Eurooppalainen kansalaisaloite

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eurooppalainen kansalaisaloite on järjestelmä, jonka avulla kansalaiset voivat pyytää Euroopan komissiota tekemään lakiehdotuksen Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvassa asiassa. Kansalaisaloitteen eteneminen vaatii vähintään miljoona EU-kansalaista seitsemästä jäsenvaltiosta.[1] Kansalaisaloite on Lissabonin sopimuksen mukana tullut uudistus, jonka tarkoitus on lisätä Euroopan unionin demokraattisuutta.

Aloitteeseen täytyy saada allekirjoituksia vähintään neljäsosasta EU:n jäsenmaista eli tällä hetkellä seitsemästä (EU-maita on 27). Allekirjoitukset tulisi kerätä vuodessa ja komission tulisi käsitellä lakialoite kolmessa kuukaudessa. Komission ei ole pakko toteuttaa kansalaisaloitteessa ehdotettua lakialoitetta.[2]

Eurooppalaiset kansalaisaloitteet tulivat käyttöön 1. huhtikuuta 2012. Niistä ensimmäinen, EU:n vaihto-ohjelmia kehittämään pyrkivä Fraternité2020, rekisteröitiin 9. toukokuuta 2012. Vireillä on myös kansalaisaloite ydinvoiman ja uraanikaivostoiminnan kieltämisestä EU-alueella.

10 syyskuuta 2014 EU:n komissio esti kansalaisaloitteen EU:n ja Kanadan sekä EU:n ja Yhdysvaltojen välisten kauppaneuvotteluiden keskeyttämisestä.[3]

  1. Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. EU:n kansalaisaloitteesta sopimus 15.12.2010. EUROPA – Euroopan unionin portaali. Viitattu 5.1.2011.
  3. Kansalaisaloite sensuroitiin: Arhinmäki ja Kyllönen vaativat Kataiselta selitystä Kansan Uutiset 15.9.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]