Gajaali
| Gajaali | |
|---|---|
 Gajaali Bangladeshissa. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: | Naudat Bos |
| Laji: | frontalis |
Gajaali on gaurin kesy muoto. Oikeammin sitä voidaan pitää puolikesynä. Gajaali ja gauri eroteltiin aikanaan kokonaan omiksi lajeikseen (B. frontalis ja B. gaurus), mutta nykyisin ne luokitellaan samaan lajiin. Gajaali on jonkin verran gauria pienempi, mutta silti huomattavan suurikokoinen. Gajaalit elävät tavallisesti puolikesyinä ihmisasutuksen lähellä osissa Intiaa, Bangladeshia, Myanmaria ja Kiinaa. Niitä käytetään esimerkiksi vetojuhtina ja ne ovat tärkeä lihan lähde.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gajaalia (B. frontalis) ja gauria (B. gaurus) on aikanaan pidetty kokonaan omina lajeinaan, mutta nykyisin ne luokitellaan osaksi yhtä ja samaa lajia.[1] Joissain yhteyksissä se määritellään gaurin alalajiksi B. g. frontalis.[2] Gajaali voi risteytyä gaurin, bantengin, jakin ja tavallisen naudan kanssa. Naudan kanssa gajaalin risteymät, niin urokset kuin naaraatkin, ovat myös itsessään vielä lisääntymiskykyisiä, toisin kuin monet muut eri nautaeläinten risteymät.[1]
Useilla eri kielillä gajaalia kutsutaan nimellä mithun.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gajaalit ovat pienempiä kuin gaurit, mutta silti huomattavan kookkaita. Urokset painavat 400–500 kiloa ja naaraat 350–400 kiloa. Ruumiilla on pituutta noin 250 cm. Säkäkorkeus on uroksilla 120-170 cm ja naarailla 70-100 cm. Gaureilla on harteillaan suuri kyttyrä, joka gajaaleilla on huomattavasti pienempi. Myös gajaalin jalat ovat suhteessa lyhyemmät. Naaraat ja urokset ovat tavallisesti väritykseltään mustanruskeita. Joillakin etenkin nautojen kanssa risteytyneillä gajaaleilla voi olla myös vaaleanruskea tai jopa valkoinen karvoitus. Vasikat ovat ruskeita. Jalkojen alempi puolisko on väritykseltään valkoinen tai kellertävä. Kaulassa kurkun alla on pieni heltta, joka naarailla on pienempi. Pää on suhteessa gauriin hieman lyhyempi ja leveämpi. Uroksilla ja naarailla on väriltään mustahtavat sarvet, jotka naarailla ovat hieman uroksia pienemmät. Sarvet kasvavat päästä miltei suoraan ulospäin, mutta ne kaartuvat hitaasti sisäänpäin.[1]
Levinneisyys ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gajaaleja esiintyy Intian Tripuran, Mizoramin, Assamin ja Arunachal Pradeshin osavaltioissa, Bangladeshissa Chittagong Hill Tractsin alueella, Myanmarissa Kachinin osavaltiossa ja Kiinassa Yunnanin maakunnassa.[1]
Gajaalit eivät ole kokonaan kesyjä, eikä niitä voida paimentaa esimerkiksi tavallisen nautakarjan tapaan. Kesyyntymisen aste saattaa vaihdella paikoittain. Ne elävät kuitenkin lähellä ihmisasutusta.[2] Paikoitelleen niiden annetaan laiduntaa täysin vapaasti metsissä.[1] Gajaalit tulevat kuitenkin kyliin nukkumaan yöksi. Niitä houkutellaan esimerkiksi suolalla, minkä lisäksi kylä tarjoaa suojaa petoeläimiltä, kuten tiikereiltä. Toisekseen gajaalit syövät etenkin ruohoja, joita luonnollisesti esiintyy metsäaukioilla. Ihmisten ottaessa alueita maatalouskäyttöön ruohoa esiintyy myös lähellä ihmisasutusta, joka houkuttelee gajaaleja. Loppujen lopuksi gajaalit menettävät ajan myötä pelkonsa ihmisiin.[2] Gajaaleja käytetään esimerkiksi vetojuhtina ja peltotöiden apuna. Lisäksi ne ovat tärkeä lihan lähde. Joidenkin heimojen keskuudessa gajaalit ovat toimineet myös tärkeinä uhrieläiminä.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gajaalien käyttäytyminen muuten voi muistuttaa paljolti villejä gaureja.[2] Ne elävät pienissä 8–11 yksilön laumoissa. Urokset voivat elää myös yksinään. Ravinnokseen gajaalit käyttävät ruohoja, puita ja pensaikkoja. Ne alkavat yleensä laiduntaa aamuisin, mutta vetäytyvät keskipäivän kuumuudessa esimerkiksi pienten lampien tai muiden veden lähteiden yhteyteen. Lisääntymiskaudella risteytyminen villien gaurien kanssa on paikoittain varsin yleistä.[1] Gajaalihärät päästävät villien gaurien tapaisia kovia ja matalia ääniä lisääntymiskutsuinaan.[2] Gajaalit synnyttävät vasikkansa tavallisesti monsuunikaudella tai syksyisin. Tiineys kestää 281-296 päivää ja vasikoita on yleensä vain yksi. Vasikka vieroitetaan emonsa maidosta 7-9 kuukauden ikäisenä ja sukukypsäksi se kasvaa 2–3 vuoden ikäisenä. Gajaali voi elää 30-vuotiaaksi.[1]
Gajaalien petoeläimiin kuuluvat tiikeri, leopardi ja vuorisusi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gajaali Wikimedia Commonsissa