Bon-Adrien Jeannot de Moncey
| Bon-Adrien Jeannot de Moncey, duc de Conegliano | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. heinäkuuta 1754 Moncey, Besançon, Ranskan kuningaskunta |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1842 (87 vuotta) Pariisi |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Bon-Adrien Jeannot de Moncey, duc de Conegliano (Coneglianon herttua) (31. heinäkuuta 1754 Moncey, Besançon, Ranskan kuningaskunta – 20. huhtikuuta 1842 Pariisi) oli ranskalainen upseeri, jolle keisari Napoleon I antoi Ranskan keisarikunnan marsalkan arvon vuonna 1804.[1][2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poikana Moncey värväytyi kahdesti Ranskan armeijaan, mutta hänen isänsä hankki hänelle molemmilla kerroilla vapautuksen. Lopulta hän pääsi vakituiseen palvelukseen ja omaksui Ranskan vallankumouksen aatteet. Moncey taisteli ansioituneesti vuosien 1793 ja 1794 Ranskan vallankumoussotien sotaretkillä Espanjan rajalla, ja hän nousi pataljoonan komentajasta Länsi-Pyreneiden armeijan ylipäälliköksi muutamassa kuukaudessa, ja hänen menestyksekkäiden toimiensa ansiosta Espanjan hallitus oli pakotettu solmimaan rauha. Tämän jälkeen hän toimi ylipäällikkönä vuoteen 1799 asti, jolloin hallitus, joka epäili häntä rojalistisista näkemyksistä, erotti hänet. Napoleonin vallankaappaus toi hänet takaisin sotavoimiin, ja Napoleonin Italian-kampanjassa vuonna 1800 hän johti 20 000 miehen joukon Sveitsistä Italiaan vaikeakulkuisen Sankt Gotthardin solan yli ja osallistui Marengon taisteluun.[1][2]
Vuonna 1801 Napoleon nimitti hänet santarmien tarkastajaksi, ja keisariksi tultuaan Ranskan marsalkaksi. Vuonna 1805 Monceylle myönnettiin Kunnialegioonan suurristi ja vuonna 1808 Coneglianon herttuan arvonimi. Pyreneiden niemimaan sodan puhjettua Moncey lähetettiin Espanjaan armeijakunnan komentajaksi. Hän sai tunnustusta voittoisasta etenemisestä Valenciaan ja hän osallistui Napoleonin kampanjaan Ebrojoella ja Zaragozan toiseen piiritykseen vuonna 1809. Hän kieltäytyi palvelemasta Venäjän sotaretkellä ja tunnettiin Napoleonin sotasuunnitelmien vastustajana, eikä näin ollen osallistunut sotaretkiin vuosina 1812 ja 1813. Vuonna 1814 Moncey kuitenkin osallistui Pariisin ulkopuolella käytyyn taisteluun 30. maaliskuuta. Bourbon-restauraation aikana Moncey nimitettiin santarmien ylitarkastajaksi ja Ranskan pääriksi. Hän pysyi puolueettomana sadan päivän keisarikunnan aikana, koska tunsi uskollisuutta Ludvig XVIII:ta kohtaan, mutta Waterloon taistelun jälkeen häntä rangaistiin vangitsemisella ja marsalkan arvonimen menettämisellä, koska hän kieltäytyi osallistumasta marsalkka Michel Neyn oikeudenkäyntiin. Hänet otettiin takaisin virkaansa vuonna 1816. Monceyn viimeinen aktiivipalvelus oli armeijakunnan komentajana Espanjan kanssa käydyssä lyhyessä sodassa vuonna 1823.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Moncey, Bon-Adrien Jeannot de Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ a b c Moncey, Bon-Adrien Jeannot de Nordisk familjebok. 1913. Viitattu 9.4.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bon-Adrien Jeannot de Moncey Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
