Chris Weidman

Chris Weidman
Weidman punnituksessa kesäkuussa 2011
Henkilötiedot
Syntynyt	17. kesäkuuta 1984 (ikä 40) Baldwin, New York
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi	The All American
Aktiivisena	2009–
Pituus	188 cm
Paino	84 kg
Painoluokka	keskisarja (2009–) alempi raskassarja (2019)
Kätisyys	oikea
Taistelutyyli	vapaapaini, nyrkkeily, brasilialainen jujutsu[1]
Seura	Serra-Longo Fight Team
Tilastot
Ottelut	20
Voitot	15
– tyrmäyksellä	6
– luovutuksella	4
– päätöksellä	5
Tappiot	5
– tyrmäyksellä	5
Aiheesta muualla
chrisweidman.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Chris Weidman (s. 17. kesäkuuta 1984 Baldwin, New York) on yhdysvaltalainen vapaaottelija ja UFC:n entinen keskisarjan mestari. Ennen vapaaottelu-uraansa Weidman oli yksi Yhdysvaltain parhaista yliopistopainijoista. Hän opiskeli Hofstran yliopistossa.

Weidman aloitti vapaaottelu-uransa Ring of Combat -promootiossa, jossa hänen ensimmäinen ottelu käytiin 20. helmikuuta 2009. Weidman voitti ensimmäisen ottelunsa Reubem Lopesia vastaan kimuralla ensimmäisessä erässä.^[2] Huhtikuussa hän otteli toisen kamppailunsa Mike Stewartia vastaan, jonka Weidman voitti ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä lyönnein.

Jo kolmannessa ottelussaan Weidman pääsi ottelemaan Ring of Combatin keskisarjan mestaruudesta. Hallitseva mestari Uriah Hall oli vasta voittanut tuolloin vapaana olleen mestaruuden ja oli määrä puolustaa sitä ensimmäistä kertaa Weidmania vastaan. 24. syyskuuta 2010 käyty kamppailu päättyi ensimmäisessä erässä Weidmanin voittoon teknisellä tyrmäyksellä.

3. joulukuuta 2010 Weidman puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran Valdir Araújoa vastaan. Weidman voitti kolmieräisen kamppailun tuomuoriäänin. Mestaruuden jälkeen Weidman sai useita tarjouksia eri vapaaotteluorganisaatioilta ja oli aluksi lähimpänä allekirjoittaa sopimuksen Bellatorin kanssa, mutta epäselvien sopimusehtojen vuoksi Weidman ei suostunut sopimukseen.^[3] Hän sai sitä vastoin sen jälkeen tarjouksen UFC:ltä.

Weidman otteli ensi kerran UFC:ssä 3. maaliskuuta 2011 Alessio Sakaraa vastaan, korvattuaan loukkaantuneen Rafael Natalin. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Toisessa ottelussa Weidman voitti Jesse Bongfeldtin ensimmäisessä erässä giljotiinikuristuksella. Hänet palkittiin suorituksestaan Illan luovutus bonuksella. Marraskuussa 2011 Weidman kohtasi Tom Lawlorin, jonka hän voitti myös kuristuksella ensimmäisessä erässä.

2012 Weidman kohtasi Demian Maian tammikuussa ja voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 30–27, 29–28). Heinäkuussa hän kohtasi vuoden toisessa ottelussaan Mark Muñozin, jonka Weidman voitti tyrmäyksellä toisessa erässä kyynärpää lyönnein. Voitto palkittiin myös Illan tyrmäys bonuksella.

Weidman oli lähes vuoden poissa ottelemisesta loukkaantumisten ja Hurrikaani Sandyn vuoksi. 6. heinäkuuta 2013 hän kohtasi Anderson Silvan keskisarjan mestaruudesta UFC 162 -tapahtumassa MGM Grand Garden Arenalla. Weidman päätti Silvan noin seitsemän vuotta kestäneen mestaruuskauden tyrmäyksellä toisessa erässä, kun Weidman yllätti Silvan pelleilemässä ja löi hänet maihin. Weidman uransa kymmennenessä vapaaottelussaan UFC:n keskisarjan mestaruuden. Se oli samalla hänen kuudes ottelu UFC:ssä. Weidman palkittiin myös Illan tyrmäys bonuksella, joka oli hänen toinen.

Heinäkuussa 2013 UFC:n puheenjohtaja Dana White ilmoitti Weidmanin ja Silvan välisen uusintaottelun käytävän UFC 168 -tapahtumassa joulukuussa 2013. Silva oli edellisen ottelun tapaan vedonlyönnin suosikki. Toisin kuin ensimmäisessä kohtaamisessa tällä kertaa Silva ei ryhtynyt pelleilemään, Weidman onnistui kuitenkin pudottamaan Silvan kertaalleen ensimmäisessä erässä. Ratkaisu tapahtui toisessa erässä, kun Weidman torjui Silvan alapotkun polvellaan, jonka myötä Silvan pohjeluu ja sääriluu menivät poikki. Tuomarina ollut Herb Dean päätti kamppailun saman tien ja Weidman julistettiin voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä.

Weidman puolusti mestaruuttaan toisen kerran toista brasilialaista Lyoto Machida vastaan, joka oli siirtynyt keskisarjaan noin vuotta aikaisemmin. Kamppailu käytiin UFC 175 -tapahtumassa heinäkuussa 2014. Weidman onnistui puolustamaan mestaruuttaan voitettuaan kamppailun tuomariäänin (49-45, 48-47, 49-46). Ottelu palkittiin myös Illan kamppailu bonuksella.

Kolmannen kerran Weidman puolusti mestaruuttaan jälleen brasilialaista vastaan Vitor Belfortia, joka oli otellut edellisen kerran keskisarjan mestaruudesta 2011 Anderson Silvaa vastaan. Weidman kohtasi Belfortin toukokuussa 2015 ja voitti kamppailun ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Weidman palkittiin ottelun jälkeen Illan suoritus bonuksella.

Weidman menetti mestaruutensa joulukuun 2015 UFC 194 -tapahtumassa entiselle Strikeforce-mestarille Luke Rockholdille^[4]. Weidman tyrmättiin ottelun neljännessä erässä, kun Rockhold onnistui kaatamaan hänet mattoon epäonnistuneen potkun jälkeen ja sai lyönnein voiton teknisellä tyrmäyksellä. Weidman kärsi näin vapaaottelu-uransa ensimmäisen tappion^[5]. Kaksikon välinen ottelu palkittiin Illan kamppailu -bonuksella.

Weidmanin oli määrä kohdata Rockhold uusintaottelussa kesäkuussa 2016 UFC 199 -tapahtumassa, mutta joutui jättämään kamppailun väliin toukokuussa sattuneen välilevynpullistuman vuoksi.^[6] Syyskuussa 2016 Weidman allekirjoitti kuuden ottelun sopimuksen UFC:n kanssa ja kohtasi marraskuussa 2016 olympiatason painijan Yoel Romeron, joka oli voittanut kaikki seitsemän kamppailua UFC:ssä. Weidman hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä Romeron osuttua häntä hyppypolvipotkulla päähän kolmannen erän alussa.

Weidmanin tappioputki sai jatkoa, kun hän kohtasi Gegard Mousasin huhtikuussa 2017. Mousasi osui polvella Weidmania päähän kahdesti toisessa erässä, kun Weidmanin kädet olivat lähellä mattoa. Tuomari keskeytti kamppailun luultuaan jälkimmäisen osuman olleen laiton. Weidman annettiin toipua, mutta tuomarin katsottua sillä välin uusintana tapahtumaa videolta osuma katsottiin olevan laillinen. Lääkärit eivät antaneet Weidmanin jatkaa kamppailua ja Mousasi julistettiin voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä. Heinäkuussa 2017 Weidman kohtasi Kelvin Gastelumin UFC on Fox: Weidman vs. Gastelum -tapahtumassa. Hän onnistui katkaisemaan kolmen ottelun tappioputkensa voittamalla Gastelumin käsitriangelikuristuksella kolmannessa erässä.^[7]

Weidman kohtasi seuraavaksi Ronaldo Souzan, joka korvasi hänen alkuperäisen vastustajan Luke Rockholdin.^[8] Ottelu käytiin UFC 230 -tapahtumassa, jossa Weidman hävisi kamppailun tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Kaksikon välinen ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella.^[9]

Kesäkuussa 2019 Weidman ilmoitti siirtyvänsä painoluokkaa ylemmäksi alempaan raskaaseensarjaan vedoten useiden leikkausten vuoksi painonpudotuksen ollen liian vaikeaa keskisarjaan ja haluavansa uuden haasteen.^[10] Lokakuussa hän kohtasi Dominick Reyesin, joka oli voittanut urallaan kaikki 11 ottelua. Ottelu käytiin UFC on ESPN: Reyes vs. Weidman -tapahtumassa, jossa Weidman hävisi tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa.^[11]

Weidman siirtyi takaisin keskisarjaan ja oli tehdä paluun toukokuussa 2020, mutta UFC Fight Night: Hermansson vs. Weidman -tapahtuma peruttiin. Hän kohtasi sittemmin elokuussa Omari Akhmedovin, joka oli ollut voittamaton viimeisen kuuden ottelun verran. Weidman voitti kamppailun tuomariäänin (29–27, 29–27, 29–28).

NCAA

• NCAA Division I All-American mestaruus (2006, 2007)
• NCAA Division I 197 lb: 6. sija Hofstra yliopistossa (2006)
• NCAA Division I 197 lb: 3. sija Hofstra yliopistossa (2007)

NJCAA

• NJCAA All-American Team (kahdesti)

UFC

• Keskisarjan mestaruus (kerran, puolusti kolmesti)
• Illan kamppailu (kahdesti)
• Illan tyrmäys (kahdesti)
• Illan suoritus (kerran)
• Illan luovutus (kerran)

UFC:n keskisarjan mestarit

2000-vuosikymmen: Dave Menne (2001–2002) Murilo Bustamante (2002) Evan Tanner (2005) Rich Franklin (2005–2006) Anderson Silva (2006–2013)

2010-luku: Chris Weidman (2013–2015) Luke Rockhold (2015–2016) Michael Bisping (2016–2017) Georges St. Pierre (2017) Robert Whittaker (2017–2019) Israel Adesanya (2019–)

Auktoriteettitunnisteet Europeana