Italian Grand Prix 1988

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italia Italian Grand Prix 1988
12 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1988.
Päivämäärä 11. syyskuuta 1988
Rata Autodromo Nazionale Monza
Sijainti Monza, Italia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,80 km
Kilpailun pituus 51 kierrosta, 295,800 km
Sää Aurinkoinen, kuuma
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(McLaren)
Paaluaika 1.25,974
Palkintokoroke
Voittaja Itävalta Gerhard Berger
(Ferrari)
Toinen Italia Michele Alboreto
(Ferrari)
Kolmas Yhdysvallat Eddie Cheever
(Arrows)
Nopein kierros
Kuljettaja Italia Michele Alboreto
(Ferrari)
Kierrosaika 1.29,070 (kierroksella 44)

Italian Grand Prix 1988 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 11. syyskuuta 1988 Monzan radalla. Kilpailun voitti Ferrarin Gerhard Berger, ja toiseksi hänen tallikaverinsa Michele Alboreto. Lopputulos oli täysin erilainen kuin kauden mikään muu kilpailu, sillä molemmat McLarenit keskeyttivät. Kilpailu olikin kauden ainoa, jonka voitti jokin muu talli kuin McLaren ja muu kuljettaja kuin Alain Prost tai Ayrton Senna.[1] Ferrarin kaksoisvoitto tuli neljä viikkoa tallin perustajan, Enzo Ferrarin kuoleman jälkeen.[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 51 1:17:39.744 3 9
2 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 51 + 0.502 4 6
3 18 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Megatron 51 + 35.532 5 4
4 17 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Megatron 51 + 36.114 6 3
5 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 51 + 52.522 11 2
6 20 Belgia Thierry Boutsen Benetton-Ford 51 + 59.878 8 1
7 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Judd 51 + 1:14.743 10  
8 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 51 + 1:32.566 13  
9 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 50 + 1 krs. 9  
10 12 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 49 Kolari 1  
11 5 Ranska Jean-Louis Schlesser Williams-Judd 49 + 2 krs. 22  
12 4 Yhdistynyt kuningaskunta Julian Bailey Tyrrell-Ford 49 + 2 krs. 26  
13 25 Ranska René Arnoux Ligier-Judd 49 + 2 krs. 24  
Kesk. 11 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 34 Moottori 2  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Ford 33 Moottori 20  
Kesk. 14 Ranska Philippe Streiff AGS-Ford 31 Kytkin 23  
Kesk. 10 Saksa Bernd Schneider Zakspeed 28 Moottori 15  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Rial-Ford 27 Runko 18  
Kesk. 9 Italia Piercarlo Ghinzani Zakspeed 25 Moottori 16  
Kesk. 36 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 24 Moottori 21  
Kesk. 29 Ranska Yannick Dalmas Larrousse-Ford 17 Jäähdytin 25  
Kesk. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 15 Moottori 14  
Kesk. 2 Japani Satoru Nakajima Lotus-Honda 14 Moottori 12  
Kesk. 24 Espanja Luis Pérez Sala Minardi-Ford 12 Vaihdelaatikko 19  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Honda 11 Kytkin 7  
Kesk. 21 Italia Nicola Larini Osella 2 Moottori 17  
DNQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford        
DNQ 26 Ruotsi Stefan Johansson Ligier-Judd        
DNQ 31 Italia Gabriele Tarquini Coloni-Ford        
DNQ 33 Italia Stefano Modena Euro Brun-Ford        
Lähde:[3]
  • Paalupaikka: Ayrton Senna – 1:25.974
  • Nopein kierros: Michele Alboreto – 1:29.070 kierroksella 44
  1. Kanal, Samarth & Seymour, Mike: 100 years of Monza – We pick the most spectacular Italian Grands Prix from each decade of Formula 1 Formula1.com. 11.9.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.12.2023. (englanniksi)
  2. Stuart, Greg: 5 other times a race leader and a backmarker have collided F1 News. 17.11.2018. Formula 1.com. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)
  3. Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 25.7.2014.