Fredrik V (Pfalz)

Fredrik V (saks. Friedrich V) ; (26. elokuuta 1596 Neumarkt in der Oberpfalz – 29. marraskuuta 1632 Mainz) oli vuosina 1610–1623 Pfalzin vaaliruhtinas ja vuosina 1619–1620 Böömin kuningas nimellä Fredrik I.^[1]

Koska Fredrikin kuninkuus kesti vain yhden vuoden^[2] (4. marraskuuta 1619 – 8. marraskuuta 1620^[1]), hän sai lisänimen talvikuningas.^[2]

Fredrik syntyi Deinschwangin metsästyslinnassa. Hän oli isänsä Fredrik IV:n seuraaja Pfalzin vaaliruhtinaana vuodesta 1610. Isältään hän peri myös johtoaseman evankelisessa unionissa.^[1]

Kolmikymmenvuotinen sota alkoi Böömin protestanttien kapinalla keisari Ferdinand II:ta vastaan. Syrjäytettyään Ferdinandin he tarjosivat Fredrikille Böömin kuninkaan kruunua vuonna 1619. Näin he tavoittelivat evankelisen unionin tukea kapinassaan keisaria vastaan. Fredrik otti kruunun vastaan luottaen saavansa tukea apeltaan Englannin kuningas Jaakko I:ltä ja evankeliselta unionilta. Jaakko kuitenkin vetäytyi tulevasta konfliktista, kuten teki evankelinen unionikin. Fredrik jäi yksin suurta keisaria vastaan.^[1]

Ferdinand löi Böömin protestantit Valkeavuoren taistelussa 8. marraskuuta 1620, ja kapina käytännöllisesti katsoen päättyi. Seuraavaksi keisarilliset armeijat tunkeutuivat Pfalziin, ja Fredrik joutui vuonna 1622 pakenemaan Hollantiin. Hän vietti elämänsä loppuvuodet maanpaossa. Keisari antoi vuonna 1623 Pfalzin ja vaaliruhtinaan tittelin Baijerin herttualle Maksimilian I:lle. Vaaliruhtinaan arvo ja Pfalz palautettiin Fredrikin pojalle Kaarle I Ludvigille vuonna 1648 Westfalenin rauhassa.^[1]