Brasilian liikenne

Brasilian liikenne käsittelee Brasilian liikenneverkkoja ja niiden osuuksia kuljetuksista.

Kaikki Brasilian suuret asutuskeskukset on liitetty toisiinsa päällystettyjen teiden avulla, mutta pienemmät tiet ovat usein päällystämättömiä. Rautateitä on lähinnä São Paulossa ja Rio de Janeirossa, muualla ne ovat lähinnä malmeja kuljettavia tavaraliikennerautateitä. Monille pohjoisille alueille pääsee vain lentäen tai vesitse.^[1] Mitä pidemmälle pohjoiseen ja luoteeseen sisämaahan mennään, sitä harvemmaksi tieverkko muuttuu. Sisämaan liikenneolojen kehittämisen suurimmat ongelmat ovat ilmasto-olosuhteet ja trooppinen kasvillisuus.^[2]

Koska teitä ja rautateitä on harvassa, lentoliikenne on tärkeä liikennemuoto syrjäisillä alueilla: lentokenttiä löytyy lähes jokaisesta kaupungista ja pienissäkin kylissä on korpikenttiä. Useimmat kansainväliset lennot lähtevät silti Rio de Janeirosta tai São Paulosta.^[1]

Brasilian rautatiet ovat pääosin liittovaltion omistuksessa. Suurin osa niistä sijaitsee alueella, joka ulottuu 500 kilometrin päähän rannikosta. Rautateiden merkitys ei ole kovin suuri, koska niillä on pieni kuljetuskyky, kalusto on huonoa ja osittain vanhentunutta, ja koska raideleveydet vaihtelevat. Mitä pidemmälle pohjoiseen ja luoteeseen sisämaahan mennään, sitä harvemmaksi tieverkko muuttuu. Sisämaan liikenneolojen kehittämisen suurimmat ongelmat ovat ilmasto-olosuhteet ja trooppinen kasvillisuus.^[2] Brasilian rautatieverkon pituus on 29 412 kilometriä.^[3]

Brasiliassa on 1 724 929 kilometrin pituinen tieverkko. Autoja on 23 miljoonaa, eli auto on vain 140 ihmisellä tuhannesta.^[3] Monet tiet ovat kestopäällystämättömiä, erityisesti sisämaassa, joten ne ovat ajokelvottomia sadeaikana. Tärkeimmät valtatiet ovat Rio de Janeirosta ja São Paulosta lähtevät, sekä eri suunnista maan pääkaupunkiin Brasíliaan tulevat tiet. Amazonian alueen läpi kulkeva ”Transamazonica”-tie on tärkeä Amazonian hyväksikäytön takia. Se on 5 000 kilometriä pitkä ja kulkee Amazonjoen eteläpuolella Atlantin rannalta Recifestä Perun rajalle. Tie ylittää Itaitubassa pohjois-eteläsuuntaisen tien, joka yhdistää Santarémin ja Cuiabán. Molempien teiden on tarkoitus auttaa muuttoliikettä Parán ja Maranhãon alueille.^[2]

Brasilian rannikkoliikenteellä on suuri kauppalaivasto, myös Amazonjoki on kulkukelpoinen suurimman osan pituudestaan.^[1]

Brasiliassa on yhteensä yli 35 000 kilometriä purjehduskelpoisia jokia, mutta niitä käytetään vain osittain liikenteen hyödyksi, koska monet joista kulkevat asuttamattomilla alueilla, ja koska haarat ja kosket haittaavat laivojen liikennettä. Amazonjoella laivaliikenne on tärkein liikennemuoto, koska sademetsän takia alueella on vähän maanteitä. Brasilian tärkeimmät satamat ovat Rio de Janeiron ja Santosin satamat, mutta Vitórian ja Tuverãon malmisatamatkin ovat vilkkaita.^[2]

• Maailma tänään: Etelä-Amerikka. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6
• Maailmantieto 2: Belize - Etelä-Afrikka. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1905-9

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brasilian liikenne Wikimedia Commonsissa