Galitsia

Galitsia (ukr. Галичина, Halytšyna, puol. Galicja, rom. Galiția, ven. Галиция, Galitsija, saks. Galizien) on historiallinen maakunta nykyisen Ukrainan ja Puolan alueella.^[1] Ukrainasta siihen kuuluvat Itä-Galitsiassa eli aiemmalla Puna-Venäjällä^[2] olevat nykyiset Lvivin, Ivano-Frankivskin sekä Ternopilin alueet. Itä-Galitsian raja lounaassa on Karpaattien vuoristo.

Galitsia on osa historiallista Galitsian ja Volynian ruhtinaskuntaa. Myöhemmin se kuului Puolaan, mutta joutui 1700-luvulla Puolan jaoissa pääosin Itävallalle, jossa se muodosti oman hallintoalueen, Galitsian ja Lodomerian kuningaskunnan. Pienempiä osia aikaisemmasta Galitsiasta joutui myös Preussin kuningaskunnalle ja Venäjän keisarikunnalle.^[3]

Itävallan keisarikunnan osana Galitsian ja Lodomerian kuningaskunta sisälsi myös nykyisen Puolan kaakkoislueita, jotka katsottiin kuuluvan Länsi-Galitsiaan. Galitsian pääkaupunki oli Lviv.

Pääosa Galitsiaa siirtyi Puolalta Itävallalle Puolan ensimmäisessä jaossa 1772. Kun valtakunta vuonna 1867 muodostettiin Itävalta-Unkarin keisarikunnaksi, Galitsia jäi erityisenä hallintoalueena kuulumaan Itävaltaan. Vuodesta 1873 lähtien sillä oli edustus Itävallan 1873 perustetuilla 498-jäsenisillä valtiopäivillä (Reichsrat). Viidellätoista kruununmaan maakuntapäivillä (Landstag) oli oikeus lähettää edustajansa valtiopäiville. Maakuntapäivillä olivat aluksi edustettuina ylempi ja alempi aatelisto, papisto ja kaupunkien porvaristo. Vuonna 1895 maakuntapäivien edustajiin lisättiin viides ryhmä, työväestö ja talonpojat.

Vuonna 1907 luovuttiin maakuntapäivien oikeudesta nimittää valtiopäiväedustajat ja siirryttiin yleiseen, vaikkakin epäyhtäläiseen äänioikeuteen. Tämä seurauksena Itävallan valtiopäivillä slaavit saivat enemmistön ja erityisesti tšekkien aktiivisen osallistumisen vuoksi kansalliset näkökohdat korostuivat, koska yhä useammat kansallisuudet pyrkivät saavuttamaan samantapaisen aseman kuin Unkarillakin oli. Galitsiassa Länsi-Galitsian nopeammin teollistuneiden kaupunkien vaikutuksesta puolalaiset alkoivat saada uudistuksen vuoksi lisää vaikutusvaltaa maakuntapäivillä ja Itä-Galitsian ukrainalaisen maaseudun merkitys heikkeni.

Keisari Frans Joosef alkoi vuodesta 1909 hallita valtakuntaa valtiopäivistä riippumatta hallitsijan asetuksin. Vuonna 1914 hän lakkautti Reichsratin kokonaan. Noihin aikoihin, ensimmäisen maailmansodan edellä ja sen aikana, Venäjä pyrki edistämään panslavistista ideologiaa, joka suuntautui etenkin Itävalta-Unkaria vastaan. Galitsiassa se vetosi erityisesti ukrainalaisiin, mutta ei maakunnan puolalaisiin, joka Puolan jakojen vuoksi suhtautui kielteisesti myös Venäjään ja Preussiin. Vuonna 1914 Itävallan keisari Franz-Josef hajotutti Reichsratin.

Vuoden 1895 maakuntapäiväuudistuksen aikoihin perustettiin Puolalainen kansanpuolue ajamaan lähinnä talonpoikien ja maaseudun asiaa. Vuonna 1892 perustettiin Ignacy Daszyńskin johdolla Galitsian sosialidemokraattinen puolue. Vuonna 1897 ukrainalaiset erosivat siitä ja perustivat oman sosialidemokraattisen puolueensa. Galitsian sosialidemokraattiseen puolueeseen jääneet puolalaiset puolestaan liittyivät Itävallan hallitseman Puolan koko alueella toimineeseen Puolan sosialidemokraattiseen puolueeseen.

Puolalaisten keskuudessa laajalti kannatettu, mutta kielletty Puolan kansallisdemokraattinen puolue perusti vuonna 1904 alaorganisaation Galitsiaan. Vuosina 1908–1911 perustettiin maanalaisia Itävallan vastaisia sotilaallisia järjestöjä, kuten Aktiivisen taistelun liitto. Vuonna 1912 puolueet perustivat Itsenäisyyspuolueiden liiton, joka Itävallan viranomaisille selitti pyrkivänsä vain Venäjän hallussa olevan Puolan osien itsenäisyyteen.

Itsenäinen Länsi-Ukrainan kansantasavalta julistettiin perustetuksi 1. marraskuuta 1918 Lvivissä. Se käsitti Galitsian lisäksi myös Transkarpatian ja Bukovinan. Se joutui välittömästi sotaan ententen kannattamia puolalaisia vastaan Galitsiasta sekä Romaniaa vastaan Bukovinasta. Asemiensa vahvistamiseksi Länsi-Ukrainan kansantasavalta solmi 1919 liiton Ukrainan kansantasavallan kanssa, joka kuitenkin pyrki rauhaan Puolan kanssa luovuttamalla Galitsian ja muun Länsi-Ukrainan Puolalle käydäkseen paremmin länsiliittoutuneiden tuella sotaa Neuvosto-Venäjää ja Etelä-Venäjän valkoista armeijaa vastaan. Neuvosto-Venäjän ja Puolan vuonna 1921 solmiman Riian rauhansopimuksen mukaisesti koko Galitsia tuli kuulumaan Puolaan.

Vuosia Pilsudskin vallankaappauksen jälkeen Puolan hallitukset alkoivat puolalaistaa ukrainalaista Galitsiaa.

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat keskenään Puolan ja myös Galitsian. Sen Neuvostoliittoon liitetty osa jäi pääpiirteissään sodan jälkeenkin kuulumaan Neuvostoliittoon ja Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan, mutta natsi-Saksan miehittämä osa palautettiin sodan jälkeen uudestaan itsenäistyneelle Puolalle. Näin myös Lvivin kaupunki siirtyi Puolalta Neuvosto-Ukrainaan ja sittemmin osaksi itsenäistynyttä Ukrainaa. Kaupungin puolalaiset asukkaat siirrettiin nyky-Puolaan sodan päätyttyä.^lähde?

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Jewish Galicia & Bukovina (Arkistoitu – Internet Archive). Haifan yliopisto. Viitattu 21.3.2014. (englanniksi)
• Halychyna.org (Arkistoitu – Internet Archive) (ukrainaksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Galitsia Wikimedia Commonsissa