Kalakeitto
Kalakeitto on keitto, joka on valmistettu kalasta ja muista aineksista, kuten perunasta ja kasviksista. Kalakeitossa usein käytettyjä kalalajeja ovat muun muassa ahven, lohi ja seiti. Myös madekeitto on arvostettu. Kalakeitto on perinneruoka useissa eurooppalaisissa maissa.
Suomessa vietetään kansallista kalakeittopäivää vuosittain helmikuun toisena tiistaina. Ensimmäistä kertaa päivää vietettiin 13. helmikuuta 2018.[1]
Kalakeittoja eri kulttuureista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalainen kalakeitto (ψαρόσουπα, psarósoupa), lausutaan ”psarosupa”: kalakeitto, jossa on monenlaisia vihanneksia, kuten porkkanoita, parsaa, perunaa, selleriä sekä sipulia.
- Ranskalainen bouillabaisse, useita kalalajeja ja äyriäisiä sisältävä sakea keitto.
- Venäläiset seljanka ja uha.
Suomalaisia kalakeittoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisessa kalakeitossa yleisesti käytettäviä kalalajeja ovat etenkin lohi, made ja seiti. Keittoon lisätään tavallisesti perunaa, porkkanaa, sipulia, tilliä, suolaa, mustapippuria ja kermaa tai maitoa. Lohikeitto on nimetty Vantaan, Pyhtään, Asikkalan, Imatran ja Kokemäen pitäjäruoiksi, madekeitto taas Pieksämäen ja Pylkönmäen pitäjäruoiksi.[2]
1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat perinneruoat. Pielaveden nimikkoruoaksi valittiin kalamykykeitto, jossa on mädistä ja kalanmaksasta tehtyjä mykyjä, lisukkeena keitettyä kananmunaa.[3][4]
Järvi-Suomessa yleinen rantakala on yksinkertainen, yleensä muikuista valmistettu kirkaslieminen kalakeitto, johon lisätään vettä, suolaa ja voita, joskus myös perunaa, sipulia ja tilliä.
Pellingin saaressa tehdään omanlaistaan kalakeittoa, joka on runebergintortun ohella toinen Itä-Uudenmaan maakuntaruoista.Pellingin kalakeitto suurustetaan voi-vehnäjauhoseoksella. Kalat tarjotaan erikseen. Syömiseen käytetään lusikan ohella haarukkaa ja veistä.[5]
Karjalankannaksella kalakeittoa on kutsuttu nimellä uuhka tai uhka, joka tulee venäjän kalakeittoa tarkoittavasta sanasta uha. Pohjois-Suomessa tuoreesta kalasta tehtyä keittoa on kutsuttu nimellä tauro, joka tulee saamen tuoretta kalaa tarkoittavasta sanasta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kolmonen, Jaakko: Suomen pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1986. ISBN 951-95-875-2-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kansallinen kalakeittopäivä 13.2.2018. Suomen Kalankasvattajaliitto Ry. Viitattu 13.2.2018.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
- ↑ Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Kolmonen 1986, 138
- ↑ Kolmonen 1986, 62
- ↑ Länsimäki, Maija: Kansanomaiset puurot, vellit ja keitot Kielikello. 4/1997. Kotus. Viitattu 5.12.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kalakeitto Wikimedia Commonsissa
