Joris-Karl Huysmans

Joris-Karl Huysmans
Henkilötiedot
Koko nimi	Charles-Marie-Georges Huysmans
Syntynyt	5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska
Kuollut	12. toukokuuta 1907 (59 vuotta)
Kirjailija
Salanimi	A. Meunier [1]
Tuotannon kieli	ranska
Kirjallinen suuntaus	naturalismi, dekadenssi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Joris-Karl (J. K.) Huysmans, oik. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hän kuitenkin siirtyi pian dekadenssiin. Huysmans oli myös Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja.

Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana kirjepaperille. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.^[2]

Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyylillisesti väkivaltaisia. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt À rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale' (1898) ja L’Oblat (1903).^[2]

Huysmans toimi myös taidekriitikkona, ja hän oli nostamassa erityisesti impressionistien mainetta. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja.^[2]

Huysmans oli flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija. Hän työskenteli alkuun sisäasiainministeristön virkamiehenä ja kirjoitti romaaninsa joutohetkinään. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja À rebours (1884), joista viimemainittuun perustu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903).^[3]

Huysmans kuoli vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.^[4]

• J.-K. Huysmans, Vastahankaan (À rebours), suomentanut ja selityksin varustanut Antti Nylén, Sammakko 2019 ISBN 978-952-483-373-8 (Suomennos julkaistu ensimmäisen kerran Desuran kustantamana 2005)

• Suomennettu näyte teoksessa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Anna-Maria Tallgren, WSOY 1934
• "Tannhäuserin alkusoitto", artikkeli, suomentanut Martti-Tapio Kuuskoski, julkaisussa: Nuori Voima 2006: 4, s. 21-22

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joris-Karl Huysmans Wikimedia Commonsissa

• Huysmans.org (englanniksi)