Hasis

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Hasis (arab. حشيش‎, ḥašīš) tarkoittaa päihdehampusta eroteltuja kannabinoidipitoisia hartsirauhasia, jotka puristetaan tavallisesti yhteen kiinteäksi kannabistuotteeksi. Päihteenä hasis vaikuttaa sinänsä kuten kannabiksen kukintokin, marihuana, mutta voi olla valmistustavastaan johtuen tuntuvasti vahvempaa. Hasiksen valmistaminen, hallussapito, myyminen sekä käyttäminen on Yhdistyneiden kansakuntien Huumausaineyleissopimuksen alla useimmissa maissa laitonta.

Hasista käytetään yleensä polttamalla sitä vesipiipussa, tai sekoitettuna tupakkaan. Huumeella on pitkät perinteet Himalajan läheisyydessä Nepalissa, Intian pohjoisosassa, ja Marokon sekä Libanonin tapaisissa Välimeren alueen maissa. Myös yleisemmässä islamilaisessa kulttuuripiirissä hasis-perinnettä riittää — khatin ohella — alkoholin ollen siinä uskonnollisesti kiellettyä.

Marokko on maailman suurin hasiksentuottaja noin kolmella miljoonalla vuotuisella kilollaan.

Katso myös kannabiksen historia ja hampun historia.

Hasis on ilmeisesti kehitetty Keski-Aasiassa, koska hamppu, jota kasvaa Himalajan seudulla, valloitti alaa nopeasti. Hasis levisi nopeasti ympäri maailmaa arabikauppiaiden mukana ja hasiksen tuotannon painopiste siirtyi Pohjois-Afrikkaan, erityisesti Marokkoon, ja Lähi-itään Libanoniin.

Hasiksen kulutus kasvoi runsaasti 1900-luvulla. Hasiksen käyttö yleistyi Euroopassa ja Amerikassa varsinkin hippien keskuudessa. Hasista tuotiin eniten 1960- ja 1970-luvulla. Hasiksen tuonti väheni merkittävästi 1980-luvulla varsinkin Yhdysvalloissa, kun Afganistanin sisällissota alkoi Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin. Hasiksen salakuljetuksen väheneminen johti kannabiksen kotikasvatuksen yleistymiseen.

Hasis valmistetaan päihdekasviksi jalostetun hampun kannabinoidipitoisesta hartsista. Hartsirauhaset eli trikomit ovat lehdillä ja kukinnoissa sijaitsevia, paljain silmin näkymättömiä tahmeita ja vaaleahkoja, sienimäisiä palloja, jotka sisältävät suurimman osan täysikasvuisen, kukkimisvaiheessa olevan kasvin kannabinoideista. Puhtaimmillaan hasis on pelkästään näitä hartsirauhasia varovasti ja huolellisesti eroteltuna ja yhteen puristettuna.

Erottelutapoja on useita, joista tavallisin on siivilöinti. Hasis puristetaan usein suorakulmion muotoisiksi levyiksi, jolla estetään kannabinoidien hapettuminen ja hasiksen tehon heikkeneminen. Yleensä hasista puristettaessa tuotteseen painetaan samalla leima. Valmistustapa, trikomien kypsyys ja mahdolliset lisäaineet tuovat lopputulokseen oman värinsä. Hasiksen väri on pääsääntöisesti ruskea, mutta sävyjä on kellertävästä vihertävän kautta mustaan.

Hasista on helppo varastoida ja kuljettaa koska se vie vähän tilaa, ja tiivis ja tahmea rakenne mahdollistaa pitkän varastoinnin. Myytävään hasikseen lisätään usein jatkeaineita, yleensä kohdemaassa, sillä pieneen tilaan sopivaa hasista on helpompaa salakuljettaa. Jopa hyviinkin hasislaatuihin käytetään esimerkiksi Marokossa jo valmistetaessa lisäaineita, kuten kookosöljyä tai hunajavahaa. Suomeen tuotu hasis saattaa sisältää suurenkin määrän erilaisia terveydelle vaarallisia jatkeaineita.

Marokossa valtion 32 miljoonasta asukkaasta arviolta 800 000 (2,5 %) tekee työtä, joka liittyy päihdehamppuun ja usein myös hasiksen valmistamiseen. Marokossa tuotetun hasiksen markkina-alueita ovat Eurooppa, Algeria ja Tunisia. Noin 80 % Ranskassa tullin haaviin jääneestä hasiksesta on Marokosta peräisin.^[1]

Hasiksen sisältämien kannabinoidien määrä vaihtelee alle yhdestä noin kuutenkymmeneen prosenttiin. Tavallinen hyvätasoinen hasis sisältää 5–20 % THC:tä, eli kannabiksen vaikuttavinta ainesosaa. Erittäin vahvat hasikset sisältävät yleensä 20–60 % THC:tä. Hollantilainen huippuluokan hasis, yleensä vesierottelulla valmistettu, voi olla jopa 60-prosenttista.

Erottelulla saatava määrä riippuu siitä, mitä kasvinosia ja mitä menetelmää käytetään. Kukinnot sisältävät 90 % kasvin hartsimäärästä ja lehdet 10 %, alalehdet vähiten.

millimetri	mikroni	mesh
0.50	500	30
0.20	200	75
0.16	160	100
0.13	130	120
0.10	100	155
0.08	80	200

Siivilöinti on perinteinen ja yksinkertainen tapa tehdä hasista. Siinä käytetään eri reikäkokoisia siivilöitä hartsirauhasien erottamiseksi kasvimateriaalista. Siivilän reikäkoko määrää minkä kokoisia rauhasia kasvimateriaalista saadaan. Yleisesti käytetään 0,1 ja 0,2 millimetrin reikäkokoja. Reikäkokoja mitataan kolmella eri mittayksiköllä: mesheinä, mikroneina ja millimetreinä. Siivilöiminen voidaan tehdä käsin tai koneellisesti. Marokkolainen hasis tehdään pääsääntöisesti tällä menetelmällä.

Mitä pienempi reikäkoko on, sitä vähemmän hasiksen joukkoon pääsee roskia ja suuria hartsirauhasia ja sitä vähemmän hartsirauhasia saadaan erotettua. Käytetty raaka-aine ja reikäkoko ratkaisevat miten voimakasta tai minkälaista hasista menetelmällä saadaan aikaan.

Siivilöimällä valmistettavan hasiksen valmistusmenetelmät poikkeavat toisistaan hyvin vähän, koska kasvimateriaali murskataan pieneksi murskaksi, jonka jälkeen sitä ryhdytään siivilöimään jatkuvasti reikäkooltaan pienenevillä siivilöillä. Lopulta jäljellä on hartsirauhasista koostuvaa pölymäistä jauhetta. Jauhe sekoitetaan eri aineisiin, kuten kookosvahaan jotta jauhe saadaan kiinteäksi, tai painetaan suoraan sellaisenaan hasikseksi.

Siivilöinnin lisäksi perinteinen tapa valmistaa hasista on hierominen käsin. Tällä menetelmällä valmistetaan charas. Hartsirauhasten hierominen käsiin on aikaavievin tapa valmistaa hasista. Hieronta tehdään aina käsin, mutta on periaattessa kaksi hierontatapaa – käsineiden kanssa tai ilman. Perinteinen tapa on hieroa kukintoja paljain käsin ja sitten temppuilla tahmeiden rauhasten irrottamiseksi käsistä. Vinyylihansikkaita käyttäen hansikkaat otetaan hieromisen jälkeen pois käsistä ja pakastetaan ja sitten kovettunut hartsi raaputetaan irti, jolloin rauhaset irtoavat paljain käsin hieromista helpommin.

Kasvien kukintoja hierotaan hyvin hellästi edestakaisin, mutta kuitenkin hieman puristaen. Tahmeat hartsirauhaset tarttuvat käsiin tai hansikkaisiin ja lopulta ne ovat kokonaan tumman hartsin peitossa. Kukintojen hieromisessa voi epäonnistua, sillä liian kovan kosketuksen johdosta käsiin tarttuu hartsin lisäksi esimerkiksi lehdenpaloja ja siemeniä. Kasvi josta irrotetaan hartsirauhaset onnistuneesti kasvattaa uudet rauhaset parin viikon kuluessa ja käsittely voidaan tehdä uudestaan.

Veden avulla tehtyä hasista kutsutaan vesihasikseksi ja hieman siitä poikkeavalla tavalla valmistettua hasista jäähasikseksi. Yleensä tavallista vesihasista tehdään jäävedellä ja jäähasista tehdään jääpalojen ja jääveden kanssa. Vesihasiksen tekeminen perustuu siihen, että jääkylmässä vedessä hartsirauhaset putoavat vesiastian pohjalle ja kasvimateriaali jää kellumaan pinnalle. Jäähasiksen tekeminen eroaa siinä, että jääpalat irrottavat hartsirauhasia tehokkaasti ja näin hartsia saadaan vesiastian pohjalle hieman enemmän kuin tavallisella vesierottelulla.

Hasista pystytään valmistamaan myös erilaisilla liuottimilla, kuten asetonilla, isopropanolilla ja butaanilla. Liuotin haihdutetaan ja jäljelle jää hasista. Petrolieetteriä ja tolueenia käyttämällä saa ilmeisesti puhtainta laatua. ^lähde?

Hasiksen painaminen riippuu hartsirauhasten erottelutavasta, koska toisella erottelutavalla saattaa tulla toista tahmeampaa hasista. Tahmea hasis puristuu helposti käsillä, mutta kuivaan hasikseen saattaa joutua lisäämään sidosainetta tai -aineita, kuten esimerkiksi kookosöljyä tai hunajavahaa. Suorakulmion muotoisia hasispaloja tehdään käyttämällä hyväksi kosteutta ja lämpöä sekä painoa. Painettaessa hasikseen usein lyödään tai painetaan leima.

Palahasis tarkoittaa hasiksen muotoa, jossa hartsirauhaset on puristettu yhteen.

Peruslätkä eli heikkolaatuinen palahasis, joka tunnetaan englanninkielisissä maissa nimellä Soap bar eli saippuapala.

Hasisöljy on pehmeää hasista, jossa vaikuttavien aineiden määrä voi olla jopa 80–90 %. Hasisöljy valmistetaan liuottimia apuna käyttäen, eikä sitä muovata tai paineta, vaan kaadetaan esimerkiksi lasiseen astiaan. Hasisöljy on lämmitettynä juoksevaa, mutta se jähmettyy huoneenlämmössä.

Kiffi on hartsi sellaisenaan eli puristamattoman hienojakoisena.

Tässä kerrotaan pääpiirteittäin maille ja alueille tyypillisistä hasiksista.

Alankomaalainen hasis valmistetaan siellä kasvatetuista hampuista, jotka kasvatetaan yleensä sisällä, mutta myös jonkin verran ulkona ja kasvihuoneissa. Suuri osa alankomaalaisesta hasiksesta tehdään siivilöimällä, osa tehdään käsin hieromalla. Alankomaissa kasvavista päihdehampuista vain pienestä osasta valmistetaan hasista.

Alankomaalainen hasis on väriltään yleensä vihertävää, mutta tämä riippuu paljon millaisesta kasvimateriaalista hasis tehdään. Alankomaissa valmistetaan paljon erilaisia hasiksia. Hollantilainen painettava hasis ei yleensä ole puristettu kovin tiiviiksi ja se usein hajoaa palasiksi helposti.

Edellä mainittu ei päde käsin hieromalla tehtyyn hasikseen, Nederhasikseen, joka on pehmeää ja tiivistä. Nederhash on erittäin vahvaa ja sen vuoksi Alankomaissa on herännyt keskustelua hasiksien vahvuuksista, koska pienestä määrästäkin tällaista vahvaa hasista tulee nopeasti vahva päihtymystila.

Päihdehamppua viljellään runsaasti Marokon pohjoisosissa ja Marokossa tuotetaan vuosittain arviolta kolme miljoonaa kiloa hasista, joka viedään pääasiassa Eurooppaan.

Marokkolainen hasis on väriltään vihertävää tai ruskeaa. Hasiksen makua pidetään hyvin mietona verrattuna muihin hasiksiin, ja sen sanotaan maistuvan hieman lehdelle. Marokkolainen hasis voi olla koostumukseltaan kovaa, melko kovaa tai sitten pehmeää tai hyvin pehmeää. Marokossa valmistaan kaikkia eri kovuuksia ja tuotannon voidaan katsoa olevan monipuolista. Hasis painetaan eri tavoilla riippuen sen laadusta: tavallisin hasis painetaan 0,5–1,5 sentin paksuisiksi levyiksi. Marokossa tuotetaan hasista joka tunnetaan nimellä pollen eli siitepöly, joka on vaaleanruskeaa ja hienojakoista. Lämmitettäessä se pehmenee nopeasti hienojakoisuuden vuoksi.

Marokkolainen hasis on Euroopassa yleisimmin saatavalla olevaa hasista. Marokkolaista hasista ei pidetä hasiksista vahvimpina. Marokossa on erittäin tiukka lainsäädäntö hasiksen suhteen ja sen käyttämisestä voi saada jopa viiden vuoden vankeustuomion.

Turkissa kannabista viljellään enimmäkseen Anatolian puolella. Valmistustapa Turkissa on samankaltainen kuin Marokossa. Hasis painetaan hienojakoisesta hartsijauheesta. Turkkilainen hasis on väriltään vihreänrusehtavaa ja tuoksuu lievästi mausteiselle.

Kunnolla painettu turkkilainen hasis on kovaa kuin kivi, ja joskus se voi näyttää yli-ikäiseltä marokkolaiselta hasikselta. Hasis saattaa sisältää pieniä kasvimateriaalin palasia, jotka murskaantuvat helposti. Hasiksen tunnistaa tyypillisestä murtumisäänestä kun levy murretaan keskeltä käsin.

Turkkilainen hasis on teholtaan mietoa tai keskivahvaa, harvoin todella tehokasta. Erittäin harvinaista Turkin ulkopuolella ja jopa Turkissa, sillä hasiksen käyttäminen ei ole kovin yleistä Turkissa.

Pakistanissa päihdehamppua viljellään erityisesti luoteisosan maakunnissa, jotka eivät ole hallituksen valvonnassa. Suuri osa hamppupelloista on muutettu oopiumipelloiksi, koska oopiumista saa suuremman tuoton. Pakistanilainen hasis valmistetaan samalla tavalla kuin afganistanilainen.

Pakistanilainen hasis on väriltään mustaa ja poikkileikkauksessa pala on sisältä tummanruskea tai joskus jokin vihreän sävyistä. Tuoksu on mausteinen tai erittäin mausteinen. Koostumukseltaan pakistanilainen hasis on pehmeää kuten afganistanilainen. Pakistanilainen hasis on teholtaan keskivahvaa. Pakistanilainen hasis on nykyään erittäin harvinaista, mutta ennen 1980-lukua oli toisin. Nykyään hasiksen valmistajaa ja myyjää saattaa odottaa jopa kuolemantuomio.

Nepalissa vuoristoalueilla on pieniä hamppuviljelmiä, joista paikalliset tekevät hasista pääsääntöisesi käsin kukintoja hankaamalla. Hankaamisen jälkeen hartsi irrotetaan käsistä ja pyöritetään palloiksi. Pallot painetaan levyiksi ulkomaille lähetettäessä.

Nepalilainen hasis on väriltään mustaa pinnalta ja poikkileikkauksessa palan sisus on tummanruskea. Nepalilainen levyksi painettu hasis on hieman kovaa, mutta pehmenee silti sormissa. Käsin palloiksi pyöritelty hasis taas on hyvin pehmeää kuten myös käsin tehdyt hasistikut. Nepalilaista hasista pidetään melko vahvana.

Pääartikkeli: Charas

Charas valmistetaan käsin: hartsirauhaset puristetaan käsin joko pyörittäen palloiksi tai ohuiksi pötköiksi. Charas on väriltään mustaa ja poikkileikkauksessa palan sisus on tummanvihreä tai tummanruskea. Charasin koostumus on pehmeä tai pehmeähkö, ja sen paloittelemisen voi tehdä käsin. Tuoksu on erittäin pippurinen tai huomattavasti mausteinen. Charasia pidetään vahvana hasiksena ja sitä myydään yleensä ohuina pötköinä. Charasia käytetään perinteisesti chillumilla.

Kashmir on kiistelty alue Pakistanin, Intian ja Kiinan vaikutusalueella ja samalla ainoa muslimialue, jossa hasis valmistetaan käsin. Kashmir sijaitsee Nepalin ja Afganistanin läheisyydessä, joissa hasis tehdään perinteisesti käsin.

Kashmirilaiselle hasikselle on tyypillistä ettei sitä puristeta tiukasti, eli se ei ole kovin tiiviistä. Kashmirilainen hasis on väriltään mustaa ja poikkileikkauksessa palan sisus on vihertävänruskea. Jostain syystä hasiksessa on yleisesti havaittavissa ohuita valkoisia viivoja. Tuoksu on erittäin mausteinen ja aromaattinen. Koostumus on kovahkoa vaikka hasista ei puristeta voimakkaasti, johtuen heikosta hartsituotannosta karulla alueella. Öljyjä lisätään hasikseen käytännössä aina pehmentämään lopputulosta. Kashmirilaista hasista on hyvin heikosti saatavilla alueen levottomuuksien vuoksi.

Himalajan alueella hasiksen valmistusta ilmeisesti johtavat eurooppalaiset. Paikalliset tekevät hasiksen käsin. Manalissa valmistettu hasis on väriltään mustaa ja poikkileikkauksessa hasispalan keskus on vihertävänruskea. Hasiksen koostumus on kova tai erittäin kova. Tuoksu on kannabiskasvia muistuttava eli tuore. Vaikutuksiltaan Manalissa valmistettu hasis ei ole aivan yhtä voimakasta kuin monet muut mustat hasikset. Hasiksen seasta saattaa löytyä oksanpätkiä ja siemeniä.

Hasista käytetään kaikkialla maailmassa. Kulutus keskittyy Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan.

Hasista käytetään ottamalla hasispalasta irti pieni pala, joka sitten poltetaan vesipiipussa, tavallisessa piipussa, tai rouhittuna savukkeeseen tupakan sekaan. Eräs hasiksen polttamiseen soveltuva erikoispiippu on hooka, jota käytetään Lähi-idässä. Hasis valmistellaan paperinpalalla tai kartongilla käyttöön ("kyhärillä").^[2]

Hasista voidaan myös käyttää rasvaan tai alkoholiin liuotettuna ruoanlaitossa, koska useimmat kannabinoidit, kuten THC, liukenevat kyseisiin aineisiin. Hasista käytetään myös syömällä lämmitettynä sellaisenaan.

Hasista on laajalti saatavissa Euroopassa, toisin kuin kannabiskukintoa jota on yleisesti niukemmin saatavilla. Toisaalta kukinnon saatavuus on kasvamassa päihdehampun ammattimaisen kasvatuksen lisääntyessä. ^lähde? Hasiksen yleisyyden syitä ovat tiiviys ja säilyvyys, joten sen on vihreitä osia helpompi varastoida ja salakuljettaa. Lisäksi hasista tuottavilla mailla on pitkät perinteet hasiksen tuomisessa esimerkiksi Eurooppaan.

Katso myös kannabiksen käytön haitat.

Hasiksen terveysvaikutukset ovat samat kuin kannabiskukinnolla, mutta palavaa materiaalia on vähemmän, joten mm. haitallista häkää ja tervaa on savussa myös vähemmän. Toisaalta hasista on usein jatkettu terveydelle vaarallisilla aineilla. Hasiksen vahvuus on herättänyt keskustelua Alankomaissa, koska pienestä määrästäkin vahvaa hasista tulee nopeasti vahva päihtymystila.

Katso myös Kannabiksen lainsäädännöllinen asema.

Suomessa hasiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n mukaan.

• Kannabis
• Hamppu
• Huumausainerikos

• Hashish Center: Types of Hashish (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11. helmikuuta 2006.

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Trippi ihmemaahan: Huumeiden kulttuurihistoria. Helsingissä: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27259-5

• Hashish-noitarohto, Iltalehti, 03.04.1922, nro 77, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot