Kserkses I

Kserkses I eli Ahasveros^[1] (persiaksi خشایارشا, Khšāyāršā, m.kreik. Ξέρξης, noin 519 eaa. – 465 eaa. Persepolis, Iran^[2]) oli Persian kuningas vuosina 486–465 eaa.^[2] Hän jatkoi isänsä Dareioksen aloittamia persialaissotia, mutta kreikkalaisten voitettua Salamiin taistelun (480 eaa.) ja Plataiain taistelun (479 eaa.) Kserkses luopui Kreikkaa vastaan käydystä sodasta.

Pedro Damianon (1480–1544) kirjassaan referoiman perimätiedon mukaan Kserkses I oli nykyisen šakkipelin kehittäjä.^[3]

Kserkses oli Dareios I:n ja Kyyros Suuren tyttären Atossan poika.^[2] Noustuaan valtaan 486 eaa. hän kukisti kapinat Egyptissä ja Babylonissa. Hän nimitti veljensä Akhaimeneen Egyptin satraapiksi. Vuonna 484 eaa. Kserkses vei Babylonista erään seremoniallisesti tärkeän jumalan patsaan ja tappoi paikallisen papin. Tämä johti kahteen kapinaan todennäköisesti vuosina 484 ja 479 eaa.

Dareioksen aikana ateenalaiset, naksoslaiset ja eretrialaiset olivat sekaantuneet Joonian kapinaan. Lisäksi kreikkalaiset olivat aiheuttaneet persialaisille tappion Marathonin taistelussa. Suuttuen Marathonin tappiosta kokosi Dareios koko valtakuntansa sotavoimat, aikoen itse lähteä johtamaan uutta kostosotaa, mutta hän kuoli sitä ennen. Hänen poikansa Kserkses lähti Aasiasta viemään länttä kohti yhtä maailmanhistorian suurimmista sotajoukoista. Kserkseen joukot oli koottu suurelta osin väkipakolla eri puolilta mahtavaa valtakuntaa: persialaisia komeissa varustuksissaan, medialaisia kalleissa pukimissaan, intialaisia, joilla oli pajusta palmikoidut panssarit ja bamburuokonuolet, skyyttilaispaimentolaisia nahkahaarniskoineen ja sotakirveineen, lyhytnuttuisia arabialaisia pitkine jousineen, etiopialaisia leijonan- ja pantterintaljat pukimina, kolkilaisia päässä puukypärät ja kädessä nahkakilvet, nahkapukuisia traakialaisia lyhyine miekkoineen ja paljon muita. Lisäksi Kserkses oli muodostanut ennen sotaa useita liittolaissuhteita muun muassa Karthagon ja monien pienempien kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kanssa.

Kserkseen julmasta kurista kerrottiin tarinoita. Yhden mukaan tapahtui seuraava: Kun sotajoukko kokoutui Sardeeseen, toimitti rikas Pytios pidot kaikille. Ennen sotaväen lähtöä hän astui kuninkaan eteen ja rukoili suosionosoitusta. Kuningas lupasi täyttää pyynnön. Silloin Pytios lausui: "Herra, minulla on viisi poikaa, ja heidän täytyy lähteä sotaan sinun kanssasi. Armahda, kuningas, nyt minua, vanhaa miestä, ja vapauta vanhin poikani sotapalveluksesta. Muut neljä seuratkoot sinua." Kserkses vastasi äkäisesti: "Kelvoton mies, uskallatko ajatella poikaasi, vaikka olet minun orjani ja sinun oikeastaan pitäisi koko huonekuntasi kanssa seuraaman sotajoukkoani!" Sitten kuningas käski hakkaamaan Pytioksen vanhimman pojan keskeltä kahtia ja panemaan puolikkaat molemmin puolin tietä, jota sotajoukon piti marssia, niin ettei kukaan enää uskaltaisi pyytää vapautusta sotapalveluksesta.

Kserkses suunnitteli hyökkäyksen ja sen huollon perinpohjaisen huolellisesti. Hellespontokselle hän oli teettänyt sillan. Kreikkalainen historioitsija Herodotos kertoo, että kun ensimmäinen sillanrakennusyritys epäonnistui myrskyn revittyä sillan kappaleiksi, Kserkses antoi ruoskia meren aallot ja mestata rakentajat. Toinen rakentamisyritys onnistui. Vuonna 480 eaa. siirtyi sotajoukko Sardeesta Abydokseen. Ensin kulkivat kuorma- ja vetojuhdat ja niiden jäljessä toinen puoli sotaväkeä, järjestämätön joukko kaikenlaisia kansoja. Sitten tuli kuninkaan etujoukkona 1 000 valittua persialaista ratsumiestä ja yhtä monta keihäsmiestä. Näitä seurasivat Ormutsin pyhät vaunut, kahdeksan valkoista hevosta edessä, joiden ajaja astui vieressä, sillä ei kukaan kuolevainen saanut nousta niiden vaunujen istuimelle. Sitten Kserkses itse ajoi istuen korkeissa vaunuissa, joiden vieressä ajaja astui. Kuninkaan jälkijoukkona oli kuten edelläkin 1 000 valittua ratsumiestä ja yhtä monta keihäsmiestä sekä 10 000 muuta ratsumiestä ja yhtä monta miestä parasta jalkaväkeä. Kuninkaan seurueen jäljessä vaelsi kirjavassa epäjärjestyksessä suuren sotajoukon toinen puoli.

Laivaston purjehtiessa pitkin rantaa marssi maajoukko Hellespontoksen yli Traakian rannalle Doriskon viereiselle tasangolle. Siellä Kserkses antoi Herodotoksen mukaan laskea sotaväkensä: ensin koottiin kymmenen tuhatta miestä, jotka sullottiin tiheään ja ympäröitiin kaksiovisella aidalla. Niiden pois marssittua tuli aitaus täyteen toisia miehiä ja sitten taas toisia, kunnes kaikki väki oli laskettu. Tässä Kserkseen joukossa oli yli kaksi miljoonaa miestä. Lisäksi palvelijoita, kokkeja ja naisia kerrotaan olleen yhtä paljon.

Tämä suunnaton joukko lähestyi hitaasti Kreikanmaata. Herodotos luettelee jokia, jotka kuivuivat, kun sotaväki niistä otti tarpeekseen vettä, ja kaupunkeja, jotka köyhtyivät, kun niiden täytyi toimittaa sille yksi ateria. Makedonian kuningas osoitti alamaisuutta mahtavalle hallitsijalle. Tessalian rajalla otettiin vastaan palaavat sanansaattajat, jotka oli lähetetty vaatimaan kreikkalaisilta valtioilta maata ja vettä, noita alamaisuuteen antautumisen merkkejä. Enimmät sanansaattajat olivat niitä saaneetkin.

Ateenaan ja Spartaan ei ollut lähetetty ketään. Ne molemmat valtiot ja muut, jotka vielä uskalsivat puolustautua, varustautuivat vastarintaan.^[4]

Sotaonni oli aluksi Kserkseelle myötä. Thermopylain taistelussa pieni joukko sotilaita johtajanaan Spartan kuningas Leonidas pidätteli persialaisia pitkään, mutta lopulta persialaiset saivat voiton. Thermopylain jälkeen Ateena vallattiin ja ateenalaiset ajettiin spartalaisten kanssa Korintin kannakselle ja Saronikoslahdelle. Lopulta kuitenkin Salamiin taistelussa ateenalaisten laivasto sai voiton. Ilman laivastotukea Kserkses joutui vetäytymään. Lopulta myös hänen Kreikkaan jättämänsä jälkijoukko lyötiin.

Kserkseen myöhemmistä vuosista tiedetään vain vähän. Häneltä on jäänyt joitain piirtokirjoituksia muun muassa Persepoliiseen. Vuonna 465 eaa. hänen visiirinsä Artabanos murhasi hänet ja nosti valtaan Artakserkses I:n.