Fritjof Capra

Fritjof Capra (s. 1. helmikuuta 1939 Wien) on itävaltalaissyntyinen yhdysvaltalainen fyysikko, joka 1980-luvun kirjoituksissaan yritti yhdistää nykyaikaista fysiikkaa ja itämaista uskontoa. Capra on tutkinut hiukkasfysiikkaa ja systeemiteoriaa. Capra on sekä buddhalainen että katolinen kristitty.

Hänen tunnetuimpia teoksiaan oli Fysiikka ja tao (1975), jossa hän pyrki vetämään yhtäläisyyksiä itämaisen ajattelun ja hiukkasfysiikan välille. Capra nojautui 1960-luvulla kehitettyyn ”kengännauhamallina” tunnettuun fysiikan hiukkaskuvaukseen, joka hylättiin pian keksimisensä jälkeen. Capra julisti, että ”länsimainen, mekanistinen” kuva luonnon peruspalikoista oli hylättävä. Hänen esittämistään ja niitä lähellä olevista opeista on käytetty nimitystä kvanttimystiikka.

Capraa on kritisoitu hänen oman lausumansa pohjalta, jonka mukaan fysiikka ei tarvitse mystisyyttä eikä mystisyys fysiikkaa, mutta ihminen tarvitsee molempia.^[1] Kriitikoiden mielestä mystinen kokemus selittyy psykologialla eikä kytkeydy fysiikkaan. Vanhan ajan kiinalaiset ja intialaiset eivät tienneet nykyfysiikasta mitään. Joitain yhteisiä nimittäjiä fysiikan ja muun maailman olioilla voi olla, esimerkiksi syntyminen ja katoaminen kuuluu kaikkeen olevaiseen tai suureen osaan olevaisesta. Vuonna 1982 Capran lausuman mukaan fysiikan kehitys 1970-luvulla ja 1980-luvulla ei ollut kumonnut hänne teoriaansa. Capran mukaan myöskään yksi nykyfysiikan suurimmista läpimurroista, kvanttiväridynamiikka ei ollut onnistunut teoria.

• Capra, Fritjof: Fysiikka ja tao: Tutkimus nykyajan fysiikan ja itämaisen mystiikan yhteneväisyyksistä. ((The tao of physics: An exploration of the parallels between modern physics and eastern mysticism, 1975.) Suomentanut Mikko Kilpi. Uuden ajan ihminen 3) Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11581-9