Jeff Buckley

Jeff Buckley
Henkilötiedot
Syntynyt	17. marraskuuta 1966
Kuollut	29. toukokuuta 1997
Ammatti	muusikko
Muusikko
Aktiivisena	1991–1997
Tyylilajit	Rock Alternative Pop R&B/Soul (myöhempi materiaali)
Soittimet	kitara, kosketinsoittimet, huuliharppu
Levy-yhtiöt	Columbia
Aiheesta muualla
www.jeffbuckley.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Jeffrey Scott ”Jeff” Buckley (17. marraskuuta 1966 – 29. toukokuuta 1997) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi.

Buckley tunnettiin laajasta äänialastaan, ja häntä pidettiin yhtenä sukupolvensa lahjakkaimmista taiteilijoista heti esikoisalbumi Gracen julkistamisen jälkeen 1994^lähde?. Vaikka albumi ei sijoittunut erityisen hyvin listoilla eikä ollut suuri myyntimenestys, Buckley saavutti arvostusta musiikkipiireissä. Buckley hukkui uintiretkellä 1997, joten ensialbumi jäi hänen ainoaksi studioalbumikseen. Kuolinvuonnaan Buckley oli suunnitellut toista albumiaan My Sweetheart the Drunk, jonka jo valmiit kappaleet/demot julkaistiin vuonna 1998 albumilla Sketches for My Sweetheart the Drunk.

Buckleyn tunnetuimpia kappaleita ovat "Grace", "Last Goodbye", "So Real", "Hallelujah" ja "Everybody Here Wants You".

Jeff Buckley syntyi Kalifornian Anaheimissa. Hän oli Mary Guibertin ja Tim Buckleyn ainoa poika. Isä oli myös laulaja-lauluntekijä ja julkaisi folk- ja jazz-levyjä 1960- ja 1970-luvuilla.

Helmikuussa 1990 Jeff Buckley muutti New Yorkiin, mutta sai vain vähän tilaisuuksia toimia muusikkona. Hän tutustui intialaiseen ja pakistanilaiseen qawwali-musiikkiin ja ihaili Nusrat Fateh Ali Khania, joka on tunnetuimpia tyylin edustajia. Samoihin aikoihin Buckley innostui myös blues-legenda Robert Johnsonin musiikista.

Syyskuussa 1990 Buckley muutti Los Angelesiin, kun hänen isänsä entinen manageri Herb Cohen tarjoutui auttamaan häntä demonauhan tekemisessä. Seuraavana keväänä hän lensi takaisin New Yorkiin ja teki ensiesiintymisensä isälleen omistetussa konsertissa. Hän alkoi työskennellä yhdessä Gary Lucasin kanssa ja kirjoitti laulut "Grace" ja "Mojo Pin". Syksyllä Buckley esiintyi Lucasin yhtyeen kanssa. Buckley jätti bändin ja esiintyi yksinään eri klubeissa ja kahviloissa Ala-Manhattanilla. Hän kutsui itseään ”ihmis-jukeboksiksi”, koska hän esitti muun muassa Leonard Cohenin, Edith Piafin ja Sly Stonen musiikkia. Hän sai yleisönsuosiota ja myös levy-yhtiöt kiinnostuivat hänestä.

Lokakuussa 1992 Buckley allekirjoitti kolmen levyn levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Hänen ensimmäinen albuminsa Grace julkaistiin elokuun 23. päivänä 1994. Levy ei ollut suuri myyntimenestys, mutta kriitikot ja muut muusikot pitivät siitä. Levy myi kultaa Ranskassa ja Australiassa ja lopulta vuonna 2002 myös Yhdysvalloissa. Kappaleet "Grace", "Last Goodbye" ja "Hallelujah" ovat nousseet klassikoiksi vuosien saatossa.

Yli kahden vuoden ajan Buckley oli kiertueella ympäri maailmaa. Näistä konserteista on tehty myös live-äänityksiä, joita on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. 1996–1997 välisenä aikana Buckley työsti materiaalia seuraavalle albumilleen, jonka nimikin oli jo päätetty: My Sweetheart the Drunk. Hän ei saanut kuitenkaan työtään päätökseen.

Toukokuun 29. päivänä vuonna 1997 Buckley meni uimaan Wolf-jokeen. Pian yhtyeen roudari Keith Foti huomasi, että Buckleytä ei enää näkynyt. Hänen ruumiinsa löytyi viikkoa myöhemmin. Sekä poliisi että kuolinsyyntutkija totesivat, että kyseessä oli puhdas hukkumisonnettomuus. Buckleyn kuoleman jälkeen julkaistiin postuumisti erilaisia albumeita, joista yksi oli Sketches for My Sweetheart the Drunk, joka sisälsi materiaalia, jota Buckley oli tehnyt hänen toiselle suunnitetulle albumille My Sweetheart the Drunkille. Tämän kokoamisessa valvojana oli Buckleyn hyvä ystävä Chris Cornell.

2000-luvulla julkaistiin uudelleen albumit Live at Sin-é ja Grace remasteroituina sekä livealbumeita yms. Vuonna 2007 julkaistiin ensimmäinen "best of..." kokoelma So Real: Songs From Jeff Buckley.

• Grace (1994)
• Sketches for My Sweetheart the Drunk (1998, koostuu 1996–1997 nauhoitetuista studio-/demokappaleista)
• Songs to No One 1991–1992 (2002)
• Grace (Legacy Edition) (2004)

• Live at Sin-é (1993)
• Live from the Bataclan (1995)
• Live at Sin-é (Legacy Edition) (2003)

• Mystery White Boy (2000)
• Live a L'Olympia (2001)

• The Grace EPs (2002)
• So Real: Songs From Jeff Buckley (2007)

• Live in Chicago (2000)
• Amazing Grace: Jeff Buckley (2007)

• Grace (1995)
• Last Goodbye (1995)
• So Real (1996)
• Everybody Here Wants You (1998)
• Forget Her (2004)
• Hallelujah (2007)