Jean-Philippe Rameau

Jean-Philippe Rameau (25. syyskuuta 1683 Dijon – 12. syyskuuta 1764 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja musiikinteoreetikko. Myös hänen isänsä oli muusikko. Rameau opiskeli aluksi lakia mutta kiinnostui sittemmin musiikista. 17-vuotiaana Rameau matkusti Italiaan soittamaan eri soittimia ansaitakseen elantonsa. Rameau ei pitänyt italialaisesta säveltaiteesta ja siksi poikkesi monesta muusta senaikaisesta säveltäjästä. Italiasta palattuaan hän toimi urkurina ja pääsi kuuluisan urkurin Louis Marchandin oppilaaksi. Rameau sävelsi muun muassa oopperoita ja muuta näyttämömusiikkia, soitinmusiikkia, kantaatteja ja motetteja.

Rameau oli merkittävä musiikinteoreetikko: hänen kirjansa Traité de l’harmonie ja Nouveau système de musique théorique olivat ensimmäisiä tonaalisen musiikin teoreettisia esityksiä. Kirjoissa esitettiin ajatus sävelasteikon perussävelistä ja siitä, että soinnut säilyvät samoina käännöksissä.

• Hippolyte et Aricie (1733)
• Les Indes galantes (1735)
• Castor et Pollux (1737)
• Dardanus (1739)
• Zoroastre (1749)
• Les Boréades (1764)

• Verba, Cynthia: Dramatic Expression in Rameau’s Tragédie en Musique: Between Tradition and Enlightenment. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-02156-3

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Philippe Rameau Wikimedia Commonsissa

• Jean-Philippe Rameau / Diskografia (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Jean-Philippe Rameau International Music Score Library Project (englanniksi)
• Vapaasti käytettävissä olevia Rameaun partituureja Mutopia Project