Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Harry Potter and the Deathly Hallows
Alkuperäisteos
Kirjailija	J. K. Rowling
Kieli	englanti
Genre	fantasia, lasten- ja nuortenkirjallisuus
Julkaistu	2007
Sivumäärä	607,[1] 784[2]
Suomennos
Suomentaja	Jaana Kapari-Jatta
Kansitaiteilija	Mika Launis
Kustantaja	Tammi
Julkaistu	2008
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	828[3]
ISBN	978-951-31-4004-5
Sarja: Harry Potter
Edeltävä	Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Harry Potter ja kuoleman varjelukset (engl. Harry Potter and the Deathly Hallows) on brittiläisen kirjailijan J. K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -kirjasarjan seitsemäs ja viimeinen osa. Se ilmestyi 21. heinäkuuta 2007 päättäen sarjan, joka alkoi vuonna 1997 kirjan Harry Potter ja viisasten kivi julkaisemisen myötä. Romaani jatkaa sarjan tarinaa siitä mihin Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2005) jäi, ja huipentuu viimeiseen kohtaamiseen Harry Potterin ja lordi Voldemortin välillä.

Rowling julkisti kirjan lopullisen nimen kotisivuillaan 21. joulukuuta 2006. Nimi paljastettiin hirsipuupelin ratkaisuna. Kirjailijan kustantaja Bloomsbury Publishing vahvisti nimen oikeaksi vielä samana päivänä. Vuonna 2007 Rowlingin kotisivuilla ilmoitettiin myös kirjan julkaisupäivä, 21. heinäkuuta 2007.^[4] Kirjan englanninkielisen version kansivaihtoehdot julkistettiin 28. maaliskuuta vuonna 2007.^[2] Jaana Kapari-Jatan suomennos ilmestyi 7. maaliskuuta 2008. Kirjan suomenkielinen nimi paljastettiin 13. syyskuuta 2007. Kuten aiemmatkin Potter-kirjat, kirjan kustansi Tammi ja kansikuvan teki Mika Launis.^[5]

Kirjasarjassa seurataan päähenkilö Harry Potteria, joka kamppailee kuuluisuutensa ja normaalien teini-iän vaikeuksien kanssa. Kun Harry oli vauva, lordi Voldemort, mahtava paha velho, murhasi Harryn vanhemmat, mutta katosi yritettyään surmata Harryn. Harry, josta tuli äkillisesti kuuluisa, annettiin hänen jästisukulaidensa (ei-taikovien), Petunia-tädin ja Vernon-sedän, hoitoon.

Viisasten kivessä, 11-vuotias Harry astuu taas taikamaailmaan ja alkaa opiskella Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Hän ystävystyy siellä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa. Hän tapaa myös koulun rehtorin, Albus Dumbledoren, ja professori Severus Kalkaroksen, joka inhoaa häntä. Harry kohtaa koulussa Voldemortin useaan kertaan, kun tämä yrittää päästä takaisin ruumiilliseen muotoon. Liekehtivässä pikarissa, Harry joutuu kilpailemaan vaarallisissa Kolmivelhoturnajaisissa. Turnajaisten päätteeksi, Harry todistaa Voldemortin paluun täysiin voimiinsa. Feeniksin killassa, Harry ja hänen ystävänsä taistelevat kuolonsyöjiä, Voldemortin kannattajia, vastaan ja päihittävät heidät täpärästi. Puoliverisessä prinssissä, Harry saa tietää, että Voldemort on luonut kuusi ”hirnyrkkiä” tullakseen kuolemattomaksi. Hirnyrkki on yksilön sielun palanen sullottuna johonkin esineeseen, jotta kun ruumis kuolee, osa sielua jää jäljelle, ja tämä voidaan elvyttää. Kuitenkin hirnyrkin luojan ruumiin tuhoutuessa, tämä joutuu elämään puolielämää ilman aineellista ruumista. Kaksi hirnyrkkiä on jo tuhottu; yhden tuhosi Harry Salaisuuksien kammion tapahtumien aikana, ja toisen Dumbledore hieman ennen Puoliverisen prinssin tapahtumia. Kun Dumbledore palaa retkeltä erään hirnyrkin löytämiseksi, Kalkaros, entinen kuolonsyöjä, murhaa hänet. Harry oli epäillyt Kalkaroksen pysyneen salaa uskollisena Voldemortille. Kirjan lopussa, Harry päättää jättää koulun kesken, löytää ja tuhota loput hirnyrkit, sekä kukistaa Voldemortin lopullisesti.

Voldemort saa lisää kannattajia ja valtaa Dumbledoren kuoltua. Harry täyttää pian seitsemäntoista vuotta, jolloin suoja, joka hänellä tätinsä ja setänsä talossa on, murtuu. Ennen sitä Feeniksin killan jäsenet siirtävät Harryn Kotikoloon käyttäen monijuomalientä esiintyäkseen Harryna, jotta mahdolliset hyökkäävät kuolonsyöjät hämmentyisivät. Kuolonsyöjät hyökkäävät välittömästi heidän lähdettyään Likusteritieltä; Villisilmä Vauhkomieli saa surmansa ja George Weasley menettää toisen korvansa, mutta muut selviävät hengissä Kotikoloon. Ron ja Hermione päättävät tulla Harryn mukaan Dumbledoren aloittamalle tehtävälle: etsiä ja tuhota Voldemortin loput neljä hirnyrkkiä. Heillä on hyvin vähän tietoa jäljellä olevista hirnyrkeistä paitsi että yksi niistä on Salazar Luihuisen kerran omistama medaljonki, toinen Helga Puuskupuhin kerran omistama kuppi, kolmas liittyy jotenkin Rowena Korpinkynteen, ja neljäs on Nagini, Voldemortin käärme. Esineiden olinpaikasta ei ole tietoa, mutta Naginin oletetaan olevan Voldemortin kanssa. Ennen lähtöään, he osallistuvat Ronin Bill-veljen ja Fleur Delacourin häihin. Taikaministeriö joutuu kuolonsyöjien valtaan ja hääjuhla joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Harry, Ron ja Hermione pakenevat täpärästi.

Kolmikko pakenee Lontooseen Kalmanhanaukio 12:ta, joka on Sirius Mustan perheen talo, missä he kuulevat kotitonttu Oljolta, että Luihuisen medaljonki, jonka Siriuksen veli Regulus kerran varasti, on nyt Dolores Pimennon hallussa. He soluttautuvat Taikaministeriöön ja varastavat medaljongin takaisin, mutta heillä ei ole mitään keinoa millä tuhota se. Medaljongin pahan vaikutuksen alaisena ja jatkuvan pakomatkan kuormittamana, Ron jättää muut. Harryn ja Hermionen jatkaessa tehtävää, he saavat tietää lisää Dumbledoren menneisyydestä, kuten Dumbledoren siskon mielisairaudesta ja kuolemasta, ja hänen yhteydestään pahaan velhoon Grindelwaldiin. Harry ja Hermione matkaavat Godrickin notkoon, Harryn syntymäpaikkaan ja paikkaan, jossa hänen vanhempansa saivat surmansa. He tapaavat vanhan historioitsijan Bathilda Bagshotin, joka paljastuu valeasuiseksi Naginiksi. Käärmeen hyökätessä, Harry ja Hermione pakenevat Deanin metsään. Metsässä salaperäinen hopea naarashirvi, joka vaikuttaa olevan suojelius, johdattaa Harryn jäiselle lammelle, missä Godrick Rohkelikon miekka, yksi niistä harvoista esineistä joilla voi tuhota hirnyrkin, makaa lammen pohjassa. Kun Harry yrittää noutaa miekkaa lammesta, hänen kaulassaan roikkuva hirnyrkki yrittää tappaa hänet. Ron palaa ja pelastaa Harryn sekä käyttää miekkaa medajongin tuhoamiseen. Kolmikon jatkaessa hirnyrkkien etsintää, he kohtaavat toistuvasti oudon symbolin, jonka omalaatuinen velho Ksenofilius Lovekiva kertoo edustavan myyttisiä kuoleman varjeluksia. Varjelukset ovat kolme pyhää esinettä: seljasauva, lyömätön taikasauva; elpymyskivi, jolla kykenee kutsumaan kuolleita elävien maailmaan; ja pettämätön näkymättömyysviitta. Harry saa tietää Voldemortin etsivän seljasauvaa, tunnistaa elpymyskiven Dumbledoren tuhoamasta hirnyrkistä, ja tajuaa että hänen oma näkymättömyysviittaansa on sama kuin tarinassa mainittu viitta, mutta on tietämätön varjelusten merkittävyydestä.

Kolmikko joutuu vangituksi ja heidät viedään Malfoyn kartanoon, missä Bellatrix Lestrange kiduttaa Hermionea. Harry ja Ron viedään kellariin, mistä he löytävät Luna Lovekivan, Ollivanderin, Dean Thomasin ja Lujahaan. Ennen kuin Voldemort pääsee paikalle, Dobby ilmestyy ja pelastaa heidät, ja koko ryhmä pakenee Simpukkamökkiin, Billin ja Fleurin kotiin, mutta Dobby saa surmansa. Harry tajuaa, että varjelukset saattavat olla ratkaisu Kuoleman päihittämiseen, ja tietää Voldemortin anastaneen seljasauvan Dumbledoren hautaholvista, mutta päättää keskittyä hirnyrkkien löytämiseen varjelusten sijaan. Lujahaka kertoo heille, että Helga Puushkupuhin kuppi, yksi hirnyrkeistä, on Bellatrixin holvissa Irvetassa. Lujahaan avulla he murtautuvat pankkiholviin, noutavat kupin ja pakenevat lohikäärmeen selässä, mutta Lujahaka varastaa miekan ja pakenee omin avuin. Harry saa tietää yhteytensä kautta Voldemortin mieleen, että yksi hirnyrkeistä on kätkettynä Tylypahkaan, joka on nyt Severus Kalkaroksen hallussa. Harry, Ron ja Hermione pääsevät kouluun Tylyahon kylän kautta ja, muiden opettajien avustamana, kohtaavat Kalkaroksen, joka pakenee. Sitten he tuhoavat kupin basiliskin hampaalla, jonka Ron ja Hermione noutivat salaisuuksien kammiosta, ja yrittävät löytää seuraavan hirnyrkin, Rowena Korpinkynnen diadeemin. Samalla Voldemort ja hänen kannattajansa hyökkäävät linnaan. Monet koulun oppilaat, opettajat ja Feeniksin killan jäsenet puolustavat koulua hyökkääjiltä, samalla kun Harry, Ron ja Hermione menevät tarvehuoneeseen, jonne diadeemi on kätketty. He kohtaavat siellä Draco Malfoyn, Gregory Goylen ja Vincent Grabben. Seurauksena on taistelu, jonka aikana Grabbe käyttää pirunpalo-loitsua yrittäessään surmata Harryn, Ronin ja Hermionen, mutta ei pysty hallitsemaan loitsua, joka tuhoaa diadeemin ja tappaa Grabben. Harry, Ron ja Hermione pelastavat Malfoyn ja Goylen parin vanhan luudan selässä. Samalla muutama merkittävä hahmo saa surmansa taistelussa Voldemortin joukkoja vastaan, mukaan lukien Remus Lupin, Nymfadora Tonks ja Fred Weasley.

Voldemort on kykenemätön käyttämään seljasauvaa sen täydellä potentiaalilla, ja uskoen että Severus Kalkaroksesta tuli sen herra tämän tapettua Dumbledoren, Voldemort murhaa Kalkaroksen tullakseen itse sen herraksi. Kuolemaisillaan, Kalkaros antaa Harrylle osan vanhoista muistoistaan, jotka Harry katsoo käyttämällä ajatuseulaa rehtorin kansliassa. Hän saa tietää Kalkaroksen todellisista motivaatioista: Kalkaroksen uskollisuus Dumbledorea kohtaan ei koskaan häilynyt, häntä motivoi rakkaus Harryn äitiä kohtaan, jonka Voldemort surmasi, ja Dumbledoren murha oli tämän oma käsky, sillä Dumbledore oli jo kuolemassa. Harry saa myös tietää, että Voldemort teki Harrysta tahattomasti seitsemännen hirnyrkin, kun Voldemort yritti tappaa hänet vauvana, ja että Harryn täytyy kuolla Voldemortin käsissä, jotta Voldemort saataisiin kukistettua.

Harry päättää kohdata Voldemortin, joka odottaa häntä Kielletyssä metsässä, yksin. Hän hiipii ulos linnasta ja käytettyään elpymyskiveä tuodakseen rakkaansa hetkeksi luokseen, antautuu Voldemortille. Voldemort loihtii tappokirouksen ja näennäisesti tappaa Harryn. Harry herää paikasta, joka muistuttaa King’s Crossin asemaa, paikkaa, joka yhdistää jästi- ja taikamaailman, sillä Harry on elämän ja kuoleman välisessä paikassa. Tässä tilassa, Dumbledoren henki selittää Harrylle, että kun Voldemort käytti Harryn verta päästäkseen täysiin voimiinsa, se suojasi Harrya kuolemiselta Voldemortin käsissä; kuitenkin Harryn sisässä ollut hirnyrkki on nyt tuhottu, ja Harry voi palata kehoonsa tappokirouksesta huolimatta. Dumbledore selittää myös, että Harrysta tuli todellinen kuoleman varjelusten herra, kun hän kohtasi Kuoleman eikä yrittänyt välttyä siltä tai voittaa sitä.

Harry palaa ruumiiseensa ja teeskentelee kuollutta, kun Voldemort marssii voitokkaasti linnaan hänen ruumiinsa kanssa. Kuitenkin, Harryn edellisten ohjeiden mukaisesti, Neville Longbottom surmaa Naginin, viimeisen hirnyrkin, Rohkelikon miekalla. Sitten Harry paljastaa olevansa yhä elossa ja taistelu jatkuu Molly Weasleyn surmatessa Bellatrix Lestrangen.

Harry ja Voldemort ryhtyvät viimeiseen kliimaksiseen kaksintaisteluun. Harry paljastaa, että koska hän antautui vapaaehtoisesti kuolemalle Voldemortin käsissä, hänen rakkaudenosoituksensa suojaisi taikamaailmaa Voldemortilta samalla tavoin, kuin Harryn äidin tekemä uhraus suojasi Harrya. Harry kertoo, että Kalkaros ei ollut uskollinen Voldemortille, murhannut Dumbledorea tai ollut seljasauvan herra. Sen sijaan, Draco Malfoy oli sen herra riistettyään Dumbledoren aseista, mutta koska Harry oli riistänyt Dracon aseista Malfoyn kartanossa, Harry on seljasauvan todellinen herra. Harry väittää, että sauva ei surmaa henkilöä, jolle se on uskollinen, edesauttaen hänen suojaansa. Kaksintaistelun aikana, Harry ei suostu käyttämään tappokirousta ja jopa kehottaa Voldemortia tuntemaan katumusta, mikä on yksi tunnettu tapa saattaa Voldemortin pirstoutunut sielu entiselleen. Voldemort kuolee, kun hänen oma tappokirouksensa kimpoaa Harryn aseistariisumisloitsusta takaisin; kuolonsyöjät on viimein kukistettu.

Sarjan viimeinen romaani päättyy lyhyeen epilogiin, joka sijoittuu 19 vuotta Voldemortin tuhon jälkeen. Harry ja Ginny Weasley ovat pari ja heillä on kolme lasta: James Sirius, Albus Severus ja Lily Luna. Ronilla ja Hermionella on kaksi lasta, Rose ja Hugo. Perheet tapaavat King’s Crossin asemalla, missä hermostunut Albus on lähdössä viettämään ensimmäistä vuotta Tylypahkassa. Harryn kummipoika, Teddy Lupin, löytyy suutelemassa Billin ja Fleur Weasleyn tytärtä Victoirea junavaunussa. Harry näkee Draco Malfoyn, tämän vaimon ja heidän poikansa Scorpiuksen. Neville Longbottom on nyt yrttitiedon professori Tylypahkassa ja on yhä väleissä Potterin ja Weasleyn perheiden kanssa. Harry lohduttaa Albusta, joka pelkää joutuvansa lajitelluksi Luihuiseen, ja kertoo, että toinen hänen kaimoistaan, Severus Kalkaros, oli Luihuinen ja urhein mies jonka Harry on tavannut. Hän lisää, että lajitteluhattu ottaa lajiteltavan valinnan huomioon, kuten se teki Harryn kanssa. Kirja päättyy sanoihin: ”Arpi ei ollut vaivannut Harrya yhdeksääntoista vuoteen. Kaikki oli hyvin.”

Kirja myi Yhdysvalloissa 8,3 miljoonaa kappaletta ensimmäisen vuorokauden aikana rikkoen näin edellisen kirjan Harry Potter ja puoliverinen prinssi 6,9 miljoonalla myydyllä kappaleella tekemän ennätyksen. ^[6]

Kirjaa myytiin vahingossa etukäteen noin viisi kappaletta Nurmeksessa sijaitsevassa S-market Porokylässä 19. heinäkuuta 2007. Kaupan mukaan syynä oli kesäsijaisen tietämättömyys.^[7]

DeepDiscount.com toimitti noin 1200 kirjaa yhdysvaltalaisille asiakkailleen etuajassa; jotkut tilaajat saivat sen jo 17. heinäkuuta 2007. Kustantaja sanoo aloittavansa oikeustoimet verkkokauppaa vastaan.^[8]

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ((Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta) Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4004-5

• Harry Potter -fanit sivuston sivu kirjasta
• Myllyoja, Markus: Fanit pääsivät viimein uuden Harry Potterin kimppuun Helsingin Sanomat. 20.7.2007. Arkistoitu alkuperäisestä 17.2.2008. Viitattu 20.7.2015.
• Lappalainen, Elina: Harry Potter and the Deathly Hallows Savon Sanomat. 23.7.2007. Arkistoitu alkuperäisestä 11.5.2008. Viitattu 20.7.2015.
• Ahola, Suvi: Modernin ajan suuri tarina ei ole liian suuri Helsingin Sanomat. 7.3.2008. Arkistoitu alkuperäisestä 16.5.2008. Viitattu 20.7.2015.
• Westman, Maija-Liisa: Harry Potter ja kuoleman varjelukset Keskisuomalainen. 8.3.2008. Viitattu 20.7.2015.
• Viertola, Mari: Uskollisuusloitsut koetuksella Turun Sanomat. 8.3.2008. Arkistoitu alkuperäisestä 2.1.2015. Viitattu 20.7.2015.