sachsen-Weimar-Eisenachin (1783–1853)[2] ja suuriruhtinatar Maria Pavlovna Romanovan tytär.[5][4] Venäjän keisari Paavali I ja Maria Fjodorovna oli hänen isovanhempiaan.[6]
Hän sai venäjän ja ranskan kielituntien lisäksi myös historian, maantieteen ja uskonnon opetusta. Musiikkitunneista vastasi säveltäjä Johann Nepomuk Hummel. Lapsuudessaan Augusta tapasi vanhan Goethen, joka oli käytännössä osa hovia ja jopa omisti hänelle lyhyen runon hänen yhdeksäntenä syntymäpäivänään.[5][4]
Vuonna 1824-1825 Augusta vieraili ensimmäistä kertaa Pietarissa ja äidinpuoleisten esi-isiensä maassa. Palattuaan hän tapasi ensi kertaa tulevan aviomiehensä prinssi Wilhelmin, vaikka tässä vaiheessa parin avioliiton suunnittelu oli jo alkanut. Wilhelmin oli luovuttava rakastamastaan serkustaan Elisa Radziwiłłista vuonna 1826, koska tämän isänpuoleinen suku ei ollut kyllin ylhäistä tulevan hallitsijan puolisolle. Augusta ja Wilhelm alistuivat velvollisuudentuntoisina ja kihlautuivat 16. helmikuuta 1829.[5]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Augusta avioitui Preussin prinssi Wilhelmin, tulevan Preussin kuninkaan ja Saksan keisarin kanssa 11. kesäkuuta 1829.[2] Avioparilla oli 14 vuoden ikäero ja he olivat luonteeltaan täysin vastakkaisia. Aviomies ei myöskään salannut sitä, että hän oli edelleen rakastunut Elisa Radziwiłłiin, jonka kuva hänellä oli aviovaimon hyväksymänä pöydällään kuolemaansa asti.[5]
Augustalle ja Vilhelmille syntyi kaksi lasta:[4]
- Fredrik III (18. lokakuuta 1831 – 15. kesäkuuta 1888), avioitui 1858 Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Viktorian (1840–1901) kanssa; heille syntyi kahdeksan lasta, joista yksi oli seuraava keisari Vilhelm II ja toinen oli prinsessa Margaret, jonka puoliso oli Suomen kuningasehdokas Friedrich Karl sekä prinsessa Sophie, Helleenien kuningatar
- Louise, Preussin prinsessa (3. joulukuuta 1838 – 23. huhtikuuta 1923), avioitui 1856 Badenin prinssi Frederickin, tulevan suurherttua Fredrik I:n (1826–1907) kanssa; heille syntyi kolme lasta.
Augusta oli mustasukkaisen omistautunut lapsilleen ja huolehti heidän koulutuksestaan sekä kasvatuksestaan erittäin tarmokkaasti niin ettei mitään joutoaikaa jäänyt.[2] Vuosien 1842 ja 1843 keskenmenojen jälkeen hän ei enää synnyttänyt muita lapsia.[5]
Kruununprinsessa, kuningatar, keisarinna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1837 kruununprinssipari muutti Altes Palaisiin Unter den Linden puistokadulle, jonka kunnostukseen oli hyväksytty 230 000 taalerin määräraha. Augusta varmisti, että uskonnollisia aiheita ei unohdettu talon sisustuksessa. Toisaalta myös luonnontieteilijä Alexander von Humboldt osallistui hänen illanviettoihinsa, hänen puolisonsa taasen ei ollut kiinnostunut tästä vuorovaikutuksesta.[5]
Vuoden 1848 vallankumouksen aikana Augusta ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan Berliner Stadtschlossiin ja pois Berliinistä, Wilhelm lähti jopa maapakoon Englantiin.[5]
Augusta muistetaan Saksan ensimmäisenä keisarinnana, joka vastusti valtakunnankansleri Otto von Bismarckin näkemystä yhdistää Saksan alueet väkivaltaisin voimakeinoin ja hän omaksui yhteiskuntaa kehittäviä vaikutteita muun muassa brittiläiseltä sairaanhoitaja Florence Nightingalelta.[6]
Augusta suhtautui suopeasti liberaaleihin ja roomalaiskatolisiin ja oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorian ystävä. He vierailivat toistensa luona vuosina 1845 ja 1846. Hän ei pitänyt eikä luottanut Otto von Bismarckiin, joka oli hänen puolisonsa lähin poliittinen liittolainen vuosina 1862–1890.[2]
Vilhelm ja suuri osa Preussin hovista eivät jakaneet Augustan liberaaleja näkemyksiä ja älyllisiä kiinnostuksiaan. Augusta oli myös tottunut suurempaan "kulttuuriseen avoimuuteen" Weimarin hovissa. Miehisestä näkökulmasta katsottuna hän ei vastannut tarpeeksi porvarillista naisihannetta. Vilhelm kritisoi häntä lokakuussa 1829, että hän "ajatteli aivoillaan, ei sydämellään". Näin toimiessaan Augusta loukkasi sen aikaista sukupuolirooliajattelua, jonka mukaan miesten oli oltava rationaalisia ja naisten emotionaalisia. Ajan mittaan heidän välilleen kehittyi luottamus ja kunnioitus vaikkakin tunnetasolla suhde pystyi viileänä. Preussin prinsessan roolissa Augustan odotettiin pitäytyvän Berliinin hovin piirissä. Tästä normista poiketen hän kuitenkin jakoi näkemyksiään avoimesti julkisuuteen, ja häntä pidettiin myöhemmin poliittisena uhkana puolisolleen.[5]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Augusta pysytteli useimmiten poissa Berliinin hovista ja vietti Berliinissä vain noin puolet vuodesta. Toukokuussa hän matkusti yleensä Baden-Badeniin saamaan hoitoja. Tätä seurasi oleskelu Koblenzissa kesäkuussa, jossa hän suoritti hyväntekeväisyys- ja sosiaalisia tehtäviä. Sieltä hän vieraili silloin tällöin tyttärensä Louisen luona Badenissa Karlsruhessa tai kävi kylpylähoidossa Bad Emsissä, jonne myös hänen puolisonsa matkusti. Syksyllä Augusta asui taas Baden-Badenissa tai Bodenjärvellä Mainaun saarella. Hän vietti talvikauden Berliinissä marraskuusta huhtikuuhun.
Keisarinna sairasti reumaa ja Parkinsonin tautia useiden vuosien ajan ja sai vakavia vammoja kaatuessaan Koblenzissa kesäkuussa 1881. Sen jälkeen hän liikkui kainalosauvoilla ja pyörätuolilla. Tästä huolimatta Augusta yritti pelottomasti jatkaa osallistumistaan poliittisesti ja myös täyttää velvollisuutensa katolisen väestön suojelijana. Tätä varten hän turvautui muun muassa taloudelliseen tukeen.[5]
Kun puoliso Vilhelm I kuoli 9. maaliskuuta 1888, Augusta oli henkilökohtaisesti läsnä Vanhassa palatsissa. Vain 99 päivää myöhemmin 15. kesäkuuta hänen poikansa Fredrik III kuoli kurkunpään syöpään. Hänen pojanpojastaan Vilhelm II:sta tuli Preussin kuningas ja Saksan keisari.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leskikeisarinna Augusta kuoli 78-vuotiaana tammikuussa 1890 Altes Palaissa vuosien 1889–1890 influenssapandemian aikana. Hänet on haudattu mausoleumiin Charlottenburgin linnan puistoon Berliiniin.
Vaikka katuja, aukioita ja sairaaloita on nimetty hänen mukaansa, keisarinnan muisto Saksassa kuoli viimeistään toisen maailmansodan jälkeen.[5]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustan kotkan ritarikunta (Preussi, 1861)[7]
Naisten ja tyttöjen ansioristi (Preussi, 1871)[8]
Kuningatar pyhän Isabellan ritarikunta (Portugali)[9]
Pyhän Katariinan ritarikunta (Venäjä 1811)[10]
Kuningatar Maria Luisan ritarikunta (Espanja)[11]
Pyhän Kaarlen keisarillinen ritarikunta (Meksiko, 1865)[12]
Sidonien ritarikunta (Saksi)[13]
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaiserin Augusta Deusche Schutzgebiete. Viitattu 20.9.2021. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f Augusta | German Empress, Prussian Queen, Reformer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 15.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Augusta von Sachsen-Weimar-Eisenach (1811-1890) Kultur. Die Welt. Viitattu 20.9.2021. (saksaksi)
- ↑ a b c d Deutsche Biographie: Augusta - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 15.8.2024. (saksa)
- ↑ a b c d e f g h i j Augusta von Sachsen-Weimar-Eisenach www.fembio.org. Viitattu 15.8.2024. (saksa)
- ↑ a b AUGUSTA VON SACHSEN-WEIMAR-EISEN Biographie. Fem Bio - Frauen Biographieforschung. Viitattu 20.9.2021. (saksaksi)
- ↑ Schwarzer Adler-orden. Königlich preussische Ordensliste, 1886, s. 6. Königlichen General-Ordens-Kommiſſion. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Königlich Preussische Ordensliste. Preussische Ordens-liste, 1877, s. 1255. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Genealogie (s. 6) Staatshandbuch für das Großherzogtum Sachsen / Sachsen-Weimar-Eisenach. 1885. Viitattu 11.4.2024. (saksa)
- ↑ Almanach de la cour: pour l'année ... 1817, s. 70. l'Académie Imp. des Sciences, 1817. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.4.2024). (ranskaksi)
- ↑ Real orden de Damas Nobles de la Reina Maria Luisa (s. 166) Guía Oficial de España. 1887. Viitattu 11.4.2024. (espanja)
- ↑ Soberanas y princesas condecoradas con la Gran Cruz de San Carlos el 10 de Abril de 1865 (pdf) Diario del Imperio. Viitattu 11.4.2024. (espanja)
- ↑ Staatshandbuch für den Freistaat Sachsen: 1873, s. 155. Heinrich, 1873. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
Lisää aiheesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.bad-bad.de/gesch/augusta.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||
