Kalmarin sota
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Kalmarin sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
21 000 |
20 000 | ||||||||
Kalmarin sota (ruots. Kalmarskriget) oli Ruotsin ja Tanskan välinen sota aikavälillä 1611–1613 erinäisistä rajakiistoista, muun muassa Ruijan omistamisesta.
Tanskaa johti kuningas Kristian IV. Ruotsin johdossa oli sodan alussa Kaarle IX, ja sodan päätti hänen poikansa Kustaa II Aadolf.[1]
Tanska julisti sodan alkaneeksi 4. huhtikuuta 1611 Örebrossa. Kristian IV:n joukot piirittivät Kalmarin 3. toukokuuta ja kaupunki vallattiin saman kuun lopussa. Tärkeän Älvsborgin linnoituksen tanskalaiset valtasivat 24. toukokuuta 1612 [2]
Rauha solmittiin Knäredissä 20. tammikuuta 1613.[3] Rauhan vuoksi Ruotsin täytyi luopua oikeuksistaan Jäämeren rannikkoalueisiin[4].